Saako lapsiperhe syödä ravintolassa?

Tällä viikolla some kohahti ravintoloitsija Sami Lappalaisen todettua Ylelle, että lapset eivät ole tervetulleita kaikkiin hänen pyörittämiinsä ravintoloihin. Haastattelua seurannut nettikeskustelu on ollut vilkasta ja mielipiteitä on esitetty niin puolesta kuin vastaan. Mm. Savusuolaa-Janica kirjoitti blogissaan aiheesta varsin tyhjentävästi, mutta ajattelin sekoittaa vielä omankin lusikkani soppaan, koska aihe on melkoisen lähellä sydäntä.

Me käymme ravintoloissa syömässä viikoittain. Ja kun sanon "me", tarkoitan nimenomaan koko perhettä, mukaan lukien pian kolmevuotias lapsemme. Ravintoloissa käyminen on meille tapa rentoutua, mahdollisuus nauttia hyvästä ruuasta ja saada uusia makuelämyksiä sekä välillä myös puhtaasti keino välttyä kokkaamiselta kotona. Kävimme usein ulkona syömässä jo ennen lapsen syntymää, eikä perhekoon kasvaminen ole tuonut tähän muutosta. Toki arki-iltaisin tulee enää harvemmin lähdettyä ravintolaan, mutta viikonloppuisin ja lomilla tulee syötyä ulkona sitäkin useammin. Palattuani töihin reilu vuosi takaperin otimme tavaksi päättää työ- ja päiväkotiviikon menemällä joka perjantai perheen kanssa ulos syömään. Tämä perjantaipäivällinen on vakiintunut perinteeksi ja myös tytär osaa odottaa sitä innolla. Usein jo torstaina jutellaan, että huomenna alkaa viikonloppu ja sitten mennään ravintolaan. Monen mielestä tämä ei kuitenkaan ole ok, vaan lapsiperheiden pitäisi pysyä kotona, koska lapset ravintolassa aiheuttavat häiriötä ja pilaavat aikuisten tunnelman. Näinkö todella on?

Kävimme ensimmäistä kertaa ravintolassa kolmeviikkoisen vauvan kanssa ollessamme yön yli reissulla Flamingossa. Ensikertalaiselle iski pieni ramppikuume ja kun vastasyntynyt alkoi itkeä kesken ruokailun, karkasin itkevän vauvan kanssa hotellihuoneeseen imettämään jättäen ruuan ja miehen pöytään. Ajattelin vauvan itkun häiritsevän muita asiakkaita ja halusin vain nopeasti pois mahdollisten paheksuvien katseiden alta. Ensimmäisen kerran jännityksestä ja sen tuomasta paniikkireaktiosta selvittyäni en ole enää pelännyt muiden asiakkaiden mielipiteitä, vaan mennyt lapsen kanssa rohkeasti lähes joka paikkaan ja ruokkinut hänet ravintolassa ikätasonsa mukaisesti. Alkuun imettäen, sitten omat soseet mukana kuljettaen ja vähitellen ravintolaruualla, milloin lastenannoksin, milloin sillä mitä listalta on sattunut löytymään. Olemme käyneet syömässä kaikenlaisissa ravintoloissa: pikaruokapaikoissa, perheravintoloissa, etnisissä ravintoloissa, trendikkäissä uutuuspaikoissa, valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa... Olemme syöneet ravintoloissa viikolla ja viikonloppuna, päivällä ja illalla, lomalla ja arkena. Useimmiten käynnit ovat sujuneet mallikkaasti ja uskaltaisin väittää, ettei meistä ole ollut sen enempää häiriötä muille asiakkaille kuin kenestä tahansa ravintolakävijästä, joka keskustelee normaalilla äänellä pöytäseurueensa kanssa. On toki ollut niitäkin kertoja, jolloin lapsi on ollut väsynyt tai pitkästynyt ja vaatinut vähän enemmän viihdyttämistä. Lapsi ei osaa aina käyttäytyä niin hillitysti kuin ehkä olisi suotavaa, mutta emme ole silti halunneet lakata kokonaan käymästä ravintoloissa sen vuoksi, että joskus voi sattua kohdalle huonompi hetki.

