Ei varmaan ole vaikea arvata, kumpaan ihmisryhmään itse kuulun. En ole asiasta mitenkään ylpeä, mutta kai ne tosiasiat on vain tunnustettava. Nyt kun elämässä on liikkuvia osia enemmän kuin koskaan aiemmin, on tullut todettua, ettei pieni (tai oikeastaan vähän isompikin) määrä lisää suunnitelmallisuutta olisi pahitteeksi. Meille on esimerkiksi jo kertaalleen huomautettu päiväkodissa, kuinka lapsi olisi syytä tuoda vähän aikaisemmin, jos mielii hänen syövän aamupuuronsa siellä. Kerran olen hakenut tyttöä päiväkodista niin viime tipassa, että päiväkodin ovet olivat jo ehtineet mennä lukkoon. No, kiltistähän se pissapyykkipussi siellä odotteli seuraavaan päivään... Olemme jokusen kerran raahanneet nälkäkiukkuväsyneen lapsen ruokakauppaan siinä vaiheessa, kun olisi jo pitänyt istua kotona ruokapöydässä. Jotenkin se asioiden ennakointi ja valmistelu vaan tuntuu niin kovin työläältä ja kurinalaiselta, eikä todellakaan tule minulta luonnostaan. Paljon mukavampi olisi tehdä asioita sitä mukaa kun ne sattuvat eteen. Viime tipan varaan laskeminen ei kuitenkaan enää oikein toimi, kun kuviossa on mukana vajaa parivuotias lapsi, joka sekoittaa pakan kaatumalla lätäkköön tai saamalla raivarit juuri silloin kun ei pitäisi.
Meidän pakettimmehan ei lopulta ole edes kovin haastava. Lapsia on vain yksi, vanhempia kaksi ja me molemmat teemme säännöllistä päivätyötä. Esimerkiksi siskoni perheessä vaikeusaste nousee heti potenssiin neljä, kun jälkikasvua onkin kolme ja toinen vanhemmista vuorotyössä. En kehtaa varsinaisesti valittaa arjen raskaudesta, kun tiedän olevan olemassa yksinhuoltajia, suurperheitä ja perheitä, joissa lapsilla on erityisvaikeuksia, sairauksia ja vaikka mitä muita haasteita. Vaikka tietyssä mielessä pääsemmekin helpolla, ei se siltä aina tunnu. Olisikin mukava kuulla, millä keinoilla te muut saatte pyöritettyä arkirumbaanne. Kokkaatteko viikon ruuat valmiiksi pakastimeen viikonloppuna vai turvaudutteko valmisruokiin? Ulkoistatteko kodin siivouksen ammattilaiselle vai suljetteko tyynesti silmänne sotkuilta? Pakkaatteko seuraavan päivän tavarat valmiiksi edellisenä iltana vai laitatteko kellon aamulla soimaan aina niin paljon aiemmin, että ehditte ajoissa sinne minne pitääkin? Excel-taulukko kotitöiden jaosta, yhteinen sähköinen kalenteri, säännölliset treffi-illat puolison kanssa - mikä on ehdoton edellytys toimivalle arjelle?
Niin, että miten tämän paletin oikein saa haltuun? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!