Viikkokatsaus nro 12

20.3.

Viikon alkajaisiksi kävimme katsastamassa siskoni uusvanhan kodin, jossa on juuri valmistunut mittava remontti. Aikataulut (tai ehkä ennemmin niistä kommunikointi) kuitenkin vähän pettivät, joten istuimme puolisen tuntia rappukäytävässä odottelemassa siskoani saapuvaksi. Onneksi oli kuninkaallista seuraa mukana, muuten odotus olisi saattanut käydä kolmevuotiaalle vähän turhan pitkäksi. Vaikka itsekin olen aikanaan asunut muutaman vuoden samaisessa asunnossa, ei talon rappukäytävässä ole kyllä tullut vietettyä aikaa yhtä perusteellisesti kuin nyt. Toki puhun vain omasta puolestani, en esim. armaan puolisoni. Hänelle rappukäytävä oli hyvinkin tuttu entuudestaan. Saattoi nimittäin joskus muinoin käydä niin, että aamuyöllä baarista kotiin kömpiessään väsähtänyt juhlija uupui kesken matkan ja jäi alimman kerroksen rappuun nukkumaan. No, onhan kolmanteen kerrokseen toki hissittömässä talossa aika paljon kavuttavaa, että ymmärtäähän sen... Oi niitä aikoja! 

 21.3.

Jokaisessa lapsiperheessä on varmaan koettu se, kun lapselle iskee hyvin tuottelias taiteellinen kausi. Ainakin meillä tulee tällä hetkellä päiväkodista kotiinviemisiksi viikottain kaikenlaisia piirustuksia, joissa kauniisti ilmaistuna määrä korvaa laadun. Piirustukset ovat toki rakkaudella tehtyjä, mutta eivät kuitenkaan sellaisia, joita kokisin tarpeelliseksi säästää. Niin karulta kuin se kuulostaakin, moni näistä taideteoksista on päätynyt paperinkeräykseen (#huonoäiti). Tiistaina saimme kuitenkin kotiin sellaisen työn, jonka voi mielellään säästää ja laittaa esillekin. Kuvassa on kuulemma metsä, jossa asuu kilttejä mörköjä. Myöhemmin jutellessa möröt muuttuivat dinosauruksiksi, mutta onneksi edelleen kilteiksi sellaisiksi.

22.3.

Keskiviikkona olisin tarvinnut kahluusaappaita töistä lähtiessäni, sen verran messevä lammikko oli päivän aikana muodostunut parkkipaikalle.  Tämä vuodenaikojen vaihtuessa tuleva rospuuttokeli on kyllä rasittavaa, puhumattakaan päiväkodin kurahousurumbasta ja silmiä kirvelevästä katupölystä. Onneksi kevät tuntuu olevan kohtalaisen aikaisessa tänä vuonna. Kohta nämä surkeat vesikelit ovat muisto vain ja päästään nauttimaan kunnolla auringosta ja luonnon heräämisestä.

23.3.

Olemme löytäneet tytön kanssa uuden mielenkiinnon kohteen, nimittäin So Yummy-blogin leivontavideot. Kaikki lähti yhdestä Facebookiin linkatusta yksisarvismuffinssikakkuvideosta, jonka jälkeen olemmekin katsoneet näitä ihanan övereitä videoita melkein joka ilta. En tiedä kuinka kehittävää tämä on, mutta ainakin meillä molemmilla on hauskaa. Ja jokaisen videon lopussa pitää aina huudahtaa "sooouujammiii", mieluiten yhteen ääneen. Osa leivonnaisista vaikuttaa liian työläiltä toteuttaa, mutta muutamaa juttua tekisi kyllä mieli kokeilla. Vai mitä sanotte esim. suklaa-vaahtokarkkipizzasta?

24.3.

Pizzaperjantai, jälleen kerran. Miehellä oli menossa jotain S-seteleitä vanhaksi, joten päädyimme  Trattoria Tammerinpuistoon. Trattoria on mielestäni ihan perushyvä italialainen ja aiemmin tämä kyseinen bianco tomaattipizza on toiminut todella hyvin. Nyt söimme alkuruoksi jättikatkarapuja, joiden kanssa tarjoiltiin noita samoja marinoituja tomaatteja kuin pizza päältä löytyy, joten makumaailmat olivat liian samankaltaiset. Listassa alkuruoan kohdalla puhuttiin vain valkosipuliöljystä, joten fiksumpi tarjoilija olisi voinut ehkä huomauttaa annosten samankaltaisuudesta. Ei tuossa pizzassa sinänsä mitään vikaa nytkään ollut, mutta aina valinnat eivät vaan osu nappiin.

25.3.

Lauantaina mies lähti viikoksi reissuun, joten me jäimme tytön kanssa kaksin. Kovin montaa tuntia emme kahdestaan ehtineet viihtyä, kun saimme hartaasti odotettuja yövieraita serkkukolmikosta. Myönnän, että kauppareissulla lähti vähän lapasesta ja viikonlopun kunniaksi herkuteltiinkin aika urakalla. Lauantai-illan huumaa buustattiin saunan jälkeen limulla, hodareilla ja sipseillä, jonka jälkeen olikin hyvä siirtyä Bumtsi Bum-katsomoon. Toim. huom. kuvakulma hämää, etualalla olevat sipsipussit ovat sellaisia 80 gramman pikkupusseja, eivät mitään megapackeja. Joku roti sentään.

26.3.

Nämä kuvahaasteen kuvat tuppaavat usein olemaan aika arkisia, realistisia ja vähemmän esteettisiä. Välillä pitää yrittää ottaa näitä hieman enemmän sommiteltuja, blogimaailmaan paremmin sopivia kuvia, etten vallan ankeuta lukukokemusta. Toisaalta, mämmistä olisi kyllä muutenkin vaikeaa saada tämän esteettisempää kuvaa - ko. tuote on parasta pitää purkissa, jos sitä aikoo valokuvata. Sunnuntain jälkiruuaksi nautimme siis lasten toiveesta(!) mämmiä ja vaniljakastiketta. Klassikkoyhdistelmä. Ja hei, eikö sovikin ihanasti nuo tulppaanit ja ruokapakkausten värit yhteen!