21. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 26

26.6.
Viikon alkajaisiksi mies ja tytär kävivät kirjastossa, josta tarttui tällä kertaa mukaan melko sekalainen setti erilaisia opuksia. Tyttö oli valinnut hyllystä tämän Turku-oppaan tietämättä yhtään mikä se edes on, mutta mies oli sen kuitenkin päätynyt lainaamaan. Tämä taisi olla joku enne, sillä seuraavalla viikolla lähdimmekin Turkuun, mutta ei siitä vielä sen enempää tässä kohtaa.

 27.6.
Tiistaina meinasi (taas) jäädä päivän kuva ottamatta, joten nappasin sitten yöunille mennessäni kuvan siitä näystä, joka on aika yleinen paitsi meillä, uskoakseni myös monessa muussa kodissa. Puhelimen sinivalohan se siinä välkkyy iltahämärissä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa. Itse olen ollut somekoukussa jo vuosikaudet, joten en sinänsä arvostele tässä miehen käytöstä, vaan enemmänkin totean ilmiön olemassaolon. Puhelin tuntuu olevan kasvanut monella käteen kiinni ja sitä pitää olla koko ajan näpräämässä, oli aika tai paikka mikä tahansa. Itsekin tsekkaan puhelimen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla sekä noin tuhat kertaa siinä välissä päivän aikana. Olen kyllä tehnyt tiettyjä toimenpiteitä somen käytön rajoittamiseksi, esim. ottanut Facebookista ilmoitukset pois, mutta silti puhelinta tulee vilkuiltua luvattoman usein. Pitäisi opetella laittamaan luuri jonnekin piiloon iltaisin, että saisi vähän irrotettua itseään ko. laitteesta, koska onhan se nyt melkoinen aikasyöppö. Huomaan myös, että keskittymiskykyni on selvästi kärsinyt somen ja älypuhelimen myötä, mikä on aika huolestuttava merkki. Tarttis varmaan tehdä jotain.

28.6.
Keskiviikkona vietettiin nuoremman pikkuveljeni syntymäpäiviä, joiden kunniaksi hän järjesti perhepiirissä pienet juhlat. Moni jättää aikuisena syntymäpäivät viettämättä, mutta itse olen sitä mieltä, että syntymäpäiviä saa juhlia muutkin kuin lapset, vaikkei mitään pyöreitä vuosia täyttäisikään. Aina on aihetta juhlaan. Kuvassa on äitini tekemä syntymäpäivälahja, eli maalaamalla koristellut astiat. Itselleni tuli näistä heti mieleen Yayoi Kusaman pilkut, joita kävimme alkuvuodesta HAM:ssa ihmettelemässä. Melkoinen pipertäminen näissä on kyllä ollut. Sain myös äidiltä pienen vinkin, että kannattaisi kuulemma järjestää omatkin syntymäpäiväkahvit, koska jotain samankaltaista on tekeillä meillekin. Äitini on siis maailman huonoin pitämään yllätyksiä, erityisesti lahjoihin liittyviä sellaisia, eikä hän tälläkään kertaa malttanut olla paljastamatta mitä tuleman pitää.

29.6.
Torstaina kävimme miehen serkun luona perinteisillä Pekan-päivän lättykesteillä. Perhe asuu idyllisissä maalaismaisemissa Pirkkalan perukoilla ja siellä on vietetty näitä lättykestejä jo ties kuinka monena vuonna, satoi tai paistoi. Tänä kesänä heillä pääsi rapsuttelemaan myös poneja, mikä oli aikamoinen hitti pienten ja vähän isompienkin keskuudessa. Ihana kesäsää, perhettä, sukulaisia ja uusiakin tuttavia sekä maistuvia muurinpohjalettuja, mikäs sen parempi tapa viettää kesäkuista iltaa.

30.6.
Työpöytä siivottu, poissaoloviesti asennettu sähköpostiin ja työpaikan ovi suljettu neljäksi viikoksi. Perjantaina alkoi siis L-O-M-A!  Palataan asiaan sitten elokuussa, tosin enää muutamaksi viikoksi ennen kuin alkaa sitten se vähän pitempi loma. Tai siis "loma", kuten eräässä FB-keskustelussa taannoin todettiin. Siitä taitaa nimittäin olla loma kaukana, kun aloitamme taas yövalvomiset, opettelemme uutta arkea kahden lapsen kanssa ja saamme todennäköisesti päälle vielä kolmevuotiaan uhma- ja mustasukkaisuuskohtaukset. Tai no eihän sitä tiedä jos kaikki meneekin hyvin, ainahan sitä voi toivoa...

1.7.
Lauantaina mentiin aika lailla tunnelmasta toiseen, kun ensin juhlimme päivällä miehen serkun häitä Kurussa ja sieltä ajelimme vielä illaksi Hämeenlinnaan katsomaan Guns N' Rosesin keikkaa. Oli tietysti vähän harmillista lähteä häistä kesken kaiken, mutta liput keikalle oli hommattu miehen toimesta jo joulukuussa, jolloin emme vielä tienneet samalle päivälle sattuvasta hääjuhlasta. Konserttijärjestelyt saivat monelta noottia, mutta meillä homma toimi täydellisesti kun tulimme paikalle noin varttia ennen keikan alkua ilman jonotusta emmekä edes yrittäneet saada ruuhkaiselta anniskelualueelta mitään, vaan keskityimme pelkkään konserttiin. Eihän se Axl Rose yllä laulullisesti  enää ihan samaan kuin kultavuosinaan, mutta alkukankeuksien jälkeen homma lähti rullamaan ja varsin toimivaa hittiputkea oli tarjolla. Slash on kyllä varmaan tipahtanut jonnekin nuoruuden lähteeseen, hämmästyttävästi mies näyttää edelleen ihan samalta kuin 90-luvulla. Keikan kruunasi tietysti ilotulitus ja kunnon pyrot, jotka näyttivät vaikuttavilta hämärtyvässä kesäyössä. Paluumatka kävellen autolle olikin sitten varsinainen Via Dolorosa, kun aloin olla niin poikki pitkän päivän jälkeen, mutta siitäkin selvittiin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

2.7.
Sunnuntaina kävimme hakemassa tytön mummulasta, jonne hän jäi häiden jälkeen hoitoon meidän suunnatessa Gunnarien keikalle. Illasta piipahdimme vielä ystävien luona heidän esikoispoikansa ristiäisrääppiäisissä. Aika monet erilaiset juhlat saatiin siis viikkoon mahtumaan! Sunnuntaina oli itse asiassa myös oma nimipäiväni, mutta sitä emme viettäneet sen kummemmin. Sain kyllä aamulla mieheltä kauniin kukkakimpun, jonka hän oli hankkinut huoltoasemalta palatessamme edellisyönä Hämeenlinnasta. Itsehän olin siinä vaiheessa nukkunut täyttä päätä autossa, joten en huomannut ollenkaan tätä kukkaepisodia, vaan sain yllättyä iloisesti aamulla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti