Viikkokatsaus nro 2

9.1.

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko juhlapyhien ja välipäivien jälkeen alkoi melko väsyneissä merkeissä. Heräsin itse vähän muuta perhettä aiemmin, kuten usein arkiaamuisin. Laittautuessani vessassa kuulin ensin, kuinka mies meni herättelemään tyttöä. Hetken päästä aloin ihmetellä, miksi huushollissa on edelleen niin hiljaista. Kurkatessani lastenhuoneeseen selvisi syy. Hyvin mahtuu aikuinen mieskin käpertymään lastensänkyyn jatkamaan uniaan kun oikein väsyttää. Maanantait, ihan turha keksintö.

10.1.

Tiistaina kävin kaupungilla ripsihuollossa ja jatkoin siitä ex tempore elokuviin. Sain olemattomasta varoitusajasta huolimatta seuraakin ja kävimme ennen leffaa haukkaamassa vähän iltapalaa Fabricissa. Elokuvaksi valikoitui Kuudes kerta, joka oli hieman erilainen mitä odotin. Ei nyt huonokaan, mutta ehkä vähän linjaton. Ikään kuin tekijä ei olisi osannut ihan päättää, millaisen elokuvan hän haluaa tehdä ja sekoitti sitten soppaan vähän romanttista komediaa, vähän kasvudraamaa ja mausteeksi vielä moraalisia ja filosofisia pohdintoja. Näyttelijäkaarti oli nimekäs ja vakuttava, mutta lopputulos vähän niin ja näin. Elokuvissa on kuitenkin aina kiva käydä, vaikka valkokankaalla pyörisi vähän keskinkertaisempikin teos. Ja Antti Luusuaniemi.

11.1.

Keskiviikkona emme tehneet mitään erityistä, olimme vain kotosalla. Tyttö on viime aikoina innostunut pelaamisesta ja uusia pelejä onkin kertynyt joulun ja syntymäpäivän jäljiltä mukavasti. Tämä Vuoden 2016 lastenpeliksikin valittu Muumipeikon kalaretki on yksi suosikeista. Kaksin pelaaminen ei tällä kertaa ollut riittävän jännittävää, vaan mukaan peliin piti hakea myös muutama pehmolelu. Pidättelin nauruani, kun neiti yritti tosissaan saada pehmolelut istumaan ja kalastamaan magneettisella Muumipeikolla. Lapsen kasvussa on mielenkiintoista seurata muun muassa sitä, miten leikki kehittyy ja muuttuu matkan varrella. Tytöllä tuntuu olevan vilkas mielikuvitus ja melkoisen lennokkaita juttuja. Myös vaatteet ja koristautuminen ovat alkaneet kiinnostaa tyttöä. Illan asuksi valikoitui synttärilahjaksi saatu Minni Hiiri -mekko, joka päällä oli pakko vähän tanssiakin, niin hienosti helmat heiluivat pyörähdellessä. 

 12.1.

Torstaina mies oli työmenossa koko illan. Oma oloni oli vähän flunssainen, joten päädyimme pitämään tytön kanssa elokuvaillan. Neiti on nuoresta iästään huolimatta innokas elokuvien katsoja ja jaksaa keskittyä hyvin kokopitkäänkin elokuvaan. Lapsen ensisijainen toive oli Frozen, mutta koska en itse jaksanut katsoa sitä toista kertaa viikon sisään, laitoimme pyörimään Doria etsimässä-animaation. Tyttö sai myös elokuvan katselun lomassa tuhota viimeiset synttärikakkunsa tähteet ja hän oli niin onnellinen että suorastaan kehräsi. Mutta hei, mikä olisikaan parempaa kuin leffailta ja herkuttelu? Kehen lie tullut...

 13.1.

Jos joku naapureistamme sattui perjantai-iltana vilkuilemaan takapihallemme, näkivät he pyyhe päällä vinksahtanutta joulukuusta valokuvaavan rouvan. Tulin saunasta vilvoittelemaan terassille ja havahduin siihen, että loppiaisesta oli kulunut jo viikko, mutta kuusi on edelleen paikoillaan. Katsotaan kuinka monta viikkoa menee ennen kuin kuusi saa lähtöpassit. Ja kyllä, kieltämättä joulupuumme näyttää vähän hirtetyltä. Se oli nimittäin pakko köyttää paikoilleen, jottei tuuli heittäisi sitä kumoon joka toinen päivä kuten edellisjouluna. 

14.1.

Lauantaina pääsin lunastamaan mieheltä saamani joululahjan ensimmäisen osan, kun lähdimme kahdenkeskiselle viikonloppureissulle. Lapsi jäi kummiensa hoteisiin ja me hyppäsimme Helsingin junaan. Kävimme ensin lounaalla Kampin Korttelin Beijing8:ssa maistelemassa dumplingseja, sitten ihmettelemässä pakkomielteistä pilkkutaidetta Yayoi Kusaman näyttelyssä ja sen jälkeen liikuttumassa La La Landin unelmia kohti kurkottelevan elokuvamusikaalin parissa. Matkamme varsinainen syy oli kuitenkin illallinen Demossa. Vaikka paljon käymmekin ravintoloissa, on tämän tason fine dining aika harvinaista herkkua. Päivän kuvan valitseminen oli todella hankalaa, sillä lauantaihin mahtui niin monta hienoa hetkeä ja elämystä. Päädyin kuitenkin tähän loppuillan hämyiseen jälkiruokakuvaan, jossa näkyy elämäni ensimmäinen kohokas. Ainakaan en muista syöneeni sellaista aiemmin, mutta tämän kohokkaan muistan varmasti. Ihanan päivän ihana ilta ja kaikki kohdallaan.

15.1.

Sunnuntaihin heräilimme rauhassa hotellin valkoisissa lakanoissa. Näin hitaat aamut ovat harvinaista herkkua, joten siitä (ja myöhäisestä check outista) piti ottaa kaikki irti. Aamiaisen jälkeen oli mahtavaa kaivautua takaisin pehmoisiin peittoihin ja tarttua kirjaan. Joulunpyhien aikana lukemiseen ei jostain syystä löytynyt aikaa, mutta tämän viikonloppureissun aikana pääsin vauhtiin itselleni ostamani lahjakirjan kanssa. Muistaisinpa jatkossakin ottaa useammin käteeni kirjan puhelimen tai kaukosäätimen sijaan. Lukemista voisi tosin helpottaa, jos saisimme vihdoinkin hankittua makuuhuoneeseen lukuvalot. Ehkä tästä voisi tehdä tavoitteen viikolle 3?