Juhannusjuhlaa

 Keskikesän juhla oli tänä vuonna kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta koleasta ja ihmeellisen epävakaisesta säästä huolimatta vietimme sitä perinteisesti kaveriporukalla mökkeillen. Juhannusta on vietetty tällä samalla kaavalla jo viimeiset kahdeksan vuotta, mitä nyt osallistujajoukon kokoonpano onkin hieman vaihdellut sitä mukaa, kun ihmiset ovat pariutuneet ja lisääntyneet, toiset muuttaneet ulkomaille ja jotkut ehkä eronneetkin. Viime juhannuksena paljastimme, että meille on tulossa vauva ja tänä vuonna meidän tyttömme olikin juhannusporukan juniori. Muutama enemmän tai vähemmän pyöristynyt vatsa kieli kuitenkin siitä, että ensi juhannuksena on taas uusia juhlijoita matkassa...

Aiempina vuosina meno on ollut välillä hyvinkin railakasta. Yhtenä juhannuksena valokuvaussessiota varten työnnettiin auto järveen, toisena ulkoterassiin tuli lähes ihmisenmentävä reikä turhan lennokkaiden tanssien seurauksena. Erään kerran yksi juhlija unohtui vessareissulle muiden jo lähdettyä tansseista, mutta hän pääsi melkoisten sattumusten seurauksena takaisin mökille ilman kännykkää ja rahaa. Erään juhannuspäivän aamuna mökin lipputangosta löytyi kottikärryt, yhtenä juhannuksena mies onnistui hajottamaan kolme tai neljä tuolia vain istumalla niihin. Kerran kokko leimahti sytytysnesteen reippaasta annostelusta niin, että sytyttäjältä paloi silmäripset, useamman kerran joku on mulannut vaatteet päällä järveen milloin veneestä, milloin laiturilta. Ihan kaikkia kohelluksia ei kannata edes muistella ja näin jälkikäteen ajateltuna saa olla tyytyväinen, että mitään pahempaa ei ole sattunut. Hauskaa on kuitenkin ollut, sitä ei käy kieltäminen!

Tänä vuonna juhannusta vietettiin selvästi rauhallisemmissa merkeissä kuin aiemmin ja pitkälti lapsiperheiden ehdoilla, olihan mukana neljä alle neljävuotiasta pikkuista. Ohjelmaan kuuluikin lähinnä yhdessäoloa, syömistä, saunomista ja miehillä myös lentopallon peluuta ja jalkapallon katselua. Itse pääsin taas hyvällä syyllä leipomaan ja tein juhlan kunniaksi kaksi kakkua, pavlovan ja paistetun juustokakun.

Perinteenä on ollut käydä aattona juhannuskokolla miehen kotitilan edustalla sijaitsevassa saaressa. Tästä pidettiin kiinni tänäkin vuonna, vaikka vettä tuli kuin Esterin ahterista. Itse jouduin ihailemaan liekkien loimotusta rannalta käsin, koska en uskaltanut lähteä vauvan kanssa vesille ilman sopivia pelastusliivejä. Toisaalta sisätiloissa oli kyllä huomattavasti mukavampaa kuin ulkona noin viiden asteen lämpötilassa.

Juhannuspäivänä kävimme myös perinteisissä juhannustansseissa. Tanssit järjestettiin kyseisellä työväentalolla viimeistä kertaa ja paikalla oli sen vuoksi yllättävän paljon väkeä. Mutta hei, näistä tansseista puhuttiinkin jopa Kalevan Prisman vihannesosastolla ennen juhannusta!

Takakontilla

Perintörusetti kaulaan ja parketille!

Ensi vuonna olisikin meidän juhannusporukan kymmenvuotisjuhlavuosi. Mitähän hauskaa silloin keksitään? Ainakin paluu juurille ja alkuperäiselle juhannusmökille vilahti jo puheissa. Harmi vaan, että olemme saaneet sinne kaksi kertaa porttikiellon. Kyllä, eivät oppineet kerrasta (emmekä kyllä mekään). Ehkä olemme kuitenkin vuosien saatossa viisastuneet? Sopii toivoa.