25. elokuuta 2014

Paluu arkeen

Nyt se loma sitten loppui. Ja samalla näköjään kesäkin. Vettä sataa ja ulkona on sen verran viileää, että sandaaleissa monta kuukautta vapaana heiluneet varpaat oli tänään pakko ahtaa sukkiin ja kenkiin. Kurkkukin on kipeä ja nenä vuotaa, mikäs sen paremmin sopisikaan tähän hetkeen. Vauva sentään armahti ja nukkui aamulla yhdeksään. Sunnuntaina nimittäin herättiin poikkeuksellisesti jo kuudelta. Maanantaiangstin lievittämiseksi sentään siivosimme jo eilen lomalla lievästi sanottuna räjähtämään päässeen kodin. Sehän tästä vielä puuttuisi, että pitäisi ensimmäisenä alkaa heilumaan imurin ja pölyrätin kanssa. Aloitinpa viimeisenä lomailtana tarmonpuuskassani ties kuinka kauan hokemani "pitäis tehdä"-homman, eli tytön vaatekaapin siivouksen.

Ilmojen viilentyessä omastakin vaatekaapista on pitänyt kaivaa esille lämpimämpää vaatetta. Farkkuja jalkaan kiskoessani huomasin, että ne ovat jotenkin mystisesti päässeet kutistumaan kesän aikana. Ihmekös tuo, jos viimeiset neljä viikkoa on syöty lähes yksinomaan ravintolaruokaa. Kotona ei ole tullut kokkailtua lainkaan, joten jääkaappi ammotti tänä aamuna tyhjyyttään. Aamupuurot sain sentään keiteltyä, mutta lounas vaati kauppareissua. Reippaana suunnittelin jo vauvanruokatehtailua ja kasvissosekeiton keittelyä, ehkäpä pyöräyttäisin siinä samalla sämpylätaikinankin. Vaan sitten soitti mies ja ehdotti lounasta Nanda Devissä. Nanosekuntin harkinta johti myönteiseen vastaukseen ja noin tuntia myöhemmin ihanaan intialaisähkyyn. No, jospa sitä sitten huomenna palaisi ihan oikeasti ruotuun...


Arkeen kiinnittymisessä auttoi myös illalla koko perheen voimin tehty reissu lähi-Prismaan. Kyllä sitä ihminen tuntee olevansa elossa ladatessaan ostoskärryn täyteen vihanneksia, vaippoja, broilersuikaleita, ruisleipää ja viiliä. Illalliseksi olisi varmaan proosallisesti pitänyt tehdä makaronilaatikkoa tai makkarakeittoa, mutta pari päivää sitten parasta ennen -päiväyksensä ohittanut mozzarella ohjasi salaattiruokailuun. Hyvä niin, jospa ne farkut vaikka huomenna kiristäisivät sitten vähän vähemmän (toiveajattelua, tiedän).

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Päivän oppituntina olkoon se, että jos ensin on harjoiteltu sormiruokailua, niin on ihan turha kuvitella, että sen jälkeen voisi yrittää syöttää lapselle lusikalla kaurapuuroa. Ja jos turhauduttuasi kokeilet, voisiko lapsi syödä myös kaurapuuro sormin, niin vastaus on ei, ei todellakaan voi. Mukavaa alkanutta viikkoa, kyllä tästä ihan hyvä tulee!

11 kommenttia:

  1. Hahah! Riippuu tietty kaurapuurosta. Jos tekee riittävän tykkyä tavaraa, niin voi syödä vaikka haarukalla ja veitsellä. EM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kökköinen kaurapuuro, tuo kaikkien lasten lempiruoka.

      Poista
  2. Olin eilen ihan tulessa, kun jääkaappi oli ensimmäisen kerran kesän jälkeen täynnä tavaraa ja syötiin yhdessä ruoaksi tuunattua purkkihernekeittoa ja näkkileipää. Nam! Tuntui niin arkisen tavalliselta ja terveelliseltä (!?). :)
    - Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä arkea vaan tarvii, eihän se juhla muuten tuntuisi juhlalta eikä loma lomalta. Kai hernariin oli lisätty paistettua jauhelihaa ja sipulia? :)

      Poista
  3. Vuoden kohdalla lapsi haluaa syödä kaiken itse, jopa maidon. Nokkamukit oli meillä ihan turha keksintl, mutta tavallisen mukin maitoon kun sai dipata maitoa oli taas yksi syömiskeino keksitty. :D musta tuntuu että koko kesä syötiin marjoja, omppuja, oman maan porkkanoita jne., nyt syksyllä pastaa, juustoa jne. Elu päinvastainen arkeenpaluu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joo, vihaan syystä kosketusnäyttöjä, 100 virhettä....

      Poista
    2. Meillä on jo nyt kovasti innostuttu tuosta itse syömisestä. Ihailtavan kärsivällisesti tuo pieni jaksaa näpertää kädestä luiskahtelevien hedelmänpalasten kanssa ja koittaa pyydystää Talk-muruja suuhunsa. Onneksi lusikallakin syötetty ruoka vielä toistaiseksi kelpaa, vaikka sitä lusikkaa pitääkin aina koittaa saada omaan käteen välillä. Nokkamuki on likalle lähinnä (puru)lelu, kauheasti sieltä ei tule juotua mitään. Onneksi maito nautitaan vielä rinnasta, niin ei tarvi stressata meneekö sitä tarpeeksi vai ei. :)

      Poista
    3. Eikä, mä näen tänkin ihan toisinpäin. :D Stressasin hirveästi saako lapsi tarpeeksi maitoa kun ei sitä mitenkään nähnyt imettäessä, mutta kun pullo tyhjeni, tiesi että nyt se on juonut desin, se oli jotenkin helpottavaa. :)

      Poista
    4. Joo, toki pullosta näkee konkreettisesti, että paljonko sitä maitoa menee. Tarkoitinkin lähinnä sitä, että kun pullosta/nokkamukista ei oikein juoma putoa, mutta rinta kelpaa hyvin, joten sen takia imetys on stressittömämpi vaihtoehto. Enhän mäkään tietysti tiedä varmaksi, että tuleeko sieltä rinnasta se suositusten mukainen 600 ml vuorokaudessa, mutta en nyt ole siitä ollut huolissani. :)

      Poista
  4. Hernariin oli lisätty tietenkin jauhelihaa ja sipalia!! :D -Suvi

    VastaaPoista