Viikkokatsaus nro 33

14.8.

Viikko alkoi vattupuskissa. Lapsuudenkotini takapihalla kasvaa runsaasti vadelmaa, joita ei siinä taloudessa hyödynnetä. Kävimme sitten noukkimassa muutaman rasian omaan pakkaseen, etteivät kaikki marjat mene haaskuun. Pikkuveljeni oli myös poimimisapuna mustamakkarapalkalla, kun taas tytär keskittyi lähinnä demonstroimaan, miten marjoille tarkoitetuista astioista saa hienoja päähineitä.  No, kyllä hänkin sitten innostui sen verran keräämään vadelmia, että sai iltapuuronsa päälle itse noukitut marjat. Ilmeisesti tarvittiin vain oikeanlainen motivaattori, joka tällä kertaa oli lausahdus "saat syödä itse kaikki ne marjat mitkä keräät". Johan alkoi tapahtua!

15.8.

Tiistaina tein viimeisen työreissun ennen äitiysvapaata. Keskiviikkona oli kokous Helsingissä, mutta menin paikalle jo edeltävänä iltana välttääkseni aamuviiden heräämisen. Asiaan ei toki yhtään vaikuttanut se, että kokous pidettiin Hotel Havenissa ja pääsin siis majoittumaan viiden tähden hotelliin. Matkaani hieman hankaloitti juuri kyseiselle päivälle sattunut VR:n veturinkuljettajien lakko, mutta pääsi sinne Helsinkiin bussillakin lopulta ihan kätevästi. Kävelymatka matkatavaroiden kanssa Kampista Etelärantaan meinasi olla turhan raskas, mutta pääsin kuitenkin parin levähdyksen taktiikalla perille. Loppuillan sain sitten lepuutella vatsaani melkoisen muhkeassa sängyssä katsellen mitäpä muuta kuin Allsång På Skansenin tämän kesän viimeistä jaksoa.

16.8.

Muistatteko Frendeistä sen jakson, jossa Chandler järjestää Monicalle romanttisen viikonlopun Vermontissa, mutta saakin matkaseurakseen Rossin Monican ollessa kiinni töissään? Hotellihuone tulee yllättäen melko kalliiksi alkuperäisen varauksen puuttuessa. Huoneen hintaa kuolettaakseen Ross neuvoo Chandlerille, mitä kaikkea hotellista voi viedä mukanaan ilman, että se on varsinaisesti varastamista. No, taisin sortua vähän samaan bongatessani aamulla hotellihuoneen kylpyammeen reunalta tämän kylpylelun, joka tuntui olevan totaalisen väärässä paikassa kaikkien luksustuotteiden keskellä. Pakkohan se oli pelastaa matkaan ja tuoda meille kotiin muiden kaltaistensa joukkoon. Tyttö oli todella ilahtunut tuliaisestaan ja vei sen heti muiden kylpylelujen joukkoon odottamaan seuraavaa pesuhetkeä. En tiedä menikö tuo nyt ihan Rossin oppien mukaisesti, mutta puolustaudun sillä, etten voinut käyttää mitään hotellin pesuaineista, koska ne olivat niin vahvasti mieshajustettuja. 

17.8.

Torstaina oli jännittävä päivä, kun tyttö aloitti ensimmäisen harrastuksensa. Toki kävimme vauva-aikana muskarissa ja jossain vauvatanssissakin, mutta nuo vauvojen harrastuksethan ovat lähinnä viriketoimintaa äideille. Harkitsimme jo viime keväänä jonkun harrastuksen aloittamista, mutta totesin silloin, ettei kolmevuotias tarvitse päiväkotipäivien päälle mitään erillistä ohjelmaa. Lisäksi harrastusten sitovuus on itselleni vähän ahdistavaa ja yritän välttää kalenteriin laitettavia toistuvia menoja viimeiseen asti. Nyt kun tytön päiväkotipäivät vähenevät syyskuusta alkaen, ajattelin yhden harrastuksenkin mahtuvan ihan hyvin viikko-ohjelmaan. Päädyimme lasten tanssiin, koska jumppapäivät ovat olleet tytölle erityisen mieluisia päiväkodissa. Puolen tunnin tanssituokion ajaksi salin ovet suljettiin ja me vanhemmat jäimme oven taakse ihmettelemään, että sinnekö se pieni nyt meni ihan yksin harrastamaan. Tyttö tuntui onneksi tykkäävän, ainakin siitä päätellen että hän olisi oman tunnin päätyttyä mennyt uudelleen saliin perään alkaneen isompien ryhmän mukana. Ehkä tämä on siis ihan hyvä juttu, vaikka toisaalta vähän hirvittääkin, että tästäkö se harrastusrumba nyt alkaa.

