12. toukokuuta 2014

Se ensimmäinen äitienpäivä

Ja mitä se päivä sitten toi tullessaan?

Ensimmäinen kattaus: leipää, tuoremehua, Risifruttia ja kukkia. 

Toinen kattaus: kaurapuuroa hillohymynaamalla.

Kolmas kattaus: Pommacia hääpäivälaseista ja pikkumakeita.

Vasta parin hörpyn jälkeen tajusin, että siellä lasissahan killuu jotain...

...nimittäin timanttisormus!

Joka ei kylläkään pääse oikeuksiin kuvissa, koska en omista sopivaa objektiivia kunnon makrokuvien ottamiseen (enkä rehellisesti sanottuna tuossa tilanteessa muutenkaan jaksanut oikein keskittyä valokuvaamiseen). Mutta kaunis se on, joskin liian pieni, sillä sormus on alunperin äitini. Sormusta täytyy käydä siis suurentamassa ennen kuin saan sen käyttööni. Mies toivotti sormuksen antaessaan hyvää loppuelämän äitiyttä. Äitiys ja timantit ovat ikuisia?

Jotta ei aivan siirappiseksi mene, niin kerrottaakoon myös, että heräsin aamulla siihen, kun tyttö teki kakat. Koska mies oli lähtenyt ABC:lle ostamaan aamupalatarvikkeita, piti ihan itse vääntäytyä ylös vaipanvaihtoon. Monivaiheinen aamiainen sisälsi myös toisen kakkavaipan vaihdon, useammat puklut sekä minun että miehen päälle ja toisen hääpäivälasin hajoamisen. Mutta mitäs siitä, ihanaa oli silti ja sirpaleetkin tuovat kai onnea. Vaikka en kyllä tiedä mihin sitä tarvitaan, koen olevani aika onnekas ihan ilman sirpaleitakin.


2 kommenttia:

  1. Jos edellinen päivitys oli ihana, tää oli vieläkin ihanampi! Timanttisormus, jolla on vielä ihan omanlaisensa tunnearvo, on kyllä aika voittamaton juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies pisti kyllä tosiaan parastaan! Veikkaan, ettei sama tule toistumaan ihan joka äitienpäivä... :)

      Poista