22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Pääsiäinen on aina ollut yksi lempipyhistäni - pitkä vapaa, johon ei liity varsinaisia pakkojuttuja samalla tavalla kuin esimerkiksi jouluun. Tai no eihän joulunakaan tietysti ole pakko tehdä mitään, mutta jouluun kuitenkin latautuu ihan eri tavalla odotuksia ja jossain määrin myös velvollisuuksia, toisin kuin pääsiäiseen. Pääsiäinen vain on ja tulee omalla ajallaan sen suurempia suunnittelematta. 


Tänä vuonna vietimme tosin pääsiäistä hyvin joulutyyppisesti, eli reissasimme kyläpaikasta toiseen: perjantaina oltiin päivällisellä minun isälläni, lauantai ja sunnuntai vietettiin miehen vanhemmilla ja maanantaina sitten oltiin vuorostaan syömässä äitini luona. Perheen kanssa tuli siis vietettyä aikaa oikein kunnolla ja hienon sään ansioista myös ulkoilimme paljon niin maalla... 








...kuin kaupungissakin. 




Ulkona reippailun vastapainoksi tuli myös herkuteltua, kuten juhlapyhinä tapana on. Perjantain aterialle tekemäni lemon curd -juustokakku oli erittäin maistuva, mutta kuvia siitä ei valitettavasti ole, sillä kakun kiille meni pilalle eikä ylpeys antanut periksi kuvata epäonnistunutta tekelettä. Sen sijaan maanantaille tekemäni suklaakakku onnistui ihan nappiin ja pääsi kuulemma tekemieni kakkujen top kolmoseen äitini mielestä. Suklaakakusta tein erillisen postauksen, jos joku muukin haluaa lähteä kokeilemaan tätä supersuklaista houkutusta.



Tähän pääsiäiseen mahtui myös surua, huolta ja vaikeiden asioiden puimista. Mutta sellaistahan se elämä on, että ilot ja surut kulkevat käsi kädessä rinnakkain ja tasapainottavat toinen toisiaan. 





Kaikesta huolimatta pääsiäinen oli kuitenkin mukava eikä vähiten sen takia, että tämä oli tyttäremme ensimmäinen pääsiäinen. Jotenkin hauskaa, että tämä vuosi on täynnä niitä "ensimmäisiä", kun niin moni asia on uutta ja ihmeellistä lapsen myötä. Tällä hetkellä ilahdumme päivittäin siitä, kun tyttö on löytänyt oman äänensä ja kiljahtelee ja kiekuu antaumuksella aiemman hennon ja varovaisen jokeltelun sijaan. Pitäisikin kuvata videota noista juttutuokioista, sillä kohta on varmasti jo taas uusi ääni kellossa... 



4 kommenttia:

  1. Kivoja tunnelmia! Meillä oli ihan kummat pyhät, ei herkuttelua ja hirveästi liikuntaa. Upeat kelit olivat kyllä, rusketusraidatkin jäi pääsiäisestä! Harmi että on ollut ikäviäkin tunnelmia, jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosiaan hienot säät! Jopa niin hienot, että mun piti maanantaina alkaa stripata kesken kävelylenkin, kun välihousut olivat lievästi sanottuna liioittelua... :D Oli jo ihan kesäfiilis, syötiin jätskiä ulkona auringonpaisteessa ja maalla oli hyttysiäkin. Ai niin ja mies kastoi talviturkin!

      Poista
  2. Ihanan kirkkaita, värikkäitä, aurinkoisia - keväisiä kuvia! Ja noin paljon kukkia jo! Nuo kaikki ensimmäiset ovat kyllä ihania ja lapsen myötä sitä saa itsekin ihan pienen ripauksen sitä jo kauan sitten kadotettua ihmetystä ja hämmästystä kun kaikki on niin uutta. Mieskin on usein sanonut, että nykyään aina työreissuilla kiinnittää huomiota leikkipaikkoihin ja kaikkiin muihin kivoihin juttuihin ja miettii että voi kun tytöt olisivat täällä, ne kyllä tykkäis. Toivottavasti murheet ovat jo helpottaneet tai selvinneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista! :) Noita erilaisia ensimmäisiä ja oppimisen riemua on kyllä ihana seurata ja itsekin innostuu ihan uusista asioista. Tuokin on totta, että lapsen myötä kiinnittää huomiota hieman eri juttuihin kuin aiemmin, kuten vaikkapa siihen, kuinka hyvin jonnekin pääsee vaunuilla (tai mahtuvatko ne hissiin, heh).

      Poista