tag:blogger.com,1999:blog-8501033092584950786.post5089213981404655781..comments2023-10-28T11:58:26.292+03:00Comments on Kolmen tähden arkea: Isiä ja tyttäriäMaijahttp://www.blogger.com/profile/17143618224074822360noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-8501033092584950786.post-75303300246810315642015-11-10T22:08:11.131+02:002015-11-10T22:08:11.131+02:00Kiitos Sanna! Vähän tippa linssissä itsekin tätä k...Kiitos Sanna! Vähän tippa linssissä itsekin tätä kirjoittelin ja erityisesti valkkailin noita kuvia, niin paljon rakkaita muistoja. :)<br /><br />Kyllähän se isän rooli ja osallistuminen vaikuttaa tosiaan paljon paitsi lapseen, niin myös äitiin ja hänen hyvinvointiinsa. Niin hienoa kuin äitiys onkin, ainakin mina ahdistuisin jos olisin pääsääntöisesti yksin vastuussa lapsesta enkä saisi tehdä välillä omia juttujani. On paljon helpompaa irrottautua kotiympyröistä, kun voi täysillä luottaa siihen, että mies ja lapsi pärjäävät keskenään.<br /><br />Oon samaa mieltä kanssasi siitä, että yhteisen ajan määrä ei välttämättä ole niinkään merkitsevä kuin sen laatu, eli se miten sitä aikaa vietetään yhdessä. Olen kuullut myös tapauksista, joissa isä on esim. työttömyyden vuoksi koko ajan kotona, mutta ei osallistu millään tavalla lapsen hoitoon tai ole juuri muutenkaan kiinnostunut lapsesta. Silloin on varmaan turha odottaa, että suhteesta muodostuisi kovin tiivis, jos sen eteen ei olla valmiita näkemään yhtään vaivaa. Tuo vanhempainvapaiden jakaminen on kyllä mielenkiintoinen kysymys, kun itse en ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Koen erittäin kannatettavana, että isätkin käyttäisivät yhä useammin mahdollisuuttaan olla vanhempainvapaalla, mutta toisaalta toivoisin, että asia olisi edelleen perheiden itsensä päätettävissä eikä yhteiskunnan säätelemä. Mutta tama olisi ehkä kokonaan oman postauksensa vaativa aihe!Maijahttps://www.blogger.com/profile/17143618224074822360noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8501033092584950786.post-21526469816849476812015-11-10T21:54:05.124+02:002015-11-10T21:54:05.124+02:00Kiitos! <3 Miehestä ja tytöstä löytyy kyllä val...Kiitos! <3 Miehestä ja tytöstä löytyy kyllä valtavasti ihania kuvia, huomaa hyvin kumpi meistä vanhemmista tarttuu useammin kameraan. :) Ovat nämä meidän pikkulikat kyllä onnekkaita kun ovat saaneet näin omistautuvat ja hyvät isät, tekee äitienkin elämän paljon helpommaksi. Ja tosiaan, työllä on kyllä iso merkitys siinä, miten paljon aikaa on ylipäänsä mahdollista käyttää lapsen kanssa - yrittäjillä ja reissutyöläisille se aika on huomattavasti rajallisempi.Maijahttps://www.blogger.com/profile/17143618224074822360noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8501033092584950786.post-10167215397243847882015-11-10T09:41:39.927+02:002015-11-10T09:41:39.927+02:00Ihan tuli tippa linssiin tätä lukiessa, hieno teks...Ihan tuli tippa linssiin tätä lukiessa, hieno teksti! Ja oon ihan samaa mieltä siitä, että niitä isiä, jotka sen isän tontin näin hienosti hoitavat, on syytäkin huomioida. Lisäksi se, että isä on mukana lapsensa elämässä (vieläpä omasta halustaan eikä vain velvollisuudentunnosta), vaikuttaa paljon myös äidin jaksamiseen ja onnellisuuteen.<br /><br />Mä oon aina tiennyt Teemusta, että siitä tulee hyvä isä, ja ihan oikeassa olin. Meilläkin se olen ollut minä, jolla on ollut vaikeampaa löytää oma äiti-identiteetti, eikä mustakaan ikinä olisi minkään suurperheen pyörittäjäksi. Hattua nostan kaikille niille, jotka siihen kykenevät!<br /><br />Oma isä on aina ollut mulle tosi tärkeä ja läheinen ja vielä aikuisenakin isä on edelleen se peruskallio, johon voi aina turvautua, oli sitten hätä pieni tai suuri. Äitin puheiden mukaan meilläkin isä on ollut paljon töiden vuoksi reissussa silloin, kun me lapset oltiin pieniä (itse en oikeastaan muista niin tarkkaan), mutta siitä huolimatta isäsuhde on muodostunut näin vahvaksi. Nyt omassakin perheessä A:n isä on töiden takia paljon poissa, mutta silti isällä ja lapsella on erittäin läheinen ja vahva suhde. <br /><br />En usko, että isäsuhteeseen vaikuttaa kovinkaan paljon se, kuinka paljon aikaa isä ja lapsi keskenään viettävät, vaan juurikin se, millainen se yhteys on silloin, kun yhdessä ollaan. Toisaalta uskon myös, että hyvän isä-lapsi-suhteen kehittymisessä edesauttaa paljon, jos isällä on halua ja mahdollisuus hoitaa lasta jo tämän ollessa ihan pieni. Myöhemmässä vaiheessa isän on varmaan vaikeampi päästä mukaan, jos äiti on "ominut" vauvan hoidon itselleen tai isä ei ole uskaltanut ottaa aktiivista roolia vauvan hoidossa. Sen takia on mun mielestä hyvä, että nyt keskustellaan paljon mm. vanhempainvapaan jakamisesta tasaisemmin äitien ja isien välillä ym.<br /><br />Mutta yhteenvetona siis, yhdyn edelliseen kommenttiin: hyvä meidän isit! Sanna Rhttps://www.blogger.com/profile/01565898629456609573noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8501033092584950786.post-12515245312650656342015-11-10T06:27:01.029+02:002015-11-10T06:27:01.029+02:00Ihana teksti ja kuvamuistoja. <3 Tämä kaikki vo...Ihana teksti ja kuvamuistoja. <3 Tämä kaikki voisi olla kuin omalta näppikseltäni. Eipä silloin teininä tavatessa ollut perhe edes ajatuksissa, mutta niin hyvä isä hänestä on tullut. Mikä rikkaus se onkaan, kun lapsi voi olla yhtä lailla isänsä kanssa ja on upeaa katsoa, kuinka he ovat kiintyneet toisiinsa. Ja onneksi on työ, joka mahdollistaa isän täyspainoisen läsnäolon. :) Minä olen itse ollut aina isin tyttö ja puuhannut hänen kanssaan paljon, joten senkin takia toivoin, että tytär saisi kokea saman. Hyvä meidän isit (miehet :D)! :)Katja/Optimismiajaenergiaahttps://www.blogger.com/profile/08815477694164292699noreply@blogger.com