Viikkokatsaus nro 32

7.8.

Tähän viikon alkuun olisi sopinut kuva esimerkiksi uusista kuravaatteista, sisätossuista tai päikkyrepusta, kun kerran päiväkoti alkoi. Sellaista kuvaa ei kuitenkaan ollut saatavilla, koska emme tietenkään saaneet loman aikana päivitettyä kumisaappaita paria kokoa isompaan tai edes pestyä niitä kuravaatteita, jotka oli loman alkaessa sullottu mihin lie muovipussiin kaapin perälle. Jonkinlaisen vaihtovaatepinon sain kuitenkin haalittua kasaan aamulla ennen kuin vein innokkaan pienen päivähoitoon. Tyttö kyseli kovasti, että onko nyt syksy kun kesäloma loppui, mutta en oikein tiennyt mitä vastata. Elokuu on kuitenkin vielä kesäkuukausi, mutta kyllähän koulujen ja päiväkotien alkaminen aina tuntuu hieman syksyltä. Eivätkös nuo omenatkin ole vähän niin kuin syksyn juttu? Nyt näyttäisi siltä, että saamme syödä ensimmäistä kertaa tässä asuessamme edes pari omenaa omasta puusta, jos nyt muumiotauti ei pilaa kaikkia ennen aikojaan.

8.8.

Tiistaina lähdimme vähän aiemmin töistä ja suuntasimme kohti Vesilahtea ja Laukon Kartanoa, jossa järjestettiin kesän viimeinen Disney-aiheinen Puistokino. Ohjelmistossa oli Prinsessa Ruusunen, jota olemme lukeneet ahkerasti satukirjasta, mutta lapsi ei ollut vielä nähnyt itse elokuvaa. Puistokino oli todella positiivinen kokemus ja ainutlaatuinen elämys myös itselle, sillä en ole aiemmin ollut elokuvissa ulkoilmanäytöksessä. Puistokinto sopii hyvin esim. ensimmäiseksi elokuvakokemukseksi, koska monelle pimeä elokuvateatteri ja kovat äänet voivat olla vähän pelottavia. Puistokinoon on helppo tulla ihan pientenkin kanssa, koska puistossa on tilaa temmeltää jos ei jaksa ihan koko aikaa keskittyä elokuvaan, tai vaikka hyssytellä vaunuja jos sellaiseen on tarvetta. Puistokino ei myöskään maksanut mitään ja samalla pääsi ilmaiseksi alueelle, joten kävimme kiertämässä myös satuaiheisen luontopolun sekä tutustumassa kartanon Suomi-filmin maailmaan sukeltavaan valokuvanäyttelyyn, trampoliinihyppelyä unohtamatta. Olisimme viihtyneet paikalla kauemminkin, mutta valitettavasti sulkemisaika tuli liian aikaisin. Toivottavasti näitä järjestetään myös ensi kesänä!

9.8.

Keskiviikkona kävimme Nokian Pepperin 10-vuotisjuhlissa. Pepperhän on yksi meidän tytön lempiravintoloita, joten otimme myös hänet mukaan kutsuvierastilaisuuteen, perheravintolasta kun kerran on kyse. No, eihän siellä ketään muita lapsia ollut, mutta emme kuitenkaan saaneet suurempaa paheksuntaa osaksemme, ainakaan toivottavasti. Muistan meidän olleen paikalla Pepperin avajaisia edeltävässä ennakkomaistelutilaisuudessa silloin vuonna 2007, joten oli mukava päästä mukaan juhlistamaan ravintolan kymmenvuotisjuhlaa. Ravintolan alkutaival Nokian vesikriisin iskiessä päälle melkein heti avajaisten jälkeen ei ollut ihan helppo, mutta hienosti Restbarin porukka on siitä selvinnyt ja saanut sittemmin kasvatettua Pepperin oikein ketjuksi asti. 

10.8.

Torstaina olin joutunut ottamaan neuvola-ajan keskelle päivää, joten kokeilin niinkin eksoottista konseptia kuin etäpäivä. Olen ollut vähän vanhanaikainen siinä suhteessa, että menen mielelläni toimistolle tekemään työni enkä ole juurikaan etäpäiviä pitänyt. Nyt työt oli huomattavasti helpompi sovitella näin, kun jouduin poikkeamaan kesken päivän lääkärissä. Hommat luistivat varsin mukavasti kotonakin, varsinkin kun osan päivästä sai näpytellä läppäriä mukavasti sohvalla. Koko päivän istuminen ei enää tunnu kovin miellyttävältä, joten tämä oli hyvää vaihtelua. Muumi-muistipeli ei muuten kuulunut työpäivän agendaan, vaikka se olisi varmasti ihan hyvää taukojumppaa aivoille ollutkin.

 11.8.

Perjantaina mies oli ajelemassa radalla Alastarossa, joten me lähdimme tytön kanssa Haiharassa järjestettyyn Lasten taiteiden yöhön. Siellä esiintyi mm. Maltti ja Valtti sekä Sirkusrakkauspumpumin PellePändi, joka paitsi rokkasi, myös valisti lapsia mm. tasa-arvosta. Muutakin ohjelmaa löytyi sanataidepajasta maalaukseen ja nukketeatteriin, läheskään kaikkea emme ehtineet kokeilla. Bongasin tapahtuman ihan sattumalta samana päivänä Facebookissa ja oikein hyvä sattuma olikin. Mieskin kurvasi paikalle tapahtuman loppumetreillä ja pääsi mukaan iloiseen juhlatunnelmaan. Kiva että eri toimijat jaksavat järjestää näitä lastentapahtumia, joista ei varmastikaan paljoa jää käteen, mutta lapsille ovat iso juttu.

12.8.

Lauantaina oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut Ikosenlahden triathlon, joka tosin tänä vuonna kärsi hieman osallistujakadosta. No, jokaiselle osallistujalle oli ainakin luvassa mitalisija. Miehen veli vaimoineen on siis järjestänyt tämän kisan ystäväporukalleen muutamana kesänä ja mukaan on myös houkuteltu perheenjäseniä ja muita sukulaisia. Kisa ei ole kovin vakavahenkinen, sillä nytkin uintimatka lyheni noin puoleen, kun yksi kisaaja totesi kesken uintiosuuden veden olevan liian kylmää ja huikkasi muitakin osanottajia kääntymään aiemmin takaisin. Ja huomio, tämä kisaaja ei siis ollut ainoa ilman märkäpukua uinut osallistuja eli mieheni, joka on uinut koko kesän järvessä veden lämpötilasta huolimatta. Jäimme vielä kilpailun jälkeen maalle saunomaan, syömään muurikkalättyjä ja jännittämään miten Pitkämäen käy keihäskisassa, kun alun perin suunnitelmissa ollut kesäteatteriesitys ei vaikuttanut kovin hyvältä idealta säätiedotusten valossa. Suurempaa myrskyä ei Pirkanmaalle lopulta saapunutkaan, kun taas Helsingissä Flow-kävijät saivat varsin ikimuistoisen festarikokemuksen.

13.8.

Sunnuntaina otin jos mahdollista vielä rennommin kuin edellispäivänä ja vietin noin puolet päivästä anoppilan vinttikamarissa kirjaa lukien, torkkuen ja sateen ropinaa kuunnellen. Sää vaihteli päivän aikana aurinkoisesta sateiseen ja tuulisesta tyyneen, mitä lie Kiiran (vai Klaaran?) rippeitä sitten saatiinkaan näille seuduille. Kieltämättä tuli hieman huono omatunto, kun en viikonlopun aikana osallistunut mihinkään ruuanlaittoon tai muuhun, vaan olin lähinnä passattavana, mutta tällä hetkellä en vaan jaksa juurikaan mitään ylimääräistä. Onneksi mies ei ainakaan syyllistä, vaan päinvastoin kannustaa ja välillä suorastaan vaatii lepäämään, vaikka se tarkoittaakin sitä, että hänen on kannettava isompi vastuu kotitöistä ja muusta arjen pyörittämisestä. Kaikilla odottavilla äideillä ei taida olla yhtä hyvä tilanne.