Tässä ja nyt

Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että arki ahmaisee kokonaan sisäänsä niin, ettei välttämättömien velvollisuuksien lisäksi tunnu olevan tilaa millekään muulle? Elämä kulkee tasaista rataa omalla painollaan eikä itsellä ole aikaa eikä oikeastaan edes halua alkaa miettiä, voisivatko asiat olla jotenkin toisin. Suoritat rituaalinomaisesti rutiineja ja mietit, kuinka elämä on ehkä jossain toisaalla, mutta ei ainakaan tässä ja nyt. Pian huomaat, ettet ole aikapäiviin tehnyt asioita joista oikeasti nauttisit. Et ole enää ylipäänsä varma mistä pidät, koska et ole ehtinyt antaa ajatukselle sijaa.

Viime kevät pyöri niin tiukasti töiden ympärillä, etten lopulta edes yrittänyt tehdä muuta kuin selvitä kesälomaan asti keinolla millä hyvänsä. Ruhtinaallinen viiden viikon loma toi kaivatun hengähdystauon ja mukanaan monta mukavaa matkaa, hyviä hetkiä, naururyppyjä ja pari pisamaakin sateisesta säästä huolimatta. Syksy sen sijaan toi tullessaan uusia tuulia työrintamalla. Nyt kun kuviot alkavat vähitellen hahmottua, tuntuu että voisi olla hyvä hetki hankkia perheen ja työn rinnalle joku ihan oma juttu. Mutta mikä?

Istuin reilu viikko sitten elokuvateatterin hämärässä katsomassa muuan punk-bändin syntytaivalta. Vaikka elokuva itsessään ei ollutkaan mikään mestariteos, huomasin olevani ihan fiiliksissä siitä, että olin pitkästä aikaa saanut aikaiseksi lähteä leffaan. Oli aika, jolloin kävin elokuvissa muutaman kerran kuussa, nyt hyvä jos saan saman määrän kasaan vuodessa. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään harrastusta. Kameraa on käytetty tänä vuonna lähinnä kesälomalla ja tämän blogin olin valmis kuoppaamaan ajan ja inspiraation puutteessa jo keväällä. Leipomisestakin olen joutunut luopumaan lähes kokonaan, koska yritän rajoittaa sokerin käyttöä arjessa. Nii-in, ehdoin tahdoin ankeutan tätä eloa entisestään! Kesällä sain sentään luettua muutaman kirjan, joita olin pakannut matkalaukkuun reissuillemme. Töiden alettua lukeminen loppui kuin seinään, jos ei siis lasketa päivittäistä lastenkirjakattausta.

Äitiysvapaan aikana oman ajan ottaminen oli helpompaa. Kun elämä pyöri käytännössä täysin lapsen ja kodin ympärillä, oli perustellumpaa ottaa irtiottoja arjesta. Nyt kun työ vie niin ison osan arkipäivistä ja lapsen kanssa ehtii olla iltaisin vain muutaman hassun tunnin, ei kotoa oikein malttaisi lähteä. Huomaan kuitenkin kaipaavani tähän yhtälöön vielä jotain muuta, mutta en oikein tiedä mitä se olisi. Elvyttäisinkö jonkun vanhan harrastuksen vai keksisinkö jotain ihan uutta? Tämänkin syksyn alussa selailin kansalaisopiston kurssitarjontaa ja mietin, rohkenisinko laulukurssille tai jatkaisinko valokuvauksen opiskelua. Lopulta en ilmoittautunut mihinkään. Tiedä sitten puuttuiko uskallusta vai oliko kyse vain silkasta saamattomuudesta. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että viikon kohokohta on uusi Ensitreffit alttarilla-jakso tiistaisin. Ja perjantain Vain elämää. No okei, keskiviikkoiset Hottikset myös. Jotain tarttis siis tehdä, ennen kuin vallan hautaudun sohvaan loppusyksyksi.

Naughty BRGR is in town!

Aleksanterinkadun ravintolakeskittymä sai eilen uuden vahvistuksen, kun Top Chef -voittaja Akseli Herlevi avasi toisen Naughty BRGR-ravintolansa. Lähdimme rohkeasti katsomaan, mahtuuko avajaispäivänä sekaan ollenkaan, sillä Pork&Moren tilalle avattu ravintola ei järin suuri ole. Osuimme paikalle kuitenkin sopivaan saumaan, sillä pääsimme suoraan tiskille tilaamaan ja pöytäkin vapautui nopeasti. Tilatessa varoiteltiin odotusajan olevan reilu parikymmentä minuuttia, mutta lopulta emme tainneet ehtiä istua pöydässä kymmentäkään minuuttia, kun saimme jo iskeä hampaamme kiinni Akselin tuhmiin purilaisiin.