On selvää, että ympäri ravintolaa juokseva lapsi tai kurkku suorana itkevä vauva on häiriöksi. Omatoimisesti ruokailemaan opetteleva taapero saa taatusti sotkua aikaiseksi. Lastenvaunut ja syöttötuolit vievät tilaa ravintoloista eivätkä lapsiperheet kuluta rahaa alkoholiin samalla tavalla kuin aikuisseurue saattaa kuluttaa sille päälle sattuessaan. Jos paikka haluaa profiloitua ainoastaan aikuisille tarkoitetuksi, niin mikäs siinä. Kaikkien ei tarvitse päästä kaikkialle. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että monen mielestä ainoastaan Rossot tai muut leikkipaikalla ja lastenlistalla varustetut ravintolat olisivat lapsiperheille sopivia. Niissäkin on kiva käydä silloin tällöin, mutta itse kaipaan enemmän valinnanvaraa ja toisaalta pidän tärkeänä, että lapsikin pääsee maistelemaan erilaisia makuja. Mielestäni tärkein elementti, joka tekee ravintolasta lapsille sopivan, on ravintolahenkilökunnan asenne. Mikäli lapset ovat ravintolaan tervetulleita ja heitä kohdellaan siellä kuin ketä tahansa asiakkaita, sopii ravintola lapsille. Siihen ei tarvita nauravia nakkeja ja leluja pursuavaa leikkinurkkausta, vaan palveluhenkeä ja ripaus joustavuutta. Pohjimmiltaan kyse on kaiketi siitä, nähdäänkö lapset luontevana ja tasavertaisena osana yhteiskuntaa, vai halutaanko lapset ja lapsiperheet lokeroida omaan koloonsa erikseen "aikuisten" maailmasta.

Huono käytös on aina huonoa käytöstä, tulee se sitten lapsen tai aikuisen taholta. Muut ihmiset pitää ottaa huomioon ja kaikkia tulee kohdella kunnioittavasti. Jos joku vanhempi vaihtaa ravintolapöydässä lapselleen kakkavaippaa, tai joku lapsi heittelee kiljuen naapuripöydän asiakasta lihapullilla, on kyse huonosta käytöksestä. Sellaista ei tarvitse suvaita. Muutaman yksittäistapauksen takia on kuitenkin turha lähteä leimaamaan kokonaista asiakaskuntaa. Uskoisin, että useimmat lapset käyttäytyvät ravintolassa hyvin, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus ja jos vanhemmat ovat pitäneet huolta siitä, että käytöstavat ovat hallussa. En vaadi, että lasten kanssa pitää päästä joka paikkaan, mutta en myöskään usko siihen, että vain harva paikka sopisi lapsille. Myönnän, että joskus on harmittanut, kun meidät on käännytetty ravintolan ovelta siksi, että mukana on pieni lapsi. Hieman tympeältä myös tuntui, kun erään kerran ravintolaan saapuessamme viereisen pöydän pariskunta pyysi itselleen toisen pöydän kauempaa meistä. Ravintolalla on kuitenkin oikeus valita asiakkaansa. Yhtä lailla jokaisella asiakkaalla on oikeus vaihtaa pöytää jos siltä tuntuu, oli syy mikä hyvänsä. Toivoisin kuitenkin, että useimmat ravintolat pitäisivät edelleen ovensa avoinna kaikenlaisille asiakkaille, myös meille lapsiperheille. Yhtä lailla toivon, että muilla asiakasryhmillä riittäisi ymmärrystä sille, että lapset eivät aina toimi kuten aikuiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lasten pitäisi jäädä kotiin. Hyvä ruoka ja ravintolaelämykset kuuluvat kaikille.