8. marraskuuta 2017

Viikkokatsaus nro 41

9.10.
Maanantaiaamuna heräsin ihmeen levänneenä, vaikka sängyssämme olikin nukkunut osan yöstä peräti neljä henkeä. Mies oli jossain vaiheessa yötä luovuttanut ja siirtynyt lattialle patjalle nukkumaan. Itseäni ahtaus ei haitannut, sillä olin vain niin tyytyväinen että sain ylipäänsä nukuttua, koska sairaalassa unet jäivät hyvin vähäisiksi. Lepo ja rentoutuminen oman kodin turvassa sai aikaan myös sen, että maitoakin alkoi tulla yöllä, joten lähdimme hyvillä mielin käymään aamulla kätilöpolilla. Siellä vauvalle tehtiin siis rutiinitarkastus, sillä hän kotiutui alle kahden vuorokauden iässä. Koska omakin vointini oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä, menimme samalla reissulla myös hoitamaan asioita ja Prismaan ruokaostoksille. Ihan en olisi kyennyt samaan kaksi päivää esikoisen syntymän jälkeen, hyvä kun pystyin istumaan silloin. Ehdottomasti parempi näin.

10.10.
Tiistaina mies kävi hakemassa virallisen vapautuksen kertausharjoituksista, tähän asti hän oli ollut sieltä vain vapailla. Illemmalla meille oli tulossa vieraita, mutta sitä odotellessa mies sai onneksi esikoisen nukahtamaan sohvalle päiväunille. Yleensä hän ei enää nuku päiväunia, mutta nyt flunssa ja viime päivien tapahtumien aiheuttama jännitys vei veronsa. Vauvaa ei sen sijaan tarvinnut maanitella nukkumaan, hän kun veteli sikeitä tuonakin päivänä lähes kellon ympäri heräten vain välillä syömään.

11.10.
Keskiviikkona saimme jälleen vieraita, tällä kertaa siskoni perhe tuli katsomaan vauvaa. Siskontyttö oli saanut hienon Anna-puvun, joten pitihän serkusten sitten heti leikkiä Frozenia. Vauvalle ei nyt tähön hätään löytynyt teemaan sopivaa asua kuvaa varten, mutta jos olisi vähän käyttänyt mielikuvitusta, niin olisi hänestä saanut ehkä Olofin puettua. Kuinkahan kuopus mahtaa aikanaan päästä isompien leikkeihin mukaan, vai onko hän se reppana joka kovasti yrittää juosta muiden perässä, mutta jää aina jälkeen? No, onneksi hänelle löytyy myös samaa vuosikertaa olevaa serkkuseuraa, ettei tarvitse aina ihan hännänhuippuna olla. Ai niin, tämä päivä oli myös vauvan laskettu aika, mutta neiti ehti tosiaan ottaa muutaman päivän varaslähtöä. Ihan vaan iskän takia, ettei hänen tarvinnut palella sateessa siellä kertausharjoituksissa.

12.10.
Torstaina esikoinen oli muutaman tunnin päiväkodissa ja kävi myös harrastuksessaan lastentanssissa. Vähän mietimme, onko ihan älytöntä viedä lasta päikkyyn kun me molemmat vanhemmat olemme poikkeuksellisesti kotona, mutta koska tyttö oli niin innoissaan menossa leikkimään kaverien kanssa, päätimme pitää tästä rutiinista kiinni. Illalla leikit jatkuivat kotona uudenuutukaisilla isosiskolegoilla. Esikoinen sai siis valita itselleen kaupasta minkä tahansa lelun isosiskoksi tulemisen kunniaksi ja hän päätyi tähän Disney-aiheiseen Duplo-pakettiin. Työnjakomme meni niin, että minä luin ohjeita ja tyttö sitten etsi oikeat palikat ja teki varsinaisen rakennustyön. Olen yleisesti ottaen huono leikkimään lasten kanssa, mutta tämäntyyppinen toiminta sopii minullekin hyvin kun on ohjeet mitä noudattaa eikä tarvitse käyttää luovuutta, heh.