Mies tilasi mm. pekonihilloa ja sinihomejuustoa sisältävän paikan nimikkohampurilaisen tuplapihvillä (13,50 €). Itse taas otin NYC Cheese BRGR:n (10 €) silläkin riskillä, ettei siinä ollut ollenkaan majoneesia, mikä lasketaan hampurilaisen kohdalla vakavaksi puutteeksi. Päätin paikata uhkaavaa kalorivajetta pyytämällä lisätäytteeksi pekonia (2,90 €). Tytölle tilasimme lastenhampurilaisen (6,50 €), johon kuuluu tavallisesti ketsuppi ja juusto. Vaihdoimme kuitenkin juuston pinkkiin majoneesiin, sillä aiemman kokemuksen mukaan sulaneen juuston rapsuttaminen pihvin päältä on koko lailla mahdotonta. Purilaisten kylkeen nappasimme vielä yhdet pippuriranskalaiset ja yhdet bataattiranut sekä pari majoneesidippiä. Toinen majoneesi oli maustettu tryffelillä, toinen piti sisällään chipotlea, korianteria ja valkosipulia.

No miltä ne hampurilaiset sitten maistuivat? Olin kuullut pariltakin Helsingin Naughtyssa käyneeltä kaverilta, että burgerit ovat kovin rasvaisia ja "lötköjä", näin gastronomisin termein muotoiltuna. Itse en voi tuota kuitenkaan allekirjoittaa. Tammisen rotukarjasta valmistettu ja mediumiksi paistettu pihvi oli mehukas ja Ruotsissa leivottu demi-briossisämpylä juuri sopivan pehmoinen. Omaan makuuni pekonit oli paistettu vähän turhankin rapeiksi, mutta kokonaisuutena hampurilainen oli oikein hyvä. Myös mies oli tyytyväinen Naughty BRGRiinsa, joskin tuplapihvi oli kuulemma tarpeeton, yhdelläkin olisi nälkä lähtenyt vallan mainiosti. Tytöllekin hampurilainen maistui hyvin, vaikka hän ei sitä ihan kokonaan jaksanutkaan. Ranskalaiset olivat pakastepussitavaraa, mutta kuitenkin maukkaita sellaisia. Itse olen tällä hetkellä erityisen ihastunut bataattiranskalaisiin ja ne toimivat hyvin aiolidipin kanssa. Jopa niin hyvin, että dippi meinasi loppua kesken... Ai miten niin tykkään majoneesista? Lisämausteita purilaisiin olisi löytynyt hyllykaupalla, mutta tällä kertaa luotimme keittiön näkemykseen. Ehkä seuraavalla kerralla sitten uskaltaudumme lisäämään makua peliin kymmenistä erilaisista maustekastikevaihtoehdoista.

Avajaispäivänä paikka ei ollut mitenkään tungoksessa, mutta väkeä riitti koko ajan hyvin. Tarjoilu oli erittäin ystävällistä eikä henkilökunnan hymy hyytynyt siinäkään vaiheessa, kun kassa alkoi temppuilla ja sitä myöten homma vähän takkuilla. Myös lapsi huomioitiin mukavasti juttelemalla hänelle useampaan otteeseen, mikä on aina plussaa. Itse herra Herlevikin vilahti keittiössä, mutta salin puolelle juttelemaan hän ei eksynyt ainakaan sinä aikana kun olimme paikalla. Paikan sisustukseen omaleimaista ilmettä tuovat tamperelaistaiteilija Vesa Suksen seinämaalaukset. Katonrajaan viritellyt uimarenkaat ja nostalginen Nintendo viestivät, että tässä ravintolassa voi ottaa rennosti. Mikään illanistuskelupaikka tämä ei tuntunutkaan olevan, vaan väki vaihtui nopeasti sitä mukaa kun sai ruokansa syötyä. Juomapuolelta löytyy simppelisti olutta, siideriä ja limsoja. Jälkiruokia listalla ei ole ollenkaan, mutta emme kyllä olisi sellaisia jaksaneetkaan.

Ainakin näin ensikäynnin perusteella uskallan suositella Naughty BRGR:n hampurilaisia. Hyvä pihvi on burgereissa kaiken A ja O ja tässä Tampereen Tuhma onnistuu mainiosti. Mielenkiinnosta voisi myös joskus kokeilla, miten Shroom BRGR:ssa pihvin korvikkeena oleva portobello-sieni toimii purilaisessa. Hampurilaisensa olisi myös mahdollista tilata sämpylän sijaan salaatinlehteen käärittynä.    Miksei sitäkin voisi joskus testata, jos siis sattuu olemaan light-tuulella. Mitä hampurilaisiin tulee, yleensä en ole.