Tampereella syntyneenä ja näillä seuduilla kasvaneena olen ehdottomasti enemmän järvi- kuin meri-ihmisiä. En myöskään erityisemmin nauti hiekkarannoista, joten Kalajoen Hiekkasärkkien ei periaatteessa pitänyt olla minulle mikään hittikohde. Halusin kuitenkin pysähtyä siellä ihan uteliaisuudesta ja jotain kummallista tapahtui, sillä ihastuin paikkaan täysillä! Ehkä se oli kohdallemme osunut täydellinen sää ja pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko, ehkä suurimmasta sesongista jo hiljentynyt ranta, ehkä alkavan lomamatkan innostus. Oli syy mikä tahansa, nopeaksi aiottu pysähdyksemme venyi useamman tunnin mittaiseksi. Pitkästä aikaa matkassa ollut kamera räpsyi tiheään, kun yritin tallentaa sitä hienoa tunnelmaa, joka ympäröi meidät lämpimällä hiekkarannalla. Tyttönen nautti vesi- ja hiekkaleikeistä ihan onnessaan ja itsekin uskaltauduin kahlaamaan viileässä merivedessä - kamera kädessä tietenkin. Tuntui ihan kuin olisimme olleet ulkomailla, tai ainakin jossain paljon etelämmässä kuin Perämeren rannalla Lähdimme lopulta ajelemaan kohti Oulua vasta auringonlaskun aikaan illan jo viiletessä. Kalajoen hiekat, toivottavasti tiemme kohtaavat vielä uudestaan! Sitä odotellessa voikin katsella kuvia, niitä nimittäin riittää...
Lisää lomakuvia ja -tunnelmia loppureissusta luvassa, kunhan kerkiän. Stay tuned!
Kalajoki on huippukiva! Suomessa on niin paljon ihania paikkoja, kun vaan kelitkin suosii. Ihania kuvia! :)
VastaaPoistaJoo, kyllä kotimaan matkailussa on ehdottomasti puolensa, varsinkin jos sää suosii. Hieman huvittikin, kuinka paljon parempi fiilis Kalajoesta jäi Yyteriin verrattuna, kun aika samanlaisista paikoista on kyse, mutta minkäs teet kun toisessa satoi kaatamalla ja toisessa paistoi aurinko täydeltä terältä. :D
Poista