6. marraskuuta 2016

Saako lapsiperhe syödä ravintolassa?

Tällä viikolla some kohahti ravintoloitsija Sami Lappalaisen todettua Ylelle, että lapset eivät ole tervetulleita kaikkiin hänen pyörittämiinsä ravintoloihin. Haastattelua seurannut nettikeskustelu on ollut vilkasta ja mielipiteitä on esitetty niin puolesta kuin vastaan. Mm. Savusuolaa-Janica kirjoitti blogissaan aiheesta varsin tyhjentävästi, mutta ajattelin sekoittaa vielä omankin lusikkani soppaan, koska aihe on melkoisen lähellä sydäntä.


Me käymme ravintoloissa syömässä viikoittain. Ja kun sanon "me", tarkoitan nimenomaan koko perhettä, mukaan lukien pian kolmevuotias lapsemme. Ravintoloissa käyminen on meille tapa rentoutua, mahdollisuus nauttia hyvästä ruuasta ja saada uusia makuelämyksiä sekä välillä myös puhtaasti keino välttyä kokkaamiselta kotona. Kävimme usein ulkona syömässä jo ennen lapsen syntymää, eikä perhekoon kasvaminen ole tuonut tähän muutosta. Toki arki-iltaisin tulee enää harvemmin lähdettyä ravintolaan, mutta viikonloppuisin ja lomilla tulee syötyä ulkona sitäkin useammin. Palattuani töihin reilu vuosi takaperin otimme tavaksi päättää työ- ja päiväkotiviikon menemällä joka perjantai perheen kanssa ulos syömään. Tämä perjantaipäivällinen on vakiintunut perinteeksi ja myös tytär osaa odottaa sitä innolla. Usein jo torstaina jutellaan, että huomenna alkaa viikonloppu ja sitten mennään ravintolaan. Monen mielestä tämä ei kuitenkaan ole ok, vaan lapsiperheiden pitäisi pysyä kotona, koska lapset ravintolassa aiheuttavat häiriötä ja pilaavat aikuisten tunnelman. Näinkö todella on?


Kävimme ensimmäistä kertaa ravintolassa kolmeviikkoisen vauvan kanssa ollessamme yön yli reissulla Flamingossa. Ensikertalaiselle iski pieni ramppikuume ja kun vastasyntynyt alkoi itkeä kesken ruokailun, karkasin itkevän vauvan kanssa hotellihuoneeseen imettämään jättäen ruuan ja miehen pöytään. Ajattelin vauvan itkun häiritsevän muita asiakkaita ja halusin vain nopeasti pois mahdollisten paheksuvien katseiden alta. Ensimmäisen kerran jännityksestä ja sen tuomasta paniikkireaktiosta selvittyäni en ole enää pelännyt muiden asiakkaiden mielipiteitä, vaan mennyt lapsen kanssa rohkeasti lähes joka paikkaan ja ruokkinut hänet ravintolassa ikätasonsa mukaisesti. Alkuun imettäen, sitten omat soseet mukana kuljettaen ja vähitellen ravintolaruualla, milloin lastenannoksin, milloin sillä mitä listalta on sattunut löytymään. Olemme käyneet syömässä kaikenlaisissa ravintoloissa: pikaruokapaikoissa, perheravintoloissa, etnisissä ravintoloissa, trendikkäissä uutuuspaikoissa, valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa... Olemme syöneet ravintoloissa viikolla ja viikonloppuna, päivällä ja illalla, lomalla ja arkena. Useimmiten käynnit ovat sujuneet mallikkaasti ja uskaltaisin väittää, ettei meistä ole ollut sen enempää häiriötä muille asiakkaille kuin kenestä tahansa ravintolakävijästä, joka keskustelee normaalilla äänellä pöytäseurueensa kanssa. On toki ollut niitäkin kertoja, jolloin lapsi on ollut väsynyt tai pitkästynyt ja vaatinut vähän enemmän viihdyttämistä. Lapsi ei osaa aina käyttäytyä niin hillitysti kuin ehkä olisi suotavaa, mutta emme ole silti halunneet lakata kokonaan käymästä ravintoloissa sen vuoksi, että joskus voi sattua kohdalle huonompi hetki.


On selvää, että ympäri ravintolaa juokseva lapsi tai kurkku suorana itkevä vauva on häiriöksi. Omatoimisesti ruokailemaan opetteleva taapero saa taatusti sotkua aikaiseksi. Lastenvaunut ja syöttötuolit vievät tilaa ravintoloista eivätkä lapsiperheet kuluta rahaa alkoholiin samalla tavalla kuin aikuisseurue saattaa kuluttaa sille päälle sattuessaan. Jos paikka haluaa profiloitua ainoastaan aikuisille tarkoitetuksi, niin mikäs siinä. Kaikkien ei tarvitse päästä kaikkialle. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että monen mielestä ainoastaan Rossot tai muut leikkipaikalla ja lastenlistalla varustetut ravintolat olisivat lapsiperheille sopivia. Niissäkin on kiva käydä silloin tällöin, mutta itse kaipaan enemmän valinnanvaraa ja toisaalta pidän tärkeänä, että lapsikin pääsee maistelemaan erilaisia makuja. Mielestäni tärkein elementti, joka tekee ravintolasta lapsille sopivan, on ravintolahenkilökunnan asenne. Mikäli lapset ovat ravintolaan tervetulleita ja heitä kohdellaan siellä kuin ketä tahansa asiakkaita, sopii ravintola lapsille. Siihen ei tarvita nauravia nakkeja ja leluja pursuavaa leikkinurkkausta, vaan palveluhenkeä ja ripaus joustavuutta. Pohjimmiltaan kyse on kaiketi siitä, nähdäänkö lapset luontevana ja tasavertaisena osana yhteiskuntaa, vai halutaanko lapset ja lapsiperheet lokeroida omaan koloonsa erikseen "aikuisten" maailmasta.


Huono käytös on aina huonoa käytöstä, tulee se sitten lapsen tai aikuisen taholta. Muut ihmiset pitää ottaa huomioon ja kaikkia tulee kohdella kunnioittavasti. Jos joku vanhempi vaihtaa ravintolapöydässä lapselleen kakkavaippaa, tai joku lapsi heittelee kiljuen naapuripöydän asiakasta lihapullilla, on kyse huonosta käytöksestä. Sellaista ei tarvitse suvaita. Muutaman yksittäistapauksen takia on kuitenkin turha lähteä leimaamaan kokonaista asiakaskuntaa. Uskoisin, että useimmat lapset käyttäytyvät ravintolassa hyvin, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus ja jos vanhemmat ovat pitäneet huolta siitä, että käytöstavat ovat hallussa. En vaadi, että lasten kanssa pitää päästä joka paikkaan, mutta en myöskään usko siihen, että vain harva paikka sopisi lapsille. Myönnän, että joskus on harmittanut, kun meidät on käännytetty ravintolan ovelta siksi, että mukana on pieni lapsi. Hieman tympeältä myös tuntui, kun erään kerran ravintolaan saapuessamme viereisen pöydän pariskunta pyysi itselleen toisen pöydän kauempaa meistä. Ravintolalla on kuitenkin oikeus valita asiakkaansa. Yhtä lailla jokaisella asiakkaalla on oikeus vaihtaa pöytää jos siltä tuntuu, oli syy mikä hyvänsä. Toivoisin kuitenkin, että useimmat ravintolat pitäisivät edelleen ovensa avoinna kaikenlaisille asiakkaille, myös meille lapsiperheille. Yhtä lailla toivon, että muilla asiakasryhmillä riittäisi ymmärrystä sille, että lapset eivät aina toimi kuten aikuiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lasten pitäisi jäädä kotiin. Hyvä ruoka ja ravintolaelämykset kuuluvat kaikille.


21. syyskuuta 2016

Tässä ja nyt

Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että arki ahmaisee kokonaan sisäänsä niin, ettei välttämättömien velvollisuuksien lisäksi tunnu olevan tilaa millekään muulle? Elämä kulkee tasaista rataa omalla painollaan eikä itsellä ole aikaa eikä oikeastaan edes halua alkaa miettiä, voisivatko asiat olla jotenkin toisin. Suoritat rituaalinomaisesti rutiineja ja mietit, kuinka elämä on ehkä jossain toisaalla, mutta ei ainakaan tässä ja nyt. Pian huomaat, ettet ole aikapäiviin tehnyt asioita joista oikeasti nauttisit. Et ole enää ylipäänsä varma mistä pidät, koska et ole ehtinyt antaa ajatukselle sijaa.


Viime kevät pyöri niin tiukasti töiden ympärillä, etten lopulta edes yrittänyt tehdä muuta kuin selvitä kesälomaan asti keinolla millä hyvänsä. Ruhtinaallinen viiden viikon loma toi kaivatun hengähdystauon ja mukanaan monta mukavaa matkaa, hyviä hetkiä, naururyppyjä ja pari pisamaakin sateisesta säästä huolimatta. Syksy sen sijaan toi tullessaan uusia tuulia työrintamalla. Nyt kun kuviot alkavat vähitellen hahmottua, tuntuu että voisi olla hyvä hetki hankkia perheen ja työn rinnalle joku ihan oma juttu. Mutta mikä?


Istuin reilu viikko sitten elokuvateatterin hämärässä katsomassa muuan punk-bändin syntytaivalta. Vaikka elokuva itsessään ei ollutkaan mikään mestariteos, huomasin olevani ihan fiiliksissä siitä, että olin pitkästä aikaa saanut aikaiseksi lähteä leffaan. Oli aika, jolloin kävin elokuvissa muutaman kerran kuussa, nyt hyvä jos saan saman määrän kasaan vuodessa. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään harrastusta. Kameraa on käytetty tänä vuonna lähinnä kesälomalla ja tämän blogin olin valmis kuoppaamaan ajan ja inspiraation puutteessa jo keväällä. Leipomisestakin olen joutunut luopumaan lähes kokonaan, koska yritän rajoittaa sokerin käyttöä arjessa. Nii-in, ehdoin tahdoin ankeutan tätä eloa entisestään! Kesällä sain sentään luettua muutaman kirjan, joita olin pakannut matkalaukkuun reissuillemme. Töiden alettua lukeminen loppui kuin seinään, jos ei siis lasketa päivittäistä lastenkirjakattausta.


Äitiysvapaan aikana oman ajan ottaminen oli helpompaa. Kun elämä pyöri käytännössä täysin lapsen ja kodin ympärillä, oli perustellumpaa ottaa irtiottoja arjesta. Nyt kun työ vie niin ison osan arkipäivistä ja lapsen kanssa ehtii olla iltaisin vain muutaman hassun tunnin, ei kotoa oikein malttaisi lähteä. Huomaan kuitenkin kaipaavani tähän yhtälöön vielä jotain muuta, mutta en oikein tiedä mitä se olisi. Elvyttäisinkö jonkun vanhan harrastuksen vai keksisinkö jotain ihan uutta? Tämänkin syksyn alussa selailin kansalaisopiston kurssitarjontaa ja mietin, rohkenisinko laulukurssille tai jatkaisinko valokuvauksen opiskelua. Lopulta en ilmoittautunut mihinkään. Tiedä sitten puuttuiko uskallusta vai oliko kyse vain silkasta saamattomuudesta. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että viikon kohokohta on uusi Ensitreffit alttarilla-jakso tiistaisin. Ja perjantain Vain elämää. No okei, keskiviikkoiset Hottikset myös. Jotain tarttis siis tehdä, ennen kuin vallan hautaudun sohvaan loppusyksyksi.

3. syyskuuta 2016

Naughty BRGR is in town!

Aleksanterinkadun ravintolakeskittymä sai eilen uuden vahvistuksen, kun Top Chef -voittaja Akseli Herlevi avasi toisen Naughty BRGR-ravintolansa. Lähdimme rohkeasti katsomaan, mahtuuko avajaispäivänä sekaan ollenkaan, sillä Pork&Moren tilalle avattu ravintola ei järin suuri ole. Osuimme paikalle kuitenkin sopivaan saumaan, sillä pääsimme suoraan tiskille tilaamaan ja pöytäkin vapautui nopeasti. Tilatessa varoiteltiin odotusajan olevan reilu parikymmentä minuuttia, mutta lopulta emme tainneet ehtiä istua pöydässä kymmentäkään minuuttia, kun saimme jo iskeä hampaamme kiinni Akselin tuhmiin purilaisiin.


Mies tilasi mm. pekonihilloa ja sinihomejuustoa sisältävän paikan nimikkohampurilaisen tuplapihvillä (13,50 €). Itse taas otin NYC Cheese BRGR:n (10 €) silläkin riskillä, ettei siinä ollut ollenkaan majoneesia, mikä lasketaan hampurilaisen kohdalla vakavaksi puutteeksi. Päätin paikata uhkaavaa kalorivajetta pyytämällä lisätäytteeksi pekonia (2,90 €). Tytölle tilasimme lastenhampurilaisen (6,50 €), johon kuuluu tavallisesti ketsuppi ja juusto. Vaihdoimme kuitenkin juuston pinkkiin majoneesiin, sillä aiemman kokemuksen mukaan sulaneen juuston rapsuttaminen pihvin päältä on koko lailla mahdotonta. Purilaisten kylkeen nappasimme vielä yhdet pippuriranskalaiset ja yhdet bataattiranut sekä pari majoneesidippiä. Toinen majoneesi oli maustettu tryffelillä, toinen piti sisällään chipotlea, korianteria ja valkosipulia.



No miltä ne hampurilaiset sitten maistuivat? Olin kuullut pariltakin Helsingin Naughtyssa käyneeltä kaverilta, että burgerit ovat kovin rasvaisia ja "lötköjä", näin gastronomisin termein muotoiltuna. Itse en voi tuota kuitenkaan allekirjoittaa. Tammisen rotukarjasta valmistettu ja mediumiksi paistettu pihvi oli mehukas ja Ruotsissa leivottu demi-briossisämpylä juuri sopivan pehmoinen. Omaan makuuni pekonit oli paistettu vähän turhankin rapeiksi, mutta kokonaisuutena hampurilainen oli oikein hyvä. Myös mies oli tyytyväinen Naughty BRGRiinsa, joskin tuplapihvi oli kuulemma tarpeeton, yhdelläkin olisi nälkä lähtenyt vallan mainiosti. Tytöllekin hampurilainen maistui hyvin, vaikka hän ei sitä ihan kokonaan jaksanutkaan. Ranskalaiset olivat pakastepussitavaraa, mutta kuitenkin maukkaita sellaisia. Itse olen tällä hetkellä erityisen ihastunut bataattiranskalaisiin ja ne toimivat hyvin aiolidipin kanssa. Jopa niin hyvin, että dippi meinasi loppua kesken... Ai miten niin tykkään majoneesista? Lisämausteita purilaisiin olisi löytynyt hyllykaupalla, mutta tällä kertaa luotimme keittiön näkemykseen. Ehkä seuraavalla kerralla sitten uskaltaudumme lisäämään makua peliin kymmenistä erilaisista maustekastikevaihtoehdoista.


Avajaispäivänä paikka ei ollut mitenkään tungoksessa, mutta väkeä riitti koko ajan hyvin. Tarjoilu oli erittäin ystävällistä eikä henkilökunnan hymy hyytynyt siinäkään vaiheessa, kun kassa alkoi temppuilla ja sitä myöten homma vähän takkuilla. Myös lapsi huomioitiin mukavasti juttelemalla hänelle useampaan otteeseen, mikä on aina plussaa. Itse herra Herlevikin vilahti keittiössä, mutta salin puolelle juttelemaan hän ei eksynyt ainakaan sinä aikana kun olimme paikalla. Paikan sisustukseen omaleimaista ilmettä tuovat tamperelaistaiteilija Vesa Suksen seinämaalaukset. Katonrajaan viritellyt uimarenkaat ja nostalginen Nintendo viestivät, että tässä ravintolassa voi ottaa rennosti. Mikään illanistuskelupaikka tämä ei tuntunutkaan olevan, vaan väki vaihtui nopeasti sitä mukaa kun sai ruokansa syötyä. Juomapuolelta löytyy simppelisti olutta, siideriä ja limsoja. Jälkiruokia listalla ei ole ollenkaan, mutta emme kyllä olisi sellaisia jaksaneetkaan.


Ainakin näin ensikäynnin perusteella uskallan suositella Naughty BRGR:n hampurilaisia. Hyvä pihvi on burgereissa kaiken A ja O ja tässä Tampereen Tuhma onnistuu mainiosti. Mielenkiinnosta voisi myös joskus kokeilla, miten Shroom BRGR:ssa pihvin korvikkeena oleva portobello-sieni toimii purilaisessa. Hampurilaisensa olisi myös mahdollista tilata sämpylän sijaan salaatinlehteen käärittynä.    Miksei sitäkin voisi joskus testata, jos siis sattuu olemaan light-tuulella. Mitä hampurilaisiin tulee, yleensä en ole.

25. huhtikuuta 2016

August von Trappen belgialaisbrunssi

Tampereen brunssitarjonta on laajentunut viime vuosina huomattavasti ja jotkut ravintolat ovat uskaltautuneet jopa tarjoilemaan perinteisen buffet-pöydän sijasta pöytiintarjoiltua brunssia. Hans Välimäen bistrotyyppiseksi belgialaisravintolaksi kuvailtu August von Trappe kuuluu tähän harvinaisempaan kategoriaan. Ravintola tarjoilee sunnuntaisin kolmen ruokalajin Lazy Sunday Brunchia, jossa valitaan listalta kaksi pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Vaikka myönnän itsekin olevani enemmän buffet-brunssin kannattaja laajemman valikoiman (ja santsimahdollisuuden) takia, oli August von Trappen brunssi kuitenkin erittäin positiivinen kokemus.


Olen käynyt von Trappessa muutaman kerran illallisella ja fiilikseni ravintolaa kohtaan ovat olleet hieman kahtiajakoiset. Miljöö on todella hieno, ravintolan sisustus on onnistunut ja ruokakin on ollut pääsääntöisesti varsin hyvää. En kuitenkaan ole ollut täysin vakuuttunut paikan hinta-laatusuhteesta, sillä esimerkiksi liki 25 euron hinta burgerista on mielestäni aika suolainen, vaikka hampurilainen kuinka hyvä olisikin. Brunssin kohdalla hinta ja laatu kohtasivat kuitenkin mielestäni aika mukavasti, varsinkin kun satuimme bongaamaan tarjouksen, jolla brunssin hinta tipahti vielä viisi euroa normaalista 25 eurosta. Täydensimme kattausta lasillisilla kuohuvaa sekä ylimääräisellä leipäkorilla, joten kokonaisuudessaan brunssin hinta oli kolmekymmentä euroa.


