Viikkokatsaus nro 23

5.6.

Tämä oli ainoa kuva ko. viikon maanantailta ja nyt on jo päässyt unohtumaan, oliko tässä kuvassa joku pointtikin...? Tytön päikkykaveri oli siis jakanut synttäriensä kunniaksi kaikille tarroja ja illalla lapsi keksi, että tarrat voisi liimata äidin käteen. Näinhän me sitten tehtiin. Siinä on Star Wars- ja koiratarrat sulassa sovussa keskenään, varsin tyylikästä.

6.6.

Tiistaina omenapuu alkoi vihdoin kukkia! Niin kaunista, että oli pakko mennä vielä iltamyöhällä kuvailemaan, vaikka kotiuduin työpaikan virkistyspäivästä vasta lähempänä yhtätoista. Kovin lyhytaikaiseksi jäi tämä ilo, sillä rankkasateet veivät kukat pian mennessään, mutta onpahan nyt ainakin ikuistettu kuviin tämän vuoden kukinnot. Saa nähdä tuleeko syksyllä yhtään omenaa, varsinkaan syömäkelpoista sellaista. Aina sitä voi toivoa, mutta kahden aiemman vuoden perusteella en aseta kovin korkeita odotuksia.

7.6.

Teen näemmä kaiken vähän jälkijunassa, kun pääsin edellisviikon Me Naisten kimppuun vasta siinä vaiheessa, kun seuraavakin numero taisi jo odotella postilaatikossa. Kuvaan tuli ikuistettua myös yksi tämän hetken suosikki-iltapaloista: sekoitus turkkilaista jogurttia, proteiinivanukasta ja pakastemarjoja. Entistä parempaa tästä tulee, kun pian pääsee vaihtamaan pakastemarjat tuoreisiin. Vielä mansikoiden ja muiden marjojen hinnat ovat aika suolaisia, mutta toivotaan että marjasesonki pääsisi pian kunnolla käyntiin. Takapihalla meillä on muutama mustikkapensas, jotka ovat tuottaneet mukavasti satoa edelliskesinä. Olisipa nytkin yhtä hyvä mustikkavuosi.

8.6.

Torstaina kävimme tytön kanssa hoitamassa asioita Ideaparkissa. Yritin etsiä itselleni jotain vaatetta viikonlopun kesäjuhliin, mutta huonolla menestyksellä. Tyttö sai sentään uuden pyöräilykypärän, joka tuli tosiaan tarpeeseen. Jotain vaatettakin taisi neidille tarttua matkaan, mutta reissun kohokohta oli kuitenkin tuo ravintolan leikkipaikka, josta lapsi jaksaa innostua kerta toisensa jälkeen. Food Park-ravintolamaailman sisustuksen suunnitellut tyyppi on kyllä todella irrotellut tuon projektin kanssa, sillä missään muussa paikassa en ole nähnyt yhtä ainutlaatuista yhdistelmää antiikin aikaisia marmoripatsaiden ja -pylväiden jäljitelmiä, feikkisypressejä, amerikanautoja ja sarjakuvahahmoja. Ruokalistallakin on sekoitettu kaikkea mahdollista eri ravintoloiden listoilta, joten sisustus tukee kyllä konseptia, mutta onhan tuo nyt vaan niin överi ja kitsch. Aika usein tuonne silti tulee mentyä jos Ideaparkissa käymme, koska leikkipaikka on niin hitti tytön mielestä.

9.6.

Perjantaina mies ja tyttö olivat menneet suoraan päiväkodista uimarannalle ja ajattelin yllättää heidät viemällä rannalle eväät. Valitettavasti rankkasade ehti yllättää ennen kuin ehdin töistä rannalle, joten Arnoldsin bagelit ja donitsit herkuteltiin sitten kotona sateen ropinaa kuunnelleen.  

 10.6.

Lauantaina oli firman kesäjuhlat. Frenckellin sisäpiha oli tunnelmallinen juhlapaikka ja sääkin suosi mukavasti. Juhlissa esiintyneen Egotripin olen tainnut nähdä livenä viimeksi penkkaripäivänämme, eli melkoisen pitkään on tuo bändi veivannut keikkalavoja. Jaksoin juhlia yllättävän hyvin ja jatkoin iltaa jopa yökerhoon. Nukkumaan pääsin lopulta vasta puoli neljän aikaan, mikä kostautuikin sitten seuraavana päivänä hillittömänä väsymyksenä ja krapulaisena olona, vaikken toki pisaraakaan ottanut illan aikana. Mielestäni jaksoin ensimmäisessä odotuksessa hillua ja valvoa huomattavasti paremmin. Silloin ei tosin ollutkaan vielä nahkavekkaria herättämässä aamuseitsemältä, vaan nukkua sai halutessaan vaikka puolillepäivin. Nykyään sellaisesta voi vain unelmoida.

11.6.

Sunnuntai vietettiin siis varsin väsyneissä merkeissä. Olimme tytön kanssa kahdestaan miehen lähtiessä jo aamusta polkemaan parinsadan kilometrin lenkkiä Pirkan Pyöräilyyn. Käytin häpeilemättä televisiota lapsenvahtina, jotta sain torkkua hieman univelkaa pois tytön katsellessa Frozenia. Elokuvan innoittamana lapsi halusi pukeutua Elsaksi kun lähdimme mummulaan syömään. Samassa asussa kävimme myös ottamassa iskän ja kummisedän illansuussa vastaan pyöräilyn maalialueella. Aikamoinen suoritus mieheltä, joka ei ole noin pitkää lenkkiä polkenut koskaan ja teki sen vieläpä lainapyörällä! Kyllähän moinen nyt ansaitsee ihan kuninkaallisen vastaanoton.