Viikkokatsaus nro 33

14.8.

Viikko alkoi vattupuskissa. Lapsuudenkotini takapihalla kasvaa runsaasti vadelmaa, joita ei siinä taloudessa hyödynnetä. Kävimme sitten noukkimassa muutaman rasian omaan pakkaseen, etteivät kaikki marjat mene haaskuun. Pikkuveljeni oli myös poimimisapuna mustamakkarapalkalla, kun taas tytär keskittyi lähinnä demonstroimaan, miten marjoille tarkoitetuista astioista saa hienoja päähineitä.  No, kyllä hänkin sitten innostui sen verran keräämään vadelmia, että sai iltapuuronsa päälle itse noukitut marjat. Ilmeisesti tarvittiin vain oikeanlainen motivaattori, joka tällä kertaa oli lausahdus "saat syödä itse kaikki ne marjat mitkä keräät". Johan alkoi tapahtua!

15.8.

Tiistaina tein viimeisen työreissun ennen äitiysvapaata. Keskiviikkona oli kokous Helsingissä, mutta menin paikalle jo edeltävänä iltana välttääkseni aamuviiden heräämisen. Asiaan ei toki yhtään vaikuttanut se, että kokous pidettiin Hotel Havenissa ja pääsin siis majoittumaan viiden tähden hotelliin. Matkaani hieman hankaloitti juuri kyseiselle päivälle sattunut VR:n veturinkuljettajien lakko, mutta pääsi sinne Helsinkiin bussillakin lopulta ihan kätevästi. Kävelymatka matkatavaroiden kanssa Kampista Etelärantaan meinasi olla turhan raskas, mutta pääsin kuitenkin parin levähdyksen taktiikalla perille. Loppuillan sain sitten lepuutella vatsaani melkoisen muhkeassa sängyssä katsellen mitäpä muuta kuin Allsång På Skansenin tämän kesän viimeistä jaksoa.

16.8.

Muistatteko Frendeistä sen jakson, jossa Chandler järjestää Monicalle romanttisen viikonlopun Vermontissa, mutta saakin matkaseurakseen Rossin Monican ollessa kiinni töissään? Hotellihuone tulee yllättäen melko kalliiksi alkuperäisen varauksen puuttuessa. Huoneen hintaa kuolettaakseen Ross neuvoo Chandlerille, mitä kaikkea hotellista voi viedä mukanaan ilman, että se on varsinaisesti varastamista. No, taisin sortua vähän samaan bongatessani aamulla hotellihuoneen kylpyammeen reunalta tämän kylpylelun, joka tuntui olevan totaalisen väärässä paikassa kaikkien luksustuotteiden keskellä. Pakkohan se oli pelastaa matkaan ja tuoda meille kotiin muiden kaltaistensa joukkoon. Tyttö oli todella ilahtunut tuliaisestaan ja vei sen heti muiden kylpylelujen joukkoon odottamaan seuraavaa pesuhetkeä. En tiedä menikö tuo nyt ihan Rossin oppien mukaisesti, mutta puolustaudun sillä, etten voinut käyttää mitään hotellin pesuaineista, koska ne olivat niin vahvasti mieshajustettuja. 

17.8.

Torstaina oli jännittävä päivä, kun tyttö aloitti ensimmäisen harrastuksensa. Toki kävimme vauva-aikana muskarissa ja jossain vauvatanssissakin, mutta nuo vauvojen harrastuksethan ovat lähinnä viriketoimintaa äideille. Harkitsimme jo viime keväänä jonkun harrastuksen aloittamista, mutta totesin silloin, ettei kolmevuotias tarvitse päiväkotipäivien päälle mitään erillistä ohjelmaa. Lisäksi harrastusten sitovuus on itselleni vähän ahdistavaa ja yritän välttää kalenteriin laitettavia toistuvia menoja viimeiseen asti. Nyt kun tytön päiväkotipäivät vähenevät syyskuusta alkaen, ajattelin yhden harrastuksenkin mahtuvan ihan hyvin viikko-ohjelmaan. Päädyimme lasten tanssiin, koska jumppapäivät ovat olleet tytölle erityisen mieluisia päiväkodissa. Puolen tunnin tanssituokion ajaksi salin ovet suljettiin ja me vanhemmat jäimme oven taakse ihmettelemään, että sinnekö se pieni nyt meni ihan yksin harrastamaan. Tyttö tuntui onneksi tykkäävän, ainakin siitä päätellen että hän olisi oman tunnin päätyttyä mennyt uudelleen saliin perään alkaneen isompien ryhmän mukana. Ehkä tämä on siis ihan hyvä juttu, vaikka toisaalta vähän hirvittääkin, että tästäkö se harrastusrumba nyt alkaa.

18.8.