Itse valitsin listalta Egg Florentinen, eli briossin uppomunalla, tomaatilla ja hollandaise-kastikkeella sekä perinteisen Toast Skagenin. Samaan pöytään kannettiin myös mm. munakokkelia avokadolla sekä Roquefortilla kuorrutettuja etanoita. Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi simpukoita kolmella eri liemivaihtoehdolla, pekonia, papuja ja kananmunaa sisältä Chef's Salad sekä juustolautanen. Kaikki syömämme annokset olivat hyviä, mutta erityisesti etanat herättivät annoksen tilaajassa ihastunutta huokailua. Ekstrana tilaamamme leipäkori piti sisällään vaaleampaa ja tummempaa hiivaleipää, kahdenlaisia croissantteja ja hilloa. Omat annokseni olivat sen verran leipäpitoiset, että leipäkori oli periaatteessa turha. Royal Bakeryn croissantit olivat kuitenkin sen verran taivaallisia, että söin oman osuuteni kiltisti ähkyä uhaten. 


Jälkiruoaksi tilasin suklaavanukasta kermavaahdolla ja paahdetulla valkosuklaalla. Annos oli todella tuhdin suklainen, mutta annoskoko onneksi suht maltillinen. Seuralaiseni ottivat Hansin vohvelit, jotka tarjoillaan banaanin, marengin, suolatoffeen, marinoitujen marjojen, jäätelön, kermavaahdon ja suklaakastikkeen kera. Kuulostaa ihanan överiltä ja sitähän se onkin. Itsekin olisin mieluusti ottanut ko. annoksen, mutta briossin, toastin ja croissantin jälkeen en vain voinut enää kuvitellakaan syöväni vohvelia. Juu juu, suklaavanukas oli paljon kevyempi vaihtoehto...


Palvelu pelasi brunssilla mainiosti, siitä täytyy myös antaa iso plussa. Ravintola oli tosin puolityhjä, joten henkilökunnalla oli aikaa huomioida meidät ja käydä useampaankin otteeseen varmistamassa, onhan neideillä kaikki hyvin. Mukavaa oli myös se, että tilaamamme leipäkori koottiin siten, että kaikille kolmelle oli sopivasti maisteltavaa ja myös viiden euron maksu tasattiin kysymättä laskuillemme kolmeen osaan. 


Jos et ole vielä käynyt syömässä sunnuntaibrunssia August von Trappessa, niin kehotan ehdottomasti kokeilemaan. Mainitsemani tarjous ei valitettavasti ole voimassa kuin huhtikuun loppuun, joten sitä ei ehdi enää hyödyntää, mutta kyllä tuosta setistä olisi ihan hyvin voinut maksaa sen täydenkin hinnan. Vatsa ainakin oli täysi tämän jälkeen, jos sitä pitää jonkinasteisena kriteerinä onnistuneelle brunssille. Ravintolassa kannattaa käydä vaikka pelkästään nauttimassa lasillinen, sillä ravintolan sisustus on todella tyylikäs ja hienosti vanhan talon henkeä kunnioittava. Erityisesti oluen ystäville pitäisi olla tarjolla jos jonkinlaista herkkua, belgialaisravintolasta kun on kyse. August von Trappessa on myös kesäaikaan aurinkoinen terassi koskimaisemineen, jonne aion suunnata maistelemaan yhden Aperol Spritzin heti kun sää vain sen sallii.



August von Trappe
Verkatehtaankatu 2
Brunssi sunnuntaisin klo 12-18

18. helmikuuta 2016

Elämäni ABC

Tunnustan, tämä postausidea on häpeilemättä kopioitu muiden blogeista. Mutta hei, mikä tässä blogosfäärissä nyt enää voi olla kovin originaalia näinä päivinä? Mieleni teki siis kirjoittaa jotain, mutta koska minulla ei ollut tällä kertaa mitään oikeaa asiaa, niin ajattelin sitten tehdä listan elämäni aakkosista. Nämä ovat ne jutut, jotka tulivat mieleeni tänään, tässä ja nyt - jo huomenna lista voisi olla hiukan erilainen.

A = Analysointi
Olen usein saanut kuulla miettiväni liikaa. Ja totta se taitaa ollakin. Joskus olisi vain parempi antaa mennä, eikä pohtia asioita puhki jokaisesta kulmasta. Analysoin mielessäni ihmisten sanomisia ja tekemisiä, menneitä ja tulevia, kaikenlaisia tilanteita, omia ajatuksiani ja tunteitani, kaikkea mahdollista. Joskus uuvutan itsenikin jatkuvalla pohdiskelulla, voi kun aivot saisi välillä off-asentoon.

B = Blogit
Okei, tämä oli ehkä vähän itsestäänselvyys tässä formaatissa. Vaikka en itse olekaan järin aktiivinen bloggari, niin seuraan kyllä päivittäin muiden blogeja. Lukulistallani on vajaa kolmekymmentä blogia, joiden sisältö vaihtelee leivonnaisista äitiystilityksiin ja vaatteista ravintolakokemuksiin. Blogit ovat paitsi hyvää viihdettä ja kevyttä ajankulua, usein myös ajatuksia herättäviä ja toimivat parhaimmillaan jopa vertaistukena.

Blogeista bongattu siivousfirma on
pelastanut pari kertaa hermoromahdukselta

C = Crowmoor
Kuiva siideri on lempparini alkoholijuomista ja vaikka monen mielestä tämä ei ole kuivaa nähnytkään, niin minä tykkään. Oi miten monta hauskaa iltaa onkaan alkanut sillä, että on saavuttu paikkaan X mukanaan muutama Crowmoor-tölkki!

Tässä esim. saattaisi olla pari Crowmooria alla...
D = Duha
Nenä tukossa, silmät vuotaa, lihaksia särkee. Lapsi sairasti viime viikonloppuna ja nyt niiskutan itse. Flunssakausi taisi siis saada otteen meidänkin perheestä.

E = Empire
Toinen niistä sarjoista, joita seuraamme tällä hetkellä säännöllisesti yhdessä miehen kanssa. Musiikkimaailmaan sijoittuva tummaihoisten Kauniit ja Rohkeat, joka sisältää hiphoppia, juonittelua ja saippuaoopperamaisia juonenkäänteitä.


F = Finnkino
Yritän käydä elokuvissa niin usein kuin mahdollista. Viime aikoina se on tarkoittanut ehkä kertaa kuukaudessa, parhaimpina aikoina se on ollut kerta tai parikin viikossa. Elokuvat ovat eskapismia parhaimmillaan, mahdollisuus irrottautua omasta arjesta ja eläytyä johonkin toiseen maailmaan. Parhaiten elokuvafiilikseen pääsee juuri elokuvateatterin hämärässä. Täytyykin tsempata ja ottaa taas asiakseen käydä leffassa säännöllisemmin eikä vain joskus ja jouluna.

G = Google
Ilman sitä ei voi enää elää. Mitä ihmettä tehtiinkään silloin, kun asioita ei voinut googlettaa?! Voi olla kuitenkin vaarallinen väärinkäytettynä. Joskus tieto lisää tuskaa eikä kaikkea mahdollista informaatiota välttämättä tarvitsisi olla saatavilla. Niin kuin vaikka silloin kun olet hormonihöyryinen vastasyntyneen äiti ja etsit tietoa mistä tahansa vauvaan liittyvästä asiasta. Lopulta päädyt aina keskustelupalstoille, joissa mikä tahansa lapsesi ominaisuus tai oire on merkki jostain vakavasta, tyypillisesti kehitysvammaisuudesta.


H = Harrastukset
Jotain, mihin tällä hetkellä ei ole aikaa. Tai no ehkä olisi, jos olisin valmis aikatauluttamaan arkeamme entistä tiiviimmin, mutta nyt en repeä siihen. Ihanneminäni valokuvaa, käy laulutunneilla, treenaa puolimaratonille ja leipoo viikoittain ihania herkkuja. Todellinen minäni istuu enimmäkseen sohvalla, katselee toisella silmällä televisiota ja selaa samalla kännykästä Facebookia. Toisaalta olen kyllä aina ollut vähän huono harrastamaan, jo lapsena useimmat harrastukset lopahtivat kesken kauden, tai viimeistään ensimmäisen vuoden jälkeen. Ties kuinka kuuluisa sambatanssija tai silkkimaalaaja olisinkaan, jos en olisi lopettanut niitä(kin) harrastuksia lyhyeen!

I = Iida
Mitä muutakaan tähän voisi laittaa? Aiemmin en ole halunnut tyttären nimeä täällä blogissa paljastaa, mutta koska kaikki tämän lukijat taitavat olla tuttuja myös tosielämässä, niin miksipäs ei. Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja olen niin onnellinen, että hän kuuluu meidän perheeseemme. Ihmeellinen, Ihana, Ilahduttava Ipana! <3

Kuva: Piritta Lipiäinen

J = Joutilaisuus
Kuvailen usein itseäni patalaiskaksi, mutta koska se ei kuulosta kovin mairittelevalta, sanotaan se nyt sitten vaikka niin, että arvostan joutilaisuutta. Aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä saada mitään aikaiseksi. Koko ajan ei voi suorittaa ja saavuttaa, välillä pitää vain olla ja antaa kellon pyöriä päämäärättömästi eteenpäin. Jos minulla ei ole riittävästi mahdollisuuksia olla joutilaana, pinna alkaa kiristyä ja kaikki pienetkin asiat ärsyttää.

Lapsellekin on hyvä opettaa löysäilyn jalo taito
K = Kakut
Leipominen on yksi niistä harvoista asioista, joissa koen olevani hyvä. En tietenkään ole mikään mestaritason kondiittori, mutta ihan mukiinmenevä kotileipuri kuitenkin. Mieltymykseni makeaan ohjasi minut jauhopussien ja vatkainten äärelle nuorella iällä ja olinkin perheemme kakkuvastaava jo kouluikäisenä. Vuosien varrella on tullut tehtyä jos jonkinlaista kakkua ja samalla taidotkin ovat karttuneet. Muutamat kakut olen tehnyt ihan tilaustyönäkin, mutta en ole kuitenkaan aloittamassa siitä mitään sivubisnestä. Ehkä sitten, jos joskus haluan vaihtaa kokonaan uraa...


L = Labyrinth
Ensimmäinen sisustusostos, jonka olen oikein hankkimalla hankkinut. Näin hyllyn viime kesänä eräässä vaasalaisessa sisustusliikkeessä ja se jäi kummittelemaan mieleeni niin, että ajoimme kesälomareissullamme varta vasten raumalaiseen sisustusliikkeeseen, josta sain tuon hyllyn. Sitä kun ei myydä ihan jokaisessa kaupassa. Tykkään hyllystä kovasti ja sitä on myös moni vieraistamme ihastellut. On se vaan hieno!

M = Musta
Pukeutumiseni kulmakivi. En muista koska viimeksi olisin ollut asussa, jonka joku osa ei olisi ollut musta. Ehkä häissämme vuonna 2007? Mustiin pukeutuminen jäi päälle joskus teini-iässä ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen jo niin tottunut mustiin vaatteisiini, etten varmaan enää osaisi pukeutua mihinkään värikkäseen saati vaaleaan asuun. Jos joskus käyn vaatekaupoilla, yritän yleensä etsiä jotain muuta kuin mustaa, mutta kävelen lopulta kaupasta ulos tummanpuhuvien ostosten kanssa.

N = Nukkuminen
Ehkä parasta mitä on. Nukahdan yleensä parissa minuutissa ja nukun hyvin, tosin tällä hetkellä liian vähän. Nukun yleensä missä vaan, takuuvarmasti ainakin auton kyydissä ja sohvannurkassa. Myös lentokoneessa nukahdan helposti, jopa ennen kuin moottorit hyrähtävät käyntiin. Työmatkaseuralaiseni naureskelikin minun kuorsanneen aika antaumuksella jo siinä vaiheessa, kun lentohenkilökunta kävi vielä läpi turvaohjeitaan.

O = Onnellisuus
Arjen tasaisessa taaperruksessa pääsee aina välillä unohtumaan, kuinka hyvin asiat lopulta ovat. Vaikka en olekaan mikään mietelauseihminen, on tähän siteerattava Demokritosta: "Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." Tämän kun vielä muistaisi silloin, kun haikailee menneitä tai murehtii tulevia, ja yrittäisi keskittyä nykyhetkeen. Todellisuudessahan minulla on elämän peruspalikat hyvin kasassa ja ympärilläni oikeastaan kaikki mitä tarvitsen.

Viime aikojen parhaita perhepotretteja

P = Pepsi Max
Ainoa asia, johon myönnän olevani rehellisesti koukussa. Yritän keskittää kulutuksen viikonloppuihin, mutta aika usein lipsahdan jo viikolla. Muita colajuomia en harrasta, tämä on se ainoa ja oikea.

Q = "Quitters never lose"
Törmäsin joskus tähän tekstiin t-paitaan painettuna ja se jäi pyörimään mieleeni. Samaan aikaan se oli paitsi huvittava ja kohdallani aika osuvakin, mutta myös hieman surullinen. Pitäisi uskaltaa yrittää enemmän ja kokeilla rohkeasti uusia juttuja, meni syteen tai saveen. Toivoisin olevani sinnikkäämpi, mutta useinkaan en viitsi ponnistella asioiden eteen, vaan menen sieltä mistä aita on matalin.

Toiset meistä menevät vaikka läpi harmaan kiven

R = Ruoka
Mieluiten ravintola-sellainen. Hyvä ruoka, parempi mieli! Tai vastavasti paha ruoka, pahempi mieli. Rakastan syömistä ja erityisesti muiden tekemää ruokaa. Söisin mielelläni ravintolassa vaikka joka päivä, jos se suinkin olisi mahdollista. Nytkin mielessä olisi vaikka kuinka monta enemmän ja vähemmän uutta paikkaa Tampereella, joissa haluaisin käydä. Esimerkiksi Fafa's avaa huomenna ravintolan näille nurkille, pakko päästä syömään Suomen parasta falafelia!

Kaskiksen kebab, taivaallista!

S = Stressi
Sitä on ollut viime aikoina ja paljon. Kuuluu varmaan kuvioon, mutta joskus vähempikin riittäisi. Toisaalta ilman pientä painetta en taitaisi saada mitään aikaiseksi. Voisin yrittää opetella suhtautumaan asioihin rennommin, mutta se ei ole kovin helppoa.

T = Työ
Miten tämä jotenkin tulikin mieleen heti tuon stressin jälkeen... No, niillä saattaa ehkä olla joku yhteys. Onneksi työ on paljon muutakin kuin stressin aihe, tuohan se mukanaan myös toimeentulon, haasteita ja välillä myös niitä kuuluisia onnistumisen kokemuksia, joita äitiyslomalla ollessani kaipasin. Niin ja ihan parhaat työkaverit.

U = Uteliaisuus
Ominaisuus, joka kuvaa minua erittäin hyvin. Haluan yleensä tietää kaikesta kaiken enkä saa mielenrauhaa, jos joku vihjailee jostain, mutta ei kerro koko juttua. Olen myös aika taitava kaivelemaan tietoa enkä häpeile kysyä suoriakaan kysymyksiä. Joitain muita kuulemma välillä kyllä hävettää suoruuteni.

Liian utelias Puppy?

V = Vauva
Vielä ei olla ihan kuumeiluvaiheessa, mutta kyllähän tässä aina välillä käy mielessä, että tulisiko meidän perheeseen joskus vielä toinenkin vauva. Tai siis lapsi, mutta siitä vauvavaiheesta lähdetään liikkelle. Ei tässä ainakaan nuorennuta, tänä vuonna täytän (jaiks!) jo 34. En ole koskaan osannut ajatella meitä yksilapsisena perheenä, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten elämässä käy. Näitä asioita kun ei voi itse kovin tarkkaan suunnitella, vaan se otetaan mitä annetaan.

Ensimmäinen odotus
(kuva: Annamaria Palsi-Ikonen)
X = XXL
Siihen on syynsä, miksi tässä blogissa ei ole nähty yhtään kokovartalokuvaa minusta. Tästä asiasta voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta ehkäpä säästän teidät nyt läskitilitykseltä ja vartalotraumoiltani.

Y = Ystävät
Ilman heitä elo olisi aika tylsää. Vanhin ystäväni on kulkenut matkassa jo päiväkerhosta asti, tuoreimmat ovat tulleet töiden ja kaveripiirin pariutumisen myötä. Monesti koen olevani huono ystävä, kun en osaa pitää säännöllisesti yhteyttä. Tosiystävät tunnistaa kuitenkin siitä, että vaikkei olisi nähty vuoteen, jatkuu juttu jälleen kohdatessa siitä mihin viimeksi jäätiin. Äitiysloma oli sosiaalisen elämän kannalta ihan kulta-aikaa, silloin tuli nähtyä ystäviä enemmän kuin koskaan aikuisiällä. Töihin palattuani ystävien tapaaminen on taas hukkunut muiden kiireiden jalkoihin, mutta onneksi sentään Whatsapp ja erinäiset sosiaalisen median kanavat pitävät kärryillä heidän kuulumisistaan.


Z = Zen Cafe
Sattumoisin juuri eilen kaivoin kaapin perukoilta vanhan cd-levyn, jonka sain joskus teininä ja jota en ollut kuunnellut aikoihin. Zen Cafeta tuli luukutettua aikoinaan paljon ja monet kappaleet toimivat edelleen loistavasti. Taksi, Todella kaunis, Eipä tiennyt tyttö, Talo, Minun kaupunkini, Aamuisin... Zen Cafe on ollut tauolla iät ja ajat, mutta onneksi Samuli Putro on jatkanut musiikin tekoa. Viime vuosina mikään muu kappale ei ole kolahtanut samalla tavalla kuin Putron Olet puolisoni nyt. Itku tulee joka kerta, ei voi mitään.

Å = Åland
Tähän oli aika vaikea keksiä mitään muuta. Kiva paikka, jossa olen käynyt vain kerran, mutta menisin mielelläni kyllä uudelleenkin. Ahvenanmaan pannukakku ei muuten ole yhtään niin hyvää kuin omatekemäni.

Ä = Äitiys
Isoin matka. Kasvun paikka, joka on koulinut minua ja pakottanut kohtaamaan monia uusia tunteita ja ajatuksia. Antaa enemmän kuin ottaa, mutta silti joskus uuvuttaa. Saa myös sydämen pakahtumaan ja puristaa rintaa ihanan kipeästi.


Ö = Ööööh...
Niin että mitäs vielä. Alkaa jo ideat loppua. Öitä siis.