New York alle vuorokaudessa

Vaikka edellinen postaus antoikin ehkä muuta ymmärtää, on työmatkailussa myös puolensa. Niin kuin nyt vaikka hotelliaamiaiset, mahdollisuus nähdä uusia paikkoja (joskin useimmiten lähinnä taksin ikkunasta) sekä lupa tuhlata aikaa lukemalla pokkareita lentokentällä, kun ei voi muuta kuin odottaa. Yksi työmatkoistani suuntautui Pohjois-Amerikkaan ja koska varsinaiseen määränpäähän ei ole suoria lentoja, päädyimme menomatkalla yöpymään yhden yön New Yorkissa, koska siellä olisi ollut joka tapauksessa välilasku. Voi miten harmillinen kohtalo!

New York on ollut pitkäaikainen haavematkakohteeni ja kun vihdoin pääsin sinne kolme vuotta sitten, olin ihan myyty. Kaikki oli samaan aikaan jotenkin tuttua, mutta kuitenkin niin uutta ja ihmeellistä. Ihastuin kaupunkiin ikihyviksi ja vannoin, että tulen sinne vielä joskus uudestaan. Pienen lapsen kanssa New York ei ole ollut houkuttelevin matkakohde, joten ajattelin sen olevan vuorossa vasta joskus muutaman vuoden päästä. Mutta kappas vaan, löysinkin itseni sieltä jo nyt! Ajankohta ei taaskaan ollut paras mahdollinen, sillä ensimmäisellä kerralla olimme NYCissä maaliskuussa ja nyt sitten tammikuussa. Perillä vietetty aikakin oli tällä kertaa todella lyhyt, alle vuorokausi. Lento laskeutui JFK:lle neljän aikaan iltapäivällä ja olimme hotellilla kolme tuntia myöhemmin, kiitos pitkien maahantulojonojen ja liikenneruuhkan. Jatkolento Vermontiin lähti seuraavana iltapäivänä ja kun siinä välissä piti ehtiä vähän nukkuakin, ei meillä todellisuudessa ollut käytettävissä kuin muutama tunti illalla ja saman verran seuraavana aamuna. Mutta kyllä siinäkin ajassa ehti jo vaikka mitä!

Matkaseuralaiseni ei ollut käynyt New Yorkissa aiemmin, joten päätimme keskittyä Manhattanin ytimessä oleviin perusnähtävyyksiin: Times Square, Rockefeller Center, Top of the Rock, Battery Park jne. Hotellimme sijaitsi Grand Central Stationin vieressä, joten kaupunkiin tutustuminen oli helppo aloittaa sieltä ja jatkaa sitten kävelyä kohti Times Squaren valomerta. Manhattanin ruutukaava tekee liikkumisen helpoksi eivätkä välimatkatkaan ole niin pitkiä kuin kuvittelisi. Jalkaisin pääsee siis kulkemaan yllättävänkin kätevästi, ellei sitten iltamyöhällä väsyneenä kadota kokonaan suuntavaistoaan. Meillehän ei toki tietenkään käynyt näin, pois se meistä... Saavuimme muutaman mutkan kautta takaisin hotellille yhdentoista maissa illalla jalat muussina, mukanamme noutoruokaa Shake Sackista ja aikomuksenamme katsoa Saturday Night Live oikeasti livenä. No, kuorsaus kuului molemmista sängyistä siinä kohtaa kun lähetys alkoi, mutta ehkä sen ansiosta pääsimme oikeasti aikaisin liikkeelle seuraavana aamuna.

Seuraavan päivän tavoitteenamme oli saada taatusti terveellinen (lue: yltiötuhti) jenkkiaamupala sekä tehdä vähän laajempi kierros Manhattanilla. Päätimme säästää jalkaparkojamme hyppäämällä turistibussin kyytiin, näin saimme myös vähän kattavamman kuvan kuin kävellen olisi ollut mahdollista. Päädyimme lopulta tekemään kiertoajelumme Hop on, hop off -bussissa ilman yhtään välipysähdystä, sillä aikataulumme alkoi käydä tiukaksi. Tai ei kai meillä muuten olisi mikään kiire ollut, mutta kun oli pakko saada  vielä oikeaa New York cheesecakea ennen lähtöä. First things first ja silleen.

Vaikka tällä kertaa reissussa ei ollut sitä samaa uutuudenviehätystä ja vau-efektiä kuin ensimmäisellä vierailulla, olen edelleen sitä mieltä, että New York on yksi kiehtovimmista kaupungeista joissa olen käynyt. Toivottavasti pääsisin sinne pian uudelleen, sillä kertaa vähän pidemmäksi aikaa. Niin ja mieluiten loppukeväästä tai alkusyksystä, jolloin kaupunki olisi taatusti parhaimmillaan. Elokuvan ulkoilmanäytös Battery Parkissa, pyöräilyä ja piknik Central Parkissa, vierailu Staten Islandilla, päiväkävely High Linella... Saahan sitä ainakin haaveilla, hyvällä tuurilla toiveet käyvät joskus toteenkin!