18.8.

Perjantaina vietimme miehen kanssa 10-vuotishääpäiväämme. Sen kunniaksi lähdimme viikonloppureissuun Porvooseen, koska ulkomaanmatka ei enää tässä vaiheessa raskautta houkutellut. Yövyimme ensimmäisen yön Haikon Kartanossa, jossa on kieltämättä aika hienot puitteet tällaisen merkkipäivän viettoon. Mies oli vielä erikseen tilannut huoneeseen ruusuja ja kuohuvaa, jotta romanttinen tunnelma oli varmistettu. Hotelliin saavuttuamme kävimme ensin yhdessä intialaisessa päähieronnassa ja sen jälkeen suuntasimme Porvoon keskustaan Meat Districtiin, jossa nautimme peräti kahdeksan ruokalajin illallisen. Takaisin hotellille palattuamme katselimme vielä kymmenen vuoden takaisia videotaltiointeja juhlapäivästämme. Miten nopeasti aika meneekään, vastahan me menimme naimisiin?! Miehelle hääpäivän kohokohta taisi kuitenkin olla se, kun hän sai Haikosta koeajoon tuliterän BMW:n, jolla pääsi kaasuttelemaan illallisreissullamme. Jokaiselle jotakin, heh.

19.8.

Lauantaipäivä vietettiin vielä Haikossa ennen kuin jouduimme vaihtamaan majapaikkaa. Note to self: varaukset tällaisia tilaisuuksia varten kannattaisi ehkä tehdä aiemmin kuin samalla viikolla... Kartanoaamiaisen jälkeen suuntasimme Haikon Spa-osastolle, jossa miehelle oli varattu extreme-elämys Huippukylmässä, kun taas itse menin hemmoteltavaksi puolentoista tunnin vartalo- ja kasvohierontaan. Sen jälkeen saunoimme ja uimme kylpylän puolella vielä useamman tunnin, kunnes oli aika lähteä syömään Zum Beispieliin. Ravintola oli hieman eri tyyppinen mitä olin olettanut, sillä siellä ei esim. ollut pöytiin tarjoilua ja keittiökin meni kiinni jo seitsemältä. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää ja ehdinkin jo Instagramin puolella hehkuttaa, kuinka ravintolassa oli ehkä paras leipäpöytä ikinä. Oikeastaan pelkällä leivällä olisi saanut vatsansa täyteen, niin herkullisia kaikki paikan päällä leivotut leivät olivat. Illalla ajelimme 15 km:n päähän Pornaisten Laukkoskelle, josta olimme varanneet huoneen vasta-avatusta majatalosta. Fore Village oli vielä hieman keskeneräinen, erityisesti meidän huoneemme, mutta paikasta tulee varmasti hieno kunhan remontti saadaan valmiiksi. Mitä pahaa voi oikeastaan sanoa paikasta, jossa tarjoillaan iltapalaksi mannapuuroa kynttilänvalossa?

20.8.

Pakkohan tälle viikolle on yksi ruokakuvakin saada, niin hallitseva elementti tuo syöminen meidän Porvoon viikonlopussa oli. Tai no ruokakuva ja ruokakuva, mutta kuitenkin. Porvoossa oli sattumoisin samaan aikaan käynnissä Smaku-niminen ruokatapahtuma, johon osallistui 16 eri ravintolaa tarjoamalla viiden euron hintaan maisteluannoksia oman listansa parhaimmista taidonnäytteistä. Sunnuntain lounaan hoidimmekin smakuilemalla, eli kiersimme muutaman tapahtumassa mukana olevan ravintolan ja maistelimme mm. friteerattuja etanoita, karitsaa ja tietysti tätä Porvoon Vanhan Jäätelötehtaan ruskistetun voin makuista jäätelöä, joka jäi pysyvästi mieleeni Taste of Helsinki-tapahtumasta. Niin kova hinku oli saada kyseistä herkkua, että jäimme varta vasten tunniksi odottamaan, että jäätelöä saatiin tuotua lisää sen loputtua jo aamupäivän aikana kesken. Porvoossa on kyllä käsittämättömän laaja ja laadukas ravintolatarjonta kaupungin asukaslukuun nähden - ihan täydellinen paikka tällaiselle rentoutumiseen ja herkutteluun keskittyvälle viikonloppulomalle! Ihana Porvoo ja ihana viikonloppu, pakko laittaa tähän lopuksi oikein sydän sen kunniaksi: <3