13.10.
Myös perjantaina esikoisella oli päikkypäivä, joten me lähdimme miehen ja vauvan kanssa kaupungille asioille. Lounaan hoidimme Ainoyan sushibuffetissa (lohta, vihdoinkin!) ja pyörähdimme myös Hulluilla Päivillä. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa uusia vaunuja, tai oikeammin uutta vaunukoppaa. Esikoisen vaunut olivat valitettavasti menneet huolimattoman säilytyksen takia homeeseen, joten jotain piti keksiä, mutta en raaskinut sijoittaa ihan uusiin vaunuihin. Onneksi hoksasin tarkistaa, saako meille alunperin matkarattaisiksi hommattuihin Baby Joggereihin vaunukoppaa. Saihan niihin, ja satuin vielä Torista löytämään käytettynä sopivan. Tässä tuli kyllä aika iso säästö! Hulluilla Päivillä emme sen sijaan selvinneet ilman rahanmenoa, sillä hankimme vihdoin pitkän aikaa puheissa olleen kuivausrummun. Pyykin määrä kun ei tässä taloudessa ole vähenemässä lähivuosina. Ostimme samaan syssyyn myös uuden pesukoneen, niin saimme samaa paria olevat laitteet. Tätä voi perustella käytännön seikoilla, mutta myönnän rehellisesti että myös esteettisellä puolella oli merkitystä. No, olihan se vanha pesukone jo melkein viisitoista vuotta vanhakin, eli olisi varmaan hajonnut kohta joka tapauksessa.

14.10.
Lauantaiaamuna veljeni mainosti WhatsAppissa kokeilleensa heidän uuden kotinsa leivinuunia ja haudutelleensa yön yli padallisen possua. Me tartuimme heti tilaisuuteen ja kutsuimme itsemme päivälliselle, niin pääsimme samalla myös katsomaan miten veljeni perhe on asettunut taloksi uuteen kotiin. Tai no veljen puolisolle koti ei ole uusi vaan vanha, sillä kyseessä on hänen lapsuudenkotinsa, mutta joka tapauksessa. Ruoka maistui ja pihasaunakin lämpesi, joten lopulta lähdimme vasta iltamyöhällä ajelemaan kotiin. Esikoinen ehti nukahtaa matkalla autoon ja siirtymä autosta omaan sänkyyn ei sujunut ihan smoothisti. Mies pääsi ensimmäistä kertaa todistamaan kolmevuotiaan rehellistä paskahalvausta, sellaista jossa huudetaan ja karjutaan selkä kaarella eikä mikään puhe mene perille. Itse olin saanut kokea yhden vastaavan kohtauksen aiemmin, jolloin yritin väkisin pukea rimpuilevaa ja sätkivää lasta ison raskausmahan kanssa. Huh mitä hommaa! Tuossa kyllä todella testataan vanhemmuustaidot, kun pitää yrittää saada tilanne laukeamaan menettämättä itse malttia. Onneksi olemme päässeet näin vähällä, pahemman uhmailijan kanssa näitä kohtauksia voisi ilmeisesti tulla päivittäin.

15.10.
Sunnuntaina lähdimme siskoni ja hänen tyttönsä kanssa pizzalle siskon perheen miesväen lähdettyä syyslomareissulle. Tämä oli muuten jo kolmas kerta kun vauva oli ravintolassa ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Esikoisen kohdalla en tainnut olla vielä poistunut kertaakaan neljän seinän sisältä tässä vaiheessa. Napolin pizzat jakavat vähän mielipiteitä, osan mielestä ne ovat parhaita ja osan mielestä karmeita verrattuna vaikkapa Sitkoon tai Luca'siin. Itselleni Napoli on se alkuperäinen pizzeria, sillä olemme käyneet täällä perheemme kanssa lapsesta asti jo silloin, kun pizzerian nimi oli vielä Nr. 1 ja ravintoloita oli kaksi, toinen Hämeenkadulla Sokoksen lähellä. Lapsena tilasin aina Vagabondan eli kinkku-katkarapupizzan. Pizzamakuni on vähän laajentunut tuosta, mutta syön edelleen raastepöydästä alkusalaattini samalla tavalla kuin lapsuudesta alkaen olen tehnyt. Annokseen tulee siis pelkkä kaaliraaste, säilykepaprika ja se ihana oranssi kastike, jota joskus ostimme myös ämpärillisen kotiin. Niin nostalgisen herkullista! Välillä Napolin pizzat eivät ole olleet ihan yhtä hyviä kuin lapsena, mutta tällä kertaa oma ranskankermaa, salamia, pekonia ja artisokkaa sisältänyt fantasiapizzani oli todella hyvä. Mies sen sijaan joutui tilaamaan uuden, sillä hänen Quattro Stagioninsa pohja oli jäänyt vähän raa'aksi. Uusi pizza tuli onneksi nopeasti ja mies pääsi yli myös siitä, että Quattrossa täytteet on eritelty sektoreittain. Siinä syy, miksi en itse koskaan tilaa Quattro Stagionia, niin klassikko kuin se onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti