13. huhtikuuta 2014

Talvilomalla

Lapsuudenperheeni on jo 90-luvun puolivälistä alkaen käynyt vuosittain hiihtolomalla Katinkullassa Vuokatissa. Ihan joka vuosi en ole itse ollut mukana, erityisesti lukioaikoina oli huomattavasti mielekkäämpää jäädä kotiin, kun vanhemmat olivat sieltä poissa. Joskus taas en ole päässyt opiskelu- tai työkuvioiden takia mukaan, vaikka olisin tahtonutkin. Tänä vuonna pääsimme lähtemään Katinkultaan koko kolmihenkisen perheemme voimin, kiitos minun äitiyslomani ja miehen talviloman. Mukana olivat myös isäni, kaksi siskoistani sekä kolmannen siskoni kaksi vanhinta lasta.


Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lomalla oli mukana kolme sukupolvea, mutta ensimmäinen kerta kun me matkustimme lapsiperheenä. Matkat Tampereelta Vuokattiin ja takaisin sujuivat hienosti. Tyttö nukkui automatkat molempiin suuntiin ja me olimme liikkeellä kahden pysähdyksen taktiikalla siten, että vierailimme sekä meno- että tulomatkalla ystäväperheemme luona Jyväskylässä sekä teimme toisen pysähdyksen Kuopion paikkeilla. 



Hiihtoloma on melko harhaanjohtava termi loma-aktiviteettejäni ajatellen, sillä en omista suksia enkä siten hiihdä enkä myöskään laskettele. Päivät kuluivatkin lähinnä rennon oleilun ja ulkoilun merkeissä, herkuttelua unohtamatta. Sainpa myös luettua ensimmäisen kirjankin tytön syntymän jälkeen, tietty aiheeseen sopivan sellaisen.  




Yhtenä päivänä kipusimme myös Vuokatinvaaralle, mikä oli melkoinen urheilusuoritus tällä raskauden jälkeisellä kunnollani. Tai no myönnetään, olisi tämä ollut ihan tiukka rutistus ennen raskauttakin, sillä en ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Onneksi energiaa oli tankattu runsaasti lomaviikon aikana,  mm. ensimmäistä kertaa tekemieni blinien muodossa.



Poikkeuksellista tämän vuoden lomassa oli myös se, että sää ei ollut lainkaan talvinen. Mäki, jossa aiempina vuosina on laskettu pulkalla, olikin jo ihan sula eikä jäälläkään ollut enää lunta. Silti siellä oli vielä sinnikkäitä hiihtäjiä, vaikkei ladusta ollut enää juuri tietoakaan. 




Lunta tai ei, loma oli silti onnistunut ja takkatulen ääressä kelpasi istuskella saunomisen päälle. Tämä oli tällä tietoa viimeinen lomamme Katinkullassa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa löytyisi joku muu yhtä mukava lomanviettopaikka. Ehkäpä silloin katkeaa myös "Katinkullan kirous" eli se, että aina joku sairastuu hiihtolomalla. Tällä kertaa sairastaja oli tyttäremme, joka sai siis ensimmäisen flunssansa tuolla.




4 kommenttia:

  1. Tällaiset pitkäaikaiset perinteet ovat kyllä niiin kivoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Harmi vaan, että perinne nyt näillä näkymin katkeaa, mutta ehkä sitten tulee jotain uusia perinteitä tilalle.

      Poista
  2. Toi kirja oli niin hyvä, kun sen zombie-olossa muutaman kuukauden ikäisen vauvan äitinä luin. Osu ja upposi. Miksi perinne katkeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo kirja ihan mukavaa lukemista, mutta mä olin ehkä vielä liian tuore äiti samastuakseni suurimpaan osaan kirjan jutuista. Perinne katkeaa siksi, että lomaosake on myynnissä enkä usko että sieltä tulee ihan muuten vaan enää vuokrattua mökkiä, varsinkin kun hiihtolomaviikot ovat niin kalliita.

      Poista