Karavaanarit kesä-Suomessa

Edellistä postausta kirjoittelin Yyterin leirintäalueella, tällä kertaa lähetän teille terveisiä Lappeenrannasta hotellihuoneesta. Sen sijaan, että kertoisin reaaliajassa millaista täällä Etelä-Karjalassa on, ajattelin raportoida parin viikon takaisesta Länsi-Suomen kesäretkestämme, jonka teimme siis asuntoautolla. Ehkä joskus parin viikon päästä saatte sitten Lappeenrannan kuulumisia, heh.

Me emme ole koskaan aiemmin matkustaneet asuntoautolla ja kieltämättä suhtauduin hieman skeptisesti kyseiseen matkailumuotoon. Loma, jossa liikutaan paljon paikasta toiseen, ei ole minulle mikään ongelma, päinvastoin valtaosa matkoistamme on ollut juuri sellaisia. Sen sijaan en pidä itseäni minään leirintäalueihmisenä eikä asuntoauto tuntunut mielikuvissani tuovan mitään lisäarvoa verrattuna esimerkiksi siihen, että matkustaisimme henkilöautolla ja yöpyisimme hotellissa. Koska mies kuitenkin suulaaseen tapaansa puhui meille matkailuauton lainaan, oli sille tietysti keksittävä käyttöä. Aikaikkuna matkan tekemiselle oli varsin kapea, mutta tällainen kahden yön reissu oli ihan hyvä startti karavaanariurallemme - pidemmällä reissulla olisi saattanut käydä niin, että se olisi jäänyt ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi.

Lähdimme liikkeelle tiistaina iltapäivällä ja palasimme kotiin yömyöhään torstaina. Noiden kahden ja puolen päivän aikana ehdimme ajaa 600 kilometriä reitillä Pori-Rauma-Pyhämaa-Uusikaupunki-Saariston rengastie-Naantali. Lomasesonki ei juhannuksen jälkeisellä viikolla ollut vielä pyörähtänyt täysillä käyntiin, sillä esimerkiksi leirintäalueilla oli hyvin tilaa eivätkä kaikki kesäkahvilat ym. pikkukohteet olleet vielä käynnistäneet toimintaansa. Lomasääkin vielä teki tuloaan, reissumme aikana nimittäin pääosin satoi. Vaikkei aurinkolaseille ollut juurikaan käyttöä, ei viileä sää silti estänyt miestä uimasta aina kun mahdollista, hrrr.

Matkailuautolla reissaamisesta on glamour kohtalaisen kaukana. Emme ehkä olleet osanneet pakata riittävän järkevästi, sillä tavaraa tuntui pursuavan joka paikasta ja kun levitimme illalla tytön matkasängyn, ei sisällä enää mahtunut liikkumaan. Ahtautta ei ainakaan helpottanut se, että raumalaisesta sisustusliikkeestä lähti matkaan yksi seinähylly... Vaikka sanotaan, että matkailuautolla matkaaminen on kätevää, kun tavarat kulkevat koko ajan mukana, niin kyllä jonkinasteista pakkaamista ja purkamista piti silti tehdä aamuin illoin. Osa karavaanarimatkustelun väitetystä helppoudesta perustunee mukana kulkevaan vessaan ja keittiöön, mutta me emme hyödyntäneet niitä fasiliteetteja lainkaan lukuun ottamatta eväiden säilytystä jääkaapissa. Yläpeti oli auttamattoman ahdas kahdelle tämän kokoiselle ihmiselle ja selkä tuli kipeäksi omasta tyynystä huolimatta. Matkailuauton takaosassa istuessa meteli oli niin kova, että pää tuli kipeäksi. Ei mikään ihme, ettei tyttö oikein viihtynyt perässä itsekseen valveilla, toki ajoitimme isoimmat siirtymät päiväuniaikaan. Kuulostaa varsin houkuttelevalta, eikö?

Ergonomia ennen kaikkea

Vaikka en itse karavaanarihommaan varsinaisesti ihastunutkaan, niin meillä oli kyllä oikein mukava reissu. Matkan varrelle mahtui niin entuudestaan tuttuja kuin uusiakin paikkoja. Vaikka sää ei suosinutkaan, kyllä Suomi vaan on parhaimmillaan kesällä. Useimmat pikkupaikat, joissa ei talviaikaan ole juurikaan nähtävää, heräävät kesällä eloon ja vaikuttavat ihan eri tavalla mielenkiintoisilta. Useimmat vierailemistamme paikoista olisivat erillisen maininnan arvoisia, mutta ainakin Vanha Rauma, Naantali sekä Kustavissa sijaitseva Peterzens olivat sellaisia kohteita, joihin palaisin mielellään uudelleen.  Mies totesi reissussa, että vaikka kotona kaikki onkin helpompaa, niin siitä huolimatta kannattaa lähteä matkaan aina kun se suinkin on mahdollista. Siitä olemme harvinaisen samaa mieltä.