19. tammikuuta 2018

Viikkokatsaus nro 51

18.12.
Jouluviikko startattiin siis Jyväskylässä. Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme vielä pötköttelemässä huoneessa ja katsomassa pari joulukalenterijaksoa, jonka jälkeen lähdimme bussilla kohti Leon Leikkimaata. Pian seuraamme liittyi myös kummityttömme pikkusiskoineen ja meidän neiti oli taas haljeta innosta saadessaan leikkikavereita. Mieskin liittyi jossain kohtaa iltapäivää seuraan töistä päästyään ja vietimme leikkipaikassa lopulta viitisen tuntia. Päivän päätteeksi kävimme vielä porukalla viereisessä kauppakeskuksessa sushilla ennen kuin lähdimme takaisin hotellille. Kuvassa näkyy muuten tyttöjen ihanat hilejuomasekoitukset. Joka sorttia sekaisin, kuinkas muuten. Ai että, itselleni tulee brain freeze pelkästä kuvan katsomisesta.

19.12.
Tiistaina heräsimme jälleen hotellin valkeissa lakanoissa, tällä kertaa hieman paremmin nukutun yön jälkeen. Mieskin oli viisastunut edellisestä yöstä ja hankkinut itselleen korvatulpat. Hänellä oli sen verran aikainen herätys ja pitkä ajomatka edessä, että yöunet tulivat tarpeeseen. Me tytöt sen sijaan saimme nukkua myöhään, mitä nyt piti ehtiä taas aamiaiselle ennen kymmentä. Olin ennen reissuun lähtöä kaivanut vauvalle mukaan isosiskon vanhoja vaatteita koossa 62, sillä siihen asti käytössä olleet kamppeet olivat käyneet pieneksi. Olin pakannut mukaan myös tämän Marimekon yöpuvun, joka aiheutti flashbackin eräästä esikoisen vauva-aikana tehdystä Jyväskylän hotellireissusta sekä siellä otetusta valokuvasta. Kaivelin hetken aikaa tietokoneen kuvatiedostoja ja löysinkin sieltä etsimäni kuvan. Pitihän siitä sitten tehdä toisinto. Pikkusisko on tosin tässä kuvassa reilu parikuinen, kun taas esikoinen oli jo lähemmäs neljää kuukautta kuvaa otettaessa, mutta muuten täsmäsivät niin yöpuku, kuvausmiljöö, kuvakulma kuin tuonne taustalle aseteltu tuttikin. Tuttinauha ei tosin ole sama, vaikka sekin kyllä olisi ollut edelleen tallessa. Pikkusiskon tapauksessa tutti on tosin puhtaasti rekvisiittaa, sillä hän ei syö tuttia käytännössä lainkaan. Esikoinen sentään kelpuutti tutin edes välillä pikkuvauvavaiheessa, mutta tämä nuorempi ei sitäkään vähää. Kuvaussessioiden jälkeen luovutimme hotellihuoneen ja lähdimme tyttöjen kanssa bussilla kohti kauppakeskusta, jossa treffasimme taas ystäväperheen naiset isien ollessa töissä. Suunnitelmissa oli tehdä jouluostoksia, mutta lapset olivat sen verran energisellä tuulella, että kaupoissa pyöriminen ei tuntunut oikein hyvältä vaihtoehdolta. Seppälän Prisman yhteydessä on kuitenkin aivan huippu leikkipaikka, joka on todella laaja, monipuolinen, siisti ja mikä parasta - maksuton! Suosittelen Puuhapaikkaa lämpimästi jos Jyväskylän seudulla liikutte. Tampereen alueen Prismoissa olisi varmasti myös kysyntää vastaavalle.

20.12.
Reissusta kotiuduttamme kävin jännityksellä postilaatikolla katsomassa, olivatko tilaamani joulukortit vihdoin saapuneet ja olivathan ne, juuri parahiksi viimeisenä mahdollisena ajankohtana. Viime vuonnahan meillä jäi kortit lähettämättä, kun Smartphoton tilaus saapui vasta välipäivinä. Välillä se viime tippaan jättäminen kostautuu... Tänäkin vuonna joulukorttiprojekti oli täynnä vastoinkäymisiä, vaikka olinkin muka ajoissa liikkeellä. Ensinnäkin, yritin ottaa itse joulukorttikuvaa tytöistä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Muistaako joku postauksen DIY-joulukorttikuvauksesta esikoisen vauva-ajalta? Sen perusteella osasin odottaa, että kahden lapsen saaminen samaan kuvaan on vielä monin verroin haastavampaa kuin yhden lapsen kuvaaminen. Tavallaan en siis edes yllättynyt, kun korttikuvaus oli ihan fiasko, mutta yrittänyttä ei tosiaan laiteta. Onneksi tällä kertaa oli takataskussa ammattilaisen ottamat kuvat, eli päädyin plan B:hen ja hyödynsin pikkusiskon newborn-kuvauksen yhteydessä otettua sisaruskuvaa. Aloin sitten illalla tilata kortteja Ifolorilta (tietysti viimeisenä tilauspäivänä), mutta jostain syystä ohjelma kaatui koko ajan enkä saanut tilausta läpi. Kahden tunnin yrittämisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja todeta, että ei lähde meiltä tänäkään vuonna kortteja edullisemmalla joulupostimerkillä. Ensimmäisen deadlinen mentyä sivu suun olikin taas hyvää aikaa lykätä asian hoitamista, kunnes viimein sain tehtyä tilauksen. Ifolorilta vastattiin asiakaspalautteeseeni sen verran ympäripyöreästi, että päätin laittaa tilaukseni mieluummin Smartphoton kautta silläkin riskillä, että korttien tulo kestäisi kauemmin. No, kortit olivat kyllä lähteneet heti tilausta seuraavana päivänä Smartphotolta, mutta toimituksessa kesti silti puolitoista viikkoa. Onneksi kortit lopulta kuitenkin saapuivat viime tipassa ja pääsin rustailemaan osoitteita kuoriin. Joku fiksumpi olisi ottanut parin vuoden aikana muuttuneista osoitteista selvää jo etukäteen, mutta itse lähdin kaivelemaan niitä siinä vaiheessa, kun paikallisen postin jättöaikaan oli kaksi tuntia. Kurvasin Postin pihaan kymmentä minuuttia ennen kuin postit noudetaan ja lopulta liimailin postimerkkejä kuoriin kädet täristen yhdessä virkailijan kanssa, jotta korttimme ehtivät kuormaan. Että näin. Ensi kerralla hoidan tämän kyllä oikeasti ajoissa (kuka uskoo?).