Perjantaina vietimme miehen kanssa 10-vuotishääpäiväämme. Sen kunniaksi lähdimme viikonloppureissuun Porvooseen, koska ulkomaanmatka ei enää tässä vaiheessa raskautta houkutellut. Yövyimme ensimmäisen yön Haikon Kartanossa, jossa on kieltämättä aika hienot puitteet tällaisen merkkipäivän viettoon. Mies oli vielä erikseen tilannut huoneeseen ruusuja ja kuohuvaa, jotta romanttinen tunnelma oli varmistettu. Hotelliin saavuttuamme kävimme ensin yhdessä intialaisessa päähieronnassa ja sen jälkeen suuntasimme Porvoon keskustaan Meat Districtiin, jossa nautimme peräti kahdeksan ruokalajin illallisen. Takaisin hotellille palattuamme katselimme vielä kymmenen vuoden takaisia videotaltiointeja juhlapäivästämme. Miten nopeasti aika meneekään, vastahan me menimme naimisiin?! Miehelle hääpäivän kohokohta taisi kuitenkin olla se, kun hän sai Haikosta koeajoon tuliterän BMW:n, jolla pääsi kaasuttelemaan illallisreissullamme. Jokaiselle jotakin, heh.

19.8.

Lauantaipäivä vietettiin vielä Haikossa ennen kuin jouduimme vaihtamaan majapaikkaa. Note to self: varaukset tällaisia tilaisuuksia varten kannattaisi ehkä tehdä aiemmin kuin samalla viikolla... Kartanoaamiaisen jälkeen suuntasimme Haikon Spa-osastolle, jossa miehelle oli varattu extreme-elämys Huippukylmässä, kun taas itse menin hemmoteltavaksi puolentoista tunnin vartalo- ja kasvohierontaan. Sen jälkeen saunoimme ja uimme kylpylän puolella vielä useamman tunnin, kunnes oli aika lähteä syömään Zum Beispieliin. Ravintola oli hieman eri tyyppinen mitä olin olettanut, sillä siellä ei esim. ollut pöytiin tarjoilua ja keittiökin meni kiinni jo seitsemältä. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää ja ehdinkin jo Instagramin puolella hehkuttaa, kuinka ravintolassa oli ehkä paras leipäpöytä ikinä. Oikeastaan pelkällä leivällä olisi saanut vatsansa täyteen, niin herkullisia kaikki paikan päällä leivotut leivät olivat. Illalla ajelimme 15 km:n päähän Pornaisten Laukkoskelle, josta olimme varanneet huoneen vasta-avatusta majatalosta. Fore Village oli vielä hieman keskeneräinen, erityisesti meidän huoneemme, mutta paikasta tulee varmasti hieno kunhan remontti saadaan valmiiksi. Mitä pahaa voi oikeastaan sanoa paikasta, jossa tarjoillaan iltapalaksi mannapuuroa kynttilänvalossa?

20.8.

Pakkohan tälle viikolle on yksi ruokakuvakin saada, niin hallitseva elementti tuo syöminen meidän Porvoon viikonlopussa oli. Tai no ruokakuva ja ruokakuva, mutta kuitenkin. Porvoossa oli sattumoisin samaan aikaan käynnissä Smaku-niminen ruokatapahtuma, johon osallistui 16 eri ravintolaa tarjoamalla viiden euron hintaan maisteluannoksia oman listansa parhaimmista taidonnäytteistä. Sunnuntain lounaan hoidimmekin smakuilemalla, eli kiersimme muutaman tapahtumassa mukana olevan ravintolan ja maistelimme mm. friteerattuja etanoita, karitsaa ja tietysti tätä Porvoon Vanhan Jäätelötehtaan ruskistetun voin makuista jäätelöä, joka jäi pysyvästi mieleeni Taste of Helsinki-tapahtumasta. Niin kova hinku oli saada kyseistä herkkua, että jäimme varta vasten tunniksi odottamaan, että jäätelöä saatiin tuotua lisää sen loputtua jo aamupäivän aikana kesken. Porvoossa on kyllä käsittämättömän laaja ja laadukas ravintolatarjonta kaupungin asukaslukuun nähden - ihan täydellinen paikka tällaiselle rentoutumiseen ja herkutteluun keskittyvälle viikonloppulomalle! Ihana Porvoo ja ihana viikonloppu, pakko laittaa tähän lopuksi oikein sydän sen kunniaksi: <3

Viikkokatsaus nro 32

7.8.

Tähän viikon alkuun olisi sopinut kuva esimerkiksi uusista kuravaatteista, sisätossuista tai päikkyrepusta, kun kerran päiväkoti alkoi. Sellaista kuvaa ei kuitenkaan ollut saatavilla, koska emme tietenkään saaneet loman aikana päivitettyä kumisaappaita paria kokoa isompaan tai edes pestyä niitä kuravaatteita, jotka oli loman alkaessa sullottu mihin lie muovipussiin kaapin perälle. Jonkinlaisen vaihtovaatepinon sain kuitenkin haalittua kasaan aamulla ennen kuin vein innokkaan pienen päivähoitoon. Tyttö kyseli kovasti, että onko nyt syksy kun kesäloma loppui, mutta en oikein tiennyt mitä vastata. Elokuu on kuitenkin vielä kesäkuukausi, mutta kyllähän koulujen ja päiväkotien alkaminen aina tuntuu hieman syksyltä. Eivätkös nuo omenatkin ole vähän niin kuin syksyn juttu? Nyt näyttäisi siltä, että saamme syödä ensimmäistä kertaa tässä asuessamme edes pari omenaa omasta puusta, jos nyt muumiotauti ei pilaa kaikkia ennen aikojaan.

8.8.

Tiistaina lähdimme vähän aiemmin töistä ja suuntasimme kohti Vesilahtea ja Laukon Kartanoa, jossa järjestettiin kesän viimeinen Disney-aiheinen Puistokino. Ohjelmistossa oli Prinsessa Ruusunen, jota olemme lukeneet ahkerasti satukirjasta, mutta lapsi ei ollut vielä nähnyt itse elokuvaa. Puistokino oli todella positiivinen kokemus ja ainutlaatuinen elämys myös itselle, sillä en ole aiemmin ollut elokuvissa ulkoilmanäytöksessä. Puistokinto sopii hyvin esim. ensimmäiseksi elokuvakokemukseksi, koska monelle pimeä elokuvateatteri ja kovat äänet voivat olla vähän pelottavia. Puistokinoon on helppo tulla ihan pientenkin kanssa, koska puistossa on tilaa temmeltää jos ei jaksa ihan koko aikaa keskittyä elokuvaan, tai vaikka hyssytellä vaunuja jos sellaiseen on tarvetta. Puistokino ei myöskään maksanut mitään ja samalla pääsi ilmaiseksi alueelle, joten kävimme kiertämässä myös satuaiheisen luontopolun sekä tutustumassa kartanon Suomi-filmin maailmaan sukeltavaan valokuvanäyttelyyn, trampoliinihyppelyä unohtamatta. Olisimme viihtyneet paikalla kauemminkin, mutta valitettavasti sulkemisaika tuli liian aikaisin. Toivottavasti näitä järjestetään myös ensi kesänä!

9.8.

Keskiviikkona kävimme Nokian Pepperin 10-vuotisjuhlissa. Pepperhän on yksi meidän tytön lempiravintoloita, joten otimme myös hänet mukaan kutsuvierastilaisuuteen, perheravintolasta kun kerran on kyse. No, eihän siellä ketään muita lapsia ollut, mutta emme kuitenkaan saaneet suurempaa paheksuntaa osaksemme, ainakaan toivottavasti. Muistan meidän olleen paikalla Pepperin avajaisia edeltävässä ennakkomaistelutilaisuudessa silloin vuonna 2007, joten oli mukava päästä mukaan juhlistamaan ravintolan kymmenvuotisjuhlaa. Ravintolan alkutaival Nokian vesikriisin iskiessä päälle melkein heti avajaisten jälkeen ei ollut ihan helppo, mutta hienosti Restbarin porukka on siitä selvinnyt ja saanut sittemmin kasvatettua Pepperin oikein ketjuksi asti. 

10.8.

Torstaina olin joutunut ottamaan neuvola-ajan keskelle päivää, joten kokeilin niinkin eksoottista konseptia kuin etäpäivä. Olen ollut vähän vanhanaikainen siinä suhteessa, että menen mielelläni toimistolle tekemään työni enkä ole juurikaan etäpäiviä pitänyt. Nyt työt oli huomattavasti helpompi sovitella näin, kun jouduin poikkeamaan kesken päivän lääkärissä. Hommat luistivat varsin mukavasti kotonakin, varsinkin kun osan päivästä sai näpytellä läppäriä mukavasti sohvalla. Koko päivän istuminen ei enää tunnu kovin miellyttävältä, joten tämä oli hyvää vaihtelua. Muumi-muistipeli ei muuten kuulunut työpäivän agendaan, vaikka se olisi varmasti ihan hyvää taukojumppaa aivoille ollutkin.

 11.8.

Perjantaina mies oli ajelemassa radalla Alastarossa, joten me lähdimme tytön kanssa Haiharassa järjestettyyn Lasten taiteiden yöhön. Siellä esiintyi mm. Maltti ja Valtti sekä Sirkusrakkauspumpumin PellePändi, joka paitsi rokkasi, myös valisti lapsia mm. tasa-arvosta. Muutakin ohjelmaa löytyi sanataidepajasta maalaukseen ja nukketeatteriin, läheskään kaikkea emme ehtineet kokeilla. Bongasin tapahtuman ihan sattumalta samana päivänä Facebookissa ja oikein hyvä sattuma olikin. Mieskin kurvasi paikalle tapahtuman loppumetreillä ja pääsi mukaan iloiseen juhlatunnelmaan. Kiva että eri toimijat jaksavat järjestää näitä lastentapahtumia, joista ei varmastikaan paljoa jää käteen, mutta lapsille ovat iso juttu.

12.8.

Lauantaina oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut Ikosenlahden triathlon, joka tosin tänä vuonna kärsi hieman osallistujakadosta. No, jokaiselle osallistujalle oli ainakin luvassa mitalisija. Miehen veli vaimoineen on siis järjestänyt tämän kisan ystäväporukalleen muutamana kesänä ja mukaan on myös houkuteltu perheenjäseniä ja muita sukulaisia. Kisa ei ole kovin vakavahenkinen, sillä nytkin uintimatka lyheni noin puoleen, kun yksi kisaaja totesi kesken uintiosuuden veden olevan liian kylmää ja huikkasi muitakin osanottajia kääntymään aiemmin takaisin. Ja huomio, tämä kisaaja ei siis ollut ainoa ilman märkäpukua uinut osallistuja eli mieheni, joka on uinut koko kesän järvessä veden lämpötilasta huolimatta. Jäimme vielä kilpailun jälkeen maalle saunomaan, syömään muurikkalättyjä ja jännittämään miten Pitkämäen käy keihäskisassa, kun alun perin suunnitelmissa ollut kesäteatteriesitys ei vaikuttanut kovin hyvältä idealta säätiedotusten valossa. Suurempaa myrskyä ei Pirkanmaalle lopulta saapunutkaan, kun taas Helsingissä Flow-kävijät saivat varsin ikimuistoisen festarikokemuksen.

13.8.

Sunnuntaina otin jos mahdollista vielä rennommin kuin edellispäivänä ja vietin noin puolet päivästä anoppilan vinttikamarissa kirjaa lukien, torkkuen ja sateen ropinaa kuunnellen. Sää vaihteli päivän aikana aurinkoisesta sateiseen ja tuulisesta tyyneen, mitä lie Kiiran (vai Klaaran?) rippeitä sitten saatiinkaan näille seuduille. Kieltämättä tuli hieman huono omatunto, kun en viikonlopun aikana osallistunut mihinkään ruuanlaittoon tai muuhun, vaan olin lähinnä passattavana, mutta tällä hetkellä en vaan jaksa juurikaan mitään ylimääräistä. Onneksi mies ei ainakaan syyllistä, vaan päinvastoin kannustaa ja välillä suorastaan vaatii lepäämään, vaikka se tarkoittaakin sitä, että hänen on kannettava isompi vastuu kotitöistä ja muusta arjen pyörittämisestä. Kaikilla odottavilla äideillä ei taida olla yhtä hyvä tilanne.

Viikkokatsaus nro 31

31.7.

Heinäkuun viimeisenä loma loppui ja arki periaatteessa alkoi, mutta ei kuitenkaan vielä täydellä teholla. Tytön päiväkoti oli nimittäin vielä tämän viikon suljettuna ja järjestelimme erinäisiä hoitokuvioita lapselle työpäiviemme ajaksi. Mies piti alkuviikosta pari etäpäivää ja työskenteli maalta käsin, sillä lapselle löytyi serkkuseuraa mummulasta. Itse sain siis aloittaa viikon ylhäisessä yksinäisyydessäni, mikä on aika harvinaista herkkua. Koti-ilta omassa rauhassa olisi kieltämättä houkutellut, mutta lähdin kuitenkin siskoni ja isäni kanssa syömään Olympiakorttelin Muusa-ravintolaan. Aiempi brunssikokemukseni ko. paikasta ei ollut mikään täysosuma, mutta koska Muusa on kerännyt niin paljon kehuja, oli sille pakko antaa toinen mahdollisuus. Ja oikein hyvää ruokaahan sieltä saa! Valikoima on hieman erilainen verrattuna moneen muuhun tamperelaiseen ravintolaan ja erityisesti kasvissyöjille täältä löytyy todella hyvin tarjontaa. Ehkä pitäisi käydä siellä brunssillakin vielä uudelleen. Josko toinen kerta olisi vähemmän kaoottinen kuin ensimmäinen.

1.8.

Tiistaina ajelin työpäivän jälkeen maalle muun perheen luo. Kävimme veneilemässä, grillasimme ja saunoimme, uskaltauduinpa järveenkin ehkä toista tai kolmatta kertaa tänä kesänä. Vietimme niin leppoisaa kesäiltaa, että melkein unohdin loman jo loppuneen. Tällainen pehmeä lasku arkeen on oikeastaan aika hyvä kesäloman jälkeen. Ihan heti ei kannata aloittaa sitä makaronilaatikkoarkea Pikku Kakkosineen ja pyykkipäivineen, sitä lajia ehtii harrastaa myöhemminkin syksyllä.

2.8.

En ole viime vuosina juurikaan pakastanut marjoja kahdesta syystä: 1) meillä on onnettoman pieni pakastin ja 2) hintaero kesällä torilta tai talvella kaupan pakastealtaasta ostettujen marjojen välillä ei ole ollut niin suuri, että olisin jaksanut nähdä itse perkaamisen ja pakastamisen vaivan. Keskiviikkona mies toi kuitenkin laatikollisen mansikoita, joten illalla oli luvassa säilöntäpuuhia. Aika kivuttomasti tuon yhden laatikollisen lopulta perkasi, pilkkoi ja pussitti, mutta enempää mansikkaa emme kuitenkaan lähteneet hamstraamaan talven varalle. Niitä saa sitten Lidlistä lisää kun on tarve.

3.8.

Torstaina tyttö sai viettää tädin kanssa laatuaikaa meidän vanhempien työpäivän ajan. Kotiin tulikin onnellinen neiti prinsessakruunu päässä, prinsessalehti ja prinsessaelokuva kainalossaan, maha täynnä Pyörykkäbaarin pyöryköitä ja jäätelöä. Aikamoista hemmottelua! Siskoni jäi meille vielä grillaamaan, samaten veljeni poikkesi parahiksi juuri kun ruoka saatiin pöytään. Grillaaminen on jäänyt tänä kesänä todella vähälle, mutta nyt panostimme vähän enemmän ja grillasimme mm. marinoituja jättikatkarapuja sekä fetajuustoa, jonka päällä oli itse tehtyä pestoa. Annos ei ole järin kaunis ja kuvakin aika surkea, mutta ruoka oli todella hyvää. Yllätyin myös, kuinka ennakkoluulottomasti tyttö pisteli jättikatkiksia poskeensa ensimmäistä kertaa ikinä. Ilmeisesti se, että ruoka tarjoillaan vartaasta, tekee ruuasta jo lähtökohtaisesti houkuttelevaa.

4.8.

Perjantaina oli ihan mukava päivä, mutta jostain syystä illalla kotiin päästyäni iski joku armoton ketutus, jonka aiheuttajaa en oikein itsekään tiedä. Päädyinkin jo aikaisessa vaiheessa iltaa peiton alle tuijottelemaan kattoon, kun en parempaakaan tekemistä keksinyt. Siinä omassa surkeudessani velloessani muistin, etten ollut vielä ottanut päivän kuvaa. Tässä siis meidän makuuhuoneen ikkuna sängystä käsin kuvattuna, muuhun en sillä hetkellä kyennyt.

5.8.

Lauantaina edellisillan harmitus oli onneksi ollutta ja mennyttä. Järjestimme pienimuotoisen brunssin siskoni ja hänen tyttönsä kanssa meillä kotona sekä kävimme retkeilemässä Reipin tilalla. Sitten lapsi lähtikin siskoni mukana yökylään ja me suuntasimme kohti miehen serkun yllätysnelikymppisiä. Ohjelmassa oli illallisristeily Pyhäjärvellä ja sen jälkeen jatkot päivänsankarin kotona, jossa viihdyimmekin yömyöhään. Juhlat olivat todella onnistuneet ja mukavat. Erityiskiitoksena pitää mainita, kuinka hyvin myös alkoholittomia juomavaihtoehtoja oli tarjolla. Tuo Codorniun Zero- kuohuviini oli oikeasti todella hyvää, ei ollenkaan sellaista äklömakeaa sokerilientä mitä monet alkoholittomat vaihtoehdot tuntuvat usein olevan. Jos siis on hyvälle alkoholittomalle kuohuvalle tarvetta, suosittelen tätä!

6.8.

Se on jännä juttu, miten juuri nukkumaanmenoaikaan tulee mieleen kaikki parhaat leikit ja jutut, joita ei millään malttaisi lopettaa. Viime aikoina olemme saaneet nauttia näistä erilaisista esityksistä, joiden pääpointti tuntuu olevan se, että kuulutetaan kovaan ääneen kuinka "kohta alkaaaa esityyyyys", mutta itse asiaan ei tunnuta koskaan pääsevän. Sunnuntai-iltana piti päästä hyvissä ajoin nukkumaan, koska seuraavana päivänä alkoi päiväkoti. Eihän se tietenkään niin mennyt. Tässä on siis käynnissä yksi niistä lukuisista esityksistä, joita meidän pitää herkeämättä tuijottaa ja tietysti taputtaa aina kun käsky käy. Melkoinen show-mimmi.

Viikkokatsaus nro 30

24.7.

Viimeinen lomaviikko alkoi hyvin rennoissa merkeissä kotosalla. Sää ei varsinaisesti kannustanut ulkoiluun ja muutenkin laiskotti, joten vietin koko päivän neljän seinän sisällä. Muu perhe kävi sateesta huolimatta pyörähtämässä vähän leikkipuistossa, jolloin pötkähdin itse sohvalle ja avasin pitkästä aikaa television. Olikohan peräti ensimmäinen kerta koko heinäkuussa...? Tällainen mitääntekemätön päivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken reissaamisen ja hääräämisen jälkeen. Kun hetken aikaa sai hengähtää, oli taas intoa ja energiaa puuhata loppuviikko kaikkea kivaa.

25.7.

Tiistaina vietetiin huvipuistopäivää Särkänniemessä. Olin ihan yllättynyt millainen hurjapää tytöstämme onkaan kasvanut. Hän kiersi isänsä kanssa kaikki mahdolliset laitteet joihin pituus suinkin riitti ja harmitteli, kun ei päässyt kaikkiin niihin härveleihin mihin isommat serkut menivät. Esimerkiksi Viikinkilaivaan piti päästä kaksi kertaa peräkkäin ja kolmattakin kertaa hinguttiin, mutta lopulta Tukkijoki vei voiton. Itselläni jäi tällä kertaa kaikki laitteet väliin sattuneesta syystä, mutta enpä kyllä olisi pystynytkään menemään esimerkiksi siihen Viikinkilaivaan tai Troikaan. Hyi olkoon, pelkkä ajatuskin saa mahan kääntymään ympäri. Mikä tahansa keinuva tai pyörivä laite on nykyään poissuljettu vaihtoehto, tulen niissä niin huonovointiseksi. Ällö olo saattaa iskeä jopa ihan tavallisessa leikkipuiston keinussa, eli ei mitään vatkauslaitteita enää minulle kiitos. Tornado sen sijaan kuuluu omiin lemppareihin Särkänniemessä ja uusi Hypekin olisi ihan mielenkiintoista testata. Ehkä ensi kesänä sitten, kun maha ei enää rajoita tekemistä.

26.7.

Keskiviikkona kävimme tutustumassa kesäkuussa Tampere-taloon avattuun Muumimuseoon. Nappasimme siskontyttöni matkaan ja tokihan suloisista serkkulikoista piti saada kuva museon sisäänkäynnin luona (sisällä ei saa kuvata). Jokaiselle lapselle tulee ilmeisesti jossain kohtaa se vaihe, kun valokuvissa aletaan niin sanotusti poseerata ja luonnollisen hymyn tilalle ilmestyy ihmeellinen virnistys. No, meillä se vaihe on nyt, kuten kuvasta näkyy. Muumimuseo oli mielenkiintoinen elämys, vaikka en olekaan mitenkään erityisen vahvasti perehtynyt Tove Janssonin tuotantoon. Paikka on nimensä mukaisesti museo eikä mikään Muumimaailma. Tyttö olikin vähän pettynyt kun paikalla ei ollut mitään eläviä muumihahmoja, mutta onneksi ihmeteltävää riitti myös kolmiulotteisissa muumikuvaelmissa, niihin liittyvissä kuunnelmanpätkissä, sähköä tuottavissa Hattivateissa ja jännittävässä Taikurin hatussa. Museokäynnin aikana sää muuttui ihanan aurinkoiseksi ja otimmekin ilon irti lämmöstä ensin Sorsapuistossa syödyillä jäätelötötteröillä ja sen jälkeen vielä uimareissulla. 

27.7.

Torstaina teimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa päiväretken Sastamalaan, jossa kävimme Herra Hakkaraisen talossa. Kohteessa pääsee hyppäämään Mauri Kunnaksen lastenkirjojen maailmaan esimerkiksi avaruusseikkailulla, 1800-luvun kaupunkimaisemissa, ritarilinnassa ja tietysti Herra Hakkaraisen kodissa. Jokaisessa huoneessa pääsi pukeutumaan teeman mukaisesti ja siten eläytymään leikkeihin entistä paremmin. Talon takapihalta löytyi myös hurjan hauska autopiha, jossa pääsi polkemaan polkuautoilla, ajamaan bussia ja leikkimään hiekkalaatikolla. Herra Hakkaraisen talo oli juuri sopiva kohde kolmevuotiaille ja siellä sai mainiosti kulumaan muutaman tunnin. Tätä kohdetta voi lämpimästi suositella! Sastamalan seudulla on muitakin kivoja lapsiperhekohteita, kuten Kiviniityn kotieläinpuisto, jossa meillä oli myös aikomus poiketa, mutta aika loppui kesken. Ehkä ehdimme tehdä sinne vielä visiitin tässä joku viikonloppu ennen kuin kesäkohteet sulkeutuvat. Herra Hakkaraisen talossa voi sen sijaan vierailla ympäri vuoden, varmasti menemme sinne uudelleenkin.

28.7.

Perjantaina oli minun ja miehen viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Kävimme sen kunniaksi mm. Lillanissa aamiaisella (ihana paikka!), Arboretumissa tuoksuttelemassa ruusuja sekä syömässä Jörn's Dönerissä, jonka kebabit ovat Tampereen parhaimmistoa. Mies lunasti myös syntymäpäivälahjansa, eli kävi kokeilemassa Flyboardia Hatanpään Soutupaviljongin edustalla. Homma sujui ensikertalaiselta yllättävänkin hyvin ja oli kuulemma hauskaa. Harmi vaan etten aamulla lähtiessä hoksannut ottaa kunnon kameraa matkaan. Kännykässä ei oikein resoluutio riittänyt kauempaa laiturilta kuvatessa, varsinkaan kun puhelimeni zoom ei ole kummoinen. Valtaosa näistä lomakuvista on muuten otettu kännykkäkameralla ja olen huomannut, että ne näyttävät blogin mobiiliversiota luettaessa ihan ihme pikselimössöltä. Onkohan muilla samaa ongelmaa vai itselläni vaan? Kun klikkaa kuvan auki, muuttuu laatukin heti paremmaksi, mutta se onkin sitten asia erikseen kuka niin viitsii tehdä. Jos tähän suttukuvaongelmaan on jollain blogimaailmaa paremmin tuntevalla antaa joku vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

29.7.

Lauantai oli kaksien lastenkutsujen päivä. Ensimmäisissä juhlissa edustimme tytön kanssa kaksin miehen ahkeroidessa Pirkan Soudussa, mutta toisiin juhliin hänkin ehti mukaan. Olin fiksuna varautunut kahdella eri mekolla, koska ensimmäisissä kemuissa tytön päällä ollut kolttu ei enää todellakaan ollut juhlakuntoinen siirtyessämme seuraavaan paikkaan. Saavuimme toisiin juhliin vasta illansuussa ja olimme lopulta viimeiset jotka lähtivät, koska miehet innostuivat vielä lämmittämään saunan ja nauttimaan pari virvokettakin siinä samalla. Ilta huipentui melkoiseen spektaakkeliin, kun lapset esittivät ensin nukketeatteria ja sen jälkeen kaikenlaisia pellehyppyjä sun muita sekoiluja sohvalla. Itkuhan siinä tuli pitkästä ilosta kun piti kotiin lähteä. Ehkä silläkin oli jotain osuutta asiaan, että kello oli yli yksitoista... Me taidamme kyllä usein olla ne vieraat, jotka eivät tajua lähteä ajoissa, vaan jäävät roikkumaan ihan liian pitkään muiden vieraiden mentyä koteihinsa jo aikaa sitten.

30.7.

Sunnuntaina jatkettiin juhlimista, tällä kertaa tytön serkkujen tuplasynttärien merkeissä. Ennen juhlia kävimme Hinttalan kesäkahvilassa brunssilla, jossa oli mainio hinta-laatusuhde ja kaikki tarjottavat itse tehtyjä. Cafe Hinttala on avoinna vielä elokuun loppuun, joten kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla liikkuu. Brunssille suositellaan pöytävarausta, mutta mahduimme onneksi mukaan ilman ennakkovarausta aurinkoisen sään salliessa ulkona syömisen. Koska olimme kerrankin ajoissa liikenteessä, ehdimme myös poiketa Hiedanrannassa ihmettelemässä sinne ilmestyneitä uusia graffititaideteoksia. Loppupäivä menikin sitten synttäreillä. Tyttö ei olisi taaskaan malttanut lähteä kotiin päästessään kunnolla leikkien makuun serkkujen kanssa. Oikeastaan voisi todeta saman kuin edellispäivän juhlien osalta, olimmehan jälleen viimeiset vieraat. Lähdimme kuitenkin sentään hieman enemmän ihmisten ajoissa kuin edellisiltana. Seuraavana aamuna piti nimittäin laittaa herätyskello soimaan ja palata töihin.

Viikkokatsaus nro 29

17.7.

Kolmannelle lomaviikolle olimme varanneet aikaa yhteiseen reissuun ystäväperheen kanssa. Matkakohdetta arvottiin viimeiseen asti, mutta lopulta ostimme maanantaina laivaliput Viroon. Havittelimme alunperin Pärnua, mutta koska sieltä ei löytynyt sopivaa majoitusta, varasimme ajomatkalla satamaan hotellihuoneet Tallinnasta. Varsinkin lapset olivat aivan intopiukassa yhteisestä reissusta ja erityisesti siitä, ettei tarvinnut pitää hajurakoa toisiinsa vatsataudin tarttumista vältellessä kuten edellisviikon SuomiPopeilla, vaan nyt sai halailla ja kulkea käsi kädessä niin paljon kuin halusi. Kuvassa tytöt kirmaavat hotellin läheiseen puistoon leikkimään hetkeksi ennen illallista, jonka nautimme eksoottisesti ostoskeskuksessa sijaitsevassa Vapianossa. Aina ei vaan jaksa etsiä ravintolaelämyksiä, vaan avainsana on helppous. Sitä paitsi lasten mielestä oli äärimmäisen hienoa saada nallen muotoon leivotut pizzat.

18.7.

Tiistaina tallustimme koko päivän ympäri Tallinnan keskustaa ja tutustuimme mm. vanhaan kaupunkiin, jossa osa matkaseurueestamme oli ensimmäistä kertaa. Lasten kanssa ne perinteiset nähtävyydet tai hienot maisemat eivät kuitenkaan välttämättä ole se juttu josta haltioidutaan tai joka jää mieleen. Paikalliset kivet ja kepit saattavat olla paljon kiinnostavampia kuin vanhat rakennukset. Ja entäpä sitten, kun näimme tuon Neitsetornin lähistöllä ihan oikean rotan! Siinä vasta riittikin ihmeteltävää.

19.7.

Keskiviikkona totesin, että edellispäivän kävely oli vähän liikaa omalle jaksamiselle ja lähdimme sitten liikkeelle autoilla. Kävimme aamupäivästä Kadriorgin puistossa ja siellä olevassa lastenmuseo Miiamillassa, jonka jälkeen suuntasimme Kalamajaan toiveissa päästä syömään F-Hooneen. Olimme jo edellisiltana yrittäneet sinne illalliselle, mutta laihoin tuloksin. Saimme ravintolasta neuvon, että syömään saattaa ehkä päästä alkuiltapäivästä, mutta varauksia ei lounasaikaan voinut tehdä. Ensin meidät käännytettiin ovelta, mutta saimme lopulta pienen neuvottelun jälkeen paikan terassilta ja pääsimme kuin pääsimmekin syömään kehuttuun ravintolaan. F-Hoone tarjosi mielenkiintoisen miljöön lisäksi hyvää ruokaa todella kohtuulliseen hintaan, eli tätä voi kyllä suositella. Napsin paikan päällä sen verran paljon kuvia, että niistä saisi ihan oman postauksen. Katsotaan saanko koskaan aikaiseksi...

20.7.

Torstaina ohjelmassa oli ehkä matkan odotetuin juttu, kun kävimme Tallinnan eläintarhassa. Itse vähän ahdistuin paikassa, sillä osa eläimistä oli pienissä betonilattiaisissa häkeissä, joissa ei ollut mitään virikkeitä. Varsinkin kopissaan yksinään edestakaisin ravaava jääkarhu, jolla oli märkivä haava jalassaan, oli aika surullinen näky. Käsittämätöntä, että eläintarhan alueella on pilvin pimein tilaa, mutta silti suuri osa eläimistä asuu todella ahtaasti ja ankeasti. Lasten mielestä oli toki hienoa nähdä tiikerit, leijonat, krokotiilit sun muut eksoottiset eläimet, mutta itse en paikkaa ihan varauksetta voi suositella. Eläintarhapäivän jälkeen suuntasimme iltalautalle ja siellä suoraan buffetpöytään. Yksi pieni matkalainen ehti tosin uuvahtaa ajomatkalla laivaan, ilmeisen rankka reissu. Täytyy muuten kehaista tuota Megastaria jolla matkustimme mennen tullen, todella hieno ja siisti laiva!

21.7.

Perjantaina koitti loman ensimmäinen päivä ilman suunnitelmia ja ennalta sovittua ohjelmaa. Mies lähti omille menoilleen ja me notkuimme kaupungilla koko päivän tyttöporukassa. Tai no, oli meillä siinä välillä kyllä isäni ja veljenikin seurana. Kävimme Tammelantorilla, leikkipuistossa, ostoksilla ja pizzalla sekä fiilistelimme Tammerfesteillä esiintynyttä Vesalaa Ratinan rannassa. Meillä oli kylläkin vähän erilaiset eväät kuin valtaosalla porukasta, jotka poksauttelivat skumppapulloja tai korkkailivat muita juomia festitunnelmissa. Kuvaa ottaessa huomasin myös olevani äärimmäisen epätrendikäs verrattuna tyttöön tai siskoon - olisi selvästi pitänyt hankkia peililasiarskat itsellekin.

22.7.

Lauantaina kävimme päivällä kesäteatterissa ja illalla oli oma vuoroni lähteä Tammerfesteille miehen hippaloitua edellisiltana. Kävimme ensin Piemontessa syömässä ja jatkoimme iltaa kaupungilla. Yllättävän hyvin jaksoin riekkua mukana jonnekin puoli kolmen korville. Tosin siirtyessämme aivan loppuillasta Ihkuun piti todeta, että oma ja muun festiväen kunto oli karannut hieman liian kauaksi toisistaan, eli oli aika suunnata kotiin. Onneksi seuraavana aamuna sai nukkua niin pitkään kuin halusi, sillä muu perhe oli lähtenyt maalle. On se jännä, miten raskaana ollessa krapulaisen olon saa ihan pelkästä valvomisesta ja Pepsi Maxin lipittämisestä.

23.7.

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa neljävuotisjuhlat Jyväskylässä. Päivänsankari oli toivonut teemaksi mansikkakesäsynttäreitä ja sellaisethan saatiin. Oli mansikoita sekä kakussa että jäätelön kanssa ja hetken aikaa kesäinen sääkin niin, että herkulliset tarjottavat ehdittiin nauttia piknikviltillä takapihalla ennen kuin sade iski. Viihdyimme juhlissa iltamyöhään, mutta ajelimme kuitenkin yöksi kotiin, sillä oma toiveeni oli viettää viimeinen lomaviikko ihan vaan kotimaisemissa. Johan meillä olikin varsin vauhdikkaat kolme viikkoa lomaa takana.