Viikkokatsaus nro 42

16.10.

Vauvan syntymän myötä meillä on käynyt paljon vieraita ja olemme saaneet myös ihania muistamisia. Nämä kukat saimme itse asiassa jo edellisellä viikolla Interflora-lähetyksenä työpaikaltani, mutta innostuin kuvailemaan niitä maanantaina, sillä kukkakimppu oli mielestäni vain niin kertakaikkisen kaunis. Kimppu oli tilattu Lamminpään Kukasta, mikä on ehdottomasti yksi tämän seudun parhaista kukkakaupoista. Sieltä hankitut kukat ovat olleet aina kauniita ja hintatasokin on kohtuullinen. Tämän kimpun innoittamana päädyinkin tilaamaan meille ristiäisiin kukat kyseisestä liikkeestä. Halusin niihin vanhan roosan ja liilan sävyjä sekä tuota eukalyptuksen oksaa, jota tässäkin kimpussa on. Saamme varmasti hienot kukat juhliin! Olisi ihanaa jos kotona olisi aina tuoreita kukkia, mutta ihan niin usein niitä ei tule hankittua. Kukkahulluuteni taitaa olla lapsuudenkodin perua, sillä yhdessä vaiheessa äitini osti aina perjantaisin viikonlopun kunniaksi leikkokukkakimpun olohuoneen ruokapöydälle. Pitäisiköhän jatkaa samaa perinnettä?

17.10.

Tiistaina kävimme newborn-kuvauksessa Lotta Polvianderilla, jolla kävimme jo aiemmin syksyllä odotusajan perhekuvauksessa. Tälläkin kertaa otimme myös perhekuvia sekä lisäksi sisaruskuvia lapsista. Haastekerrointa siis riitti, varsinkin kun vauva ei nukkunutkaan sikeästi koko kuvausaikaa kuten olin olettanut. Kuvaussessioon sisältyi niin kakkavaipan vaihtoa, pissavahinko kuin pari imetystäkin, mutta kaikesta säätämisestä huolimatta lopputulos palkitsi ja saimme ihania muistoja. Instagramin puolelta (@maija_ii) löytyy muuten yksi hempeä maistiainen kuvauksen lopputuloksesta. Ehkä jossain välissä jaan vielä muutaman kuvan lisää täällä blogin puolella. Lotta on kyllä taitava, voin suositella häntä mikäli kaipaat rentoa ja lämminhenkistä kuvaajaa ikuistamaan tärkeitä hetkiä.

18.10.

Keskiviikkona saapui edellisviikolla Hullareilta hankkimamme pesutorni. Tai niin me luulimme, mutta kuljetusliike toikin vain yhden paketin. Onneksi ensimmäisessä lähetyksessä tuli pesukone eikä kuivuri, sillä olimme jo sopineet vanhan pesukoneen noudon tälle samalle päivälle. Pelkällä kuivausrummulla ei olisi pitkälle pötkitty... Uusi pesukone pääsi heti testiin ja onhan se nyt hieno. Kyllä kelpaa kotiäidin pyykätä!

19.10.

Torstaina meillä kävi kaksi ystäväperhettä kylässä. Tältä näyttää lastenhuone sen jälkeen, kun kolme kolmevuotiasta on pitänyt vähän lukupiiriä keskenään, heh. Meillä on lastenkirjat kieltämättä vähän hankalasti säilössä sullottuna kaappiin, eikä niitä pääse katselemaan sieltä kovin helposti. Ellei sitten pura kirjapinoja ulos kaapista, kuten lapset nyt tekivät. Pitäisi keksiä joku toimivampi säilytysratkaisu, mutta esikoisen huoneeseen ei nykyisten huonekalujen lisäksi mahdu enää mitenkään kirjahyllyä. Huoneen järjestys menee uusiksi viimeistään siinä vaiheessa kun pikkusiskon pinnasänky siirtyy sinne, mutta siihen menee vielä sen verran aikaa, että joku väliaikaisratkaisu voisi olla järkevä kehitellä. Hyviä ideoita lastenhuoneen kirjojen säilytykseen?

20.10.

Perjantaina olimme Särkänniemen Karmivassa Karnevaalissa, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Halloween-henkinen tapahtuma oli mielestämme todella onnistunut ja sen toteutukseen oli panostettu kunnolla. Karmiva Karnevaali sopi kaikenikäisille, sillä pikkulasten alueella teema näkyi kesymmin hämähäkinseitteinä ja kummituskoristeina, kun taas yli 15-vuotiaille suunnatulla Zombie Zonella haahuili kammottavia eläviä kuolleita, jotka olivat oikeasti vähän pelottavia. Huvipuistossa oli ihan oma tunnelmansa varsinkin iltahämärissä, jolloin alueella oleva valaistus pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Tapahtuma järjestetään myös ensi syksynä ja aiomme osallistua silloinkin, sen verran hauska elämys tuo oli. Hyvä Särkänniemi, hienoa että puistoa hyödynnetään monipuolisesti muulloinkin kuin kesäkaudella! Seuraavaksi suuntaammekin alueelle Koiramäen Jouluun, siitä lisää myöhemmin.

21.10.

Lauantaina pikkusisko pääsi ensimmäistä kertaa vierailulle mummulaan, jossa oli syysloman vuoksi paikalla myös kaikki miehen sisarukset perheineen. Vietimme mukavan päivän yhdessä ja serkut touhusivat innoissaan porukalla. Illalla (lähes) koko sakki kerääntyi television ääreen katsomaan Gladiaattoreita. Enpä olisi uskonut sen olevan ohjelma, joka yhdistää näin hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Aikuisilla Gladiaattoreihin liittyy jonkinasteinen nostalgia-aspektikin, mutta myös lapset ovat tästä tosi fiiliksissä. Ai että, tätä se televisioviihde parhaimmillaan on: sukupolvia yhdistävä kokemus, joka tarjoaa suuria tunteita, naurua ja joskus itkuakin. Gladiaattorien tapauksessa ei ehkä tuota jälkimmäistä, mutta hauskoja hetkiä ja jännitystä kylläkin. Kuva on muuten onnettoman rakeinen ja suttuinen, kiitos surkean kännykkäkameran. Melkein tekisi mieli hankkia äitiysvapaan ajaksi uusi puhelin ihan vaan paremman kameran takia.

22.10.

Sunnuntai oli viimeinen päivä miehen isyysvapaata. Pikkuhiljaa alkoi siis olla aika astua vauvakuplasta ulos ja aloittaa uudenlainen arki. Kuluneet kaksi viikkoa olivat niin ihania, etten olisi halunnut miehen vielä palaavan töihin, pelkästään jo sen takia ettei kukaan ole sitten enää passaamassa minua. Toisaalta olin ihan luottavaisin mielin sen suhteen, että pärjäämme tyttöjen kanssa päivät kolmistaankin. Enpä olisi esikoisen syntymän jälkeen uskonut, että olo voisi heti synnytyksen jälkeen olla niin seesteisen onnellinen kuin mitä se nyt on ollut. Odotusaikana vähän jännitin, iskeekö synnytyksen jälkeen samanlainen stressiahdistus kuin ensimmäisellä kerralla, mutta onneksi ei. Tällä toisella kertaa olen osannut ottaa rennommin ja vain nauttia vauvasta. Kokonaan eroon huolehtimisesta ei toki pääse, mikä lienee ihan luonnollista, mutta nyt huoli on ollut helpommin hallittavissa. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt tuijottelemaan tätä suloisuutta vaaleanpunaiset lasit silmilläni, koska onhan hän nyt vain niin I-H-A-N-A.