21.12.
Torstaina pyörähdimme Tallipihalla katsomassa, millainen joulutunnelma sinne oli laitettu. Vakiona on myös ostaa jouluksi Suklaapuodissa myytäviä maailman parhaita La Praline -tryffeleitä, joita nytkin hankimme muutaman rasian. Kävimme myös Tallipihan kahvilassa joulupuurolla vielä parahiksi ennen kuin paikka sulkeutui. Puuro oli jo ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta tunnelma ja palvelu kahvilassa olivat kohdallaan. Tallipihalla oli yllättävän vähän myyjiä pihakojujen ollessa tyhjillään eikä muutakaan aktiviteettia oikein ollut, mutta ehkä myöhäinen vierailuajankohta vaikutti asiaan. Tai sitten kauppa keskittyy vahvemmin Keskustorin joulutorille ja Tallipihalla käydään muuten vain tunnelmoimassa.

22.12.
Perjantaina kävimme katsomassa Tampereen Joulutorin meiningit Keskustorilla. Jälleen kerran olimme liikenteessä viime tipassa, sillä tori oli perjantaina viimeistä päivää auki. Tämä Keskustorin joulutori on kyllä todella tunnelmallinen ja tarjontaa on runsaasti. Kävimme joulupuurolla, moikkasimme joulupukkia, lapsi pyöri karusellissa ja sattuipa vierailumme ajankohtaan myös Tampereen joulurauhan julistus ja torvisoittomusiikkia. Joulutorin leppoisasta tunnelmasta olikin sitten mukava suunnata Prismaan ruokaostoksille (not). Tuolloin jos koskaan olisi kyllä kannattanut kokeilla sitä kauppakassipalvelua, mutta jostain syystä en ole saanut sitä vielä testattua, vaikka mies on asiaa moneen kertaan ehdottanut. 

23.12.
Olin vakaasti päättänyt, että en jätä juurikaan ruuanlaittoa jouluaatolle, vaan esivalmistelen kaiken mahdollisen etukäteen. Olin myös päättänyt, että kaikki lahjat on pakattuna ennen aattoa, jotta en perinteiseen tapaan joudu paniikissa teippaamaan ihmeellisiä ryttymyttyjä kasaan hetkeä ennen kuin pukki koputtaa oveen. No, arvaatte varmaan miten kävi? Päivä meni kokkaillessa ja säätäessä kaikenlaista ja iltapäivästä lähdimme vielä ajelemaan maalle hakemaan kuusta sekä viemään muutamia jouluruokia anoppilaan. Tulimme lopulta kotiin vasta kymmenen maissa illalla, jolloin alkoi todellinen tehokokkailu. Kaikki aikataulut heittivät häränpyllyä ja puoli kahden aikaan totesin, että nyt on varmaan parempi mennä nukkumaan. Tekemistä olisi ollut vielä vaikka kuinka (mm. se samperin lahjojen paketointi), mutta uni voitti. Ja näin oli taas varmistettu, että seuraavana päivänä on kiire.

24.12.
Jouluaattoa vietettiin meillä kotona nyt kolmannen kerran peräkkäin. Lapsuudenperheeni saapui paikalle kokonaisuudessaan, eli pöydän ääreen piti saada mahtumaan yksitoista aikuista ja viisi lasta. Virittelimme terassin pöydästä jatkeen ruokapöydälle ja saimme kuin saimmekin koko porukan istutettua saman pöydän ympärille. Ruoat teimme nyyttäriperiaatteella ja ruoka oli perinteiseen tapaan erinomaisen hyvää, mutta sitä oli aivan liikaa. Pukkikin löysi jälleen perille ja hyvä pukki olikin. Harmi vaan ettei nuorempi pikkuveljeni taaskaan päässyt näkemään pukkia, kun hän lähti juuri parahiksi ulos asioille hiukan ennen pukin tuloa. Halusin siskoksista kuvan pukin kanssa, mutta hiukan haasteellista se taas oli. Ei ehkä ihan yhtä paha rasti kuin joulukorttikuvaus, mutta vauva ei taaskaan ollut oikein kuvaustuulella. Lisämaustetta kuviin toi taustalla hiippaileva äitini, joka tottakai käveli tahallisen hidastetusti, jotta pääsi photobombaamaan mahdollisimman monta kuvaa. Saa nähdä miten ensi jouluna saadaan taiottua vielä yksi paikka lisää pöytään, sillä tuo meidän nuorempi neiti tarvitsee silloin tietysti oman paikkansa. Tai no mistä sitä tietää kuinka monta lautasta ensi kerralla katetaan - vuoden aikana ehtii tapahtua yllättävän paljon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti