Brunssilla uudessa Fazer Caféssa

Bongasin aiemmin tällä viikolla, että Tempon taloon entisen vaateliikkeen paikalle ollaan avaamassa tänä viikonloppuna Fazerin kahvilaa. Yksi Fazer Café Tampereelta jo löytyykin, mutta Stockmannin yläkertaan tulee harvemmin eksyttyä ihan vaan kahvilan takia, joten siellä käyminen on jäänyt vähemmälle. Tämä uusi kahvila sijaitsee suorastaan paraatipaikalla Hämeensillan kupeessa, joten ajattelin, että sinne pitää päästä pian. Olin myös kuullut useammalta taholta kehuja Fazerin brunssista, joten laitoin sormet ristiin ja toivoin, että sitä olisi saatavilla myös uudesta kahvilasta. Fazerin hivenen hankalakäyttöisiltä internet-sivuilta ei asiaan tullut varmuutta, mutta siitä huolimatta suuntasimme sunnuntaina paikalle katsomaan, josko sitä brunssia olisi saatavilla - ja olihan sitä!

Vaikka kahvila oli vasta toista päivää auki, oli väki löytänyt paikalle kiitettävästi. Tyhjiä pöytiä ei juurikaan ollut ja tilan täytti vilkas puheensorina. Tyylikkään pelkistetty sisustus miellytti omaa silmääni, mustavalkoisesta värimaailmasta huolimatta tila ei ollut lainkaan kolkko. Meidät toivotettiin iloisesti tervetulleeksi heti ovella ja samalla lyhyesti esiteltiin, mitä brunssipöydässä on tarjolla. Kattaus oli varsin monipuolinen: salaatteja, leikkelettä, juustoja, lohta, skagen röraa, makkaraa, perunamunakasta, täytettyjä tomaatteja, erilaisia leipiä, croissantteja, puuroa, hedelmiä, jugurttia, mysliä, mehua, smoothieta, kahvia, teetä ja sokerina pohjalla muutamaa herkullisen näköistä kakkua. Ei siis muuta kuin istumapaikkaa etsimään ja brunssipöydän antimien kimppuun!

Kaikki ruuat olivat järjestäen hyvänmakuisia ja tuoreita. Kattaus oli runsas ja valikoimaa laidasta laitaan, joten uskoisin siitä löytyvän lähes jokaiselle mieluisaa syötävää. Esimerkiksi salaatit olivat yhtä lukuun ottamatta koottu siten, että ne sopivat mahdollisimman monelle ruokavaliolle eivätkä täten sisältäneet lihaa, kalaa tai viljatuotteita. Kala-allerginen miehenikään ei joutunut jättämään kuin yhden ruokalajin väliin, mikä on melko harvinaista, usein brunssit ovat enemmän kalapainotteisia. Itse kaikkiruokaisena maistoin lähes kaikkea mitä tarjolla oli, enkä kyllä parhaalla tahdollanikaan löydä erityistä moitittavaa. No, salaatit olivat ehkä keskenään hieman liian samankaltaisia ja mansikkasmoothie enemmän mehua kuin smoothieta, mutta kaiken kaikkiaan hinta-laatusuhde oli erinomainen. Yksivuotiaalle lapsellekin löytyi mukavasti maisteltavaa, tosin hedelmät ja kakku veivät (vähemmän yllättäen) voiton hänen menussaan.

Omena-inkiväärismoothie oli mielenkiintoinen makuelämys

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja meiltä käytiin ruokailun aikana huomaavaisesti kysymässä, miten ruoka maistuu. Tiedustelin samalla, tarjoaako myös Stockmannin Fazer Café edelleen brunssia, mutta pienen selvittelyn jälkeen meille kerrottiin, että brunssi on jatkossa saatavilla vain Tempon kahvilasta. Brunssin lisäksi tarjolla on aamiaista, lounasta, salaatteja sekä suolaisia ja makeita kahvilatuotteita. Kahvilan yhteydessä on myös pieni herkkukauppa, jossa on myynnissä mm. makeisia niin irtomyynnissä kuin lahjapakkauksissakin. Suklaastahan Fazer taitaa olla tunnetuin ja niinpä kahvinkin kanssa tarjoiltiin suklaakonvehti, mikä oli hauska, pieni yksityiskohta.

Tämän kokemuksen perusteella voisin todeta, että muinainen mainosslogan "Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää", pitää edelleen vahvasti kutinsa. Vaikka mieluusti suosinkin pienyrittäjiä, en voi olla kehumatta tätä Fazerin brunssia, niin ketjukahvilasta kuin onkin kyse. Käykää ihmeessä kokeilemassa!

Fazer Cafén (Hämeenkatu 15) brunssi on tarjolla sunnuntaisin klo 11–15. 

Brunssi maksaa 19,90 € ja alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi.

Brunssilla Cafe Pispalassa

Pispalaan kesällä avattu Cafe Pispala on saanut kovasti huomiota ainakin sosiaalisessa mediassa, mm. Katja on sitä ahkerasti mainostanut blogissaan. Cafe Pispala on ulkomailla kannuksensa hankkineen Vesa Leppälän ja hänen perheensä kotitalon alakertaan rakennettu ravintola, josta saa lounasta, päivällistä, kahvilatuotteita ja viikonloppuisin myös amerikkalaistyylistä brunssia. Tarkoituksenamme on ollut jo pitkään käydä testaamassa paikka, mutta pääsimme tänne vihdoin viimein viikko sitten sunnuntaina.

Saavuimme paikalle kunnolla nälkäisinä ja päätimme ottaa "koko kattauksen", eli brunssiannoksen, joka sisältää kaikkea mahdollista: munia, pekonia, perunoita, skonssin, pannukakun, jogurttiparfaitin, tuorepuristettua appelsiinimehua sekä kahvia tai teetä. Epäilykseni siitä, saako lautasannosbrunssilla vatsansa täyteen, osoittautui kyllä turhaksi. Ruoka oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi. Erityisesti skonssi mansikkahillolla oli mieleeni, samaten pannukakku siirapin kanssa oli herkullista. Miehen makuun brunssi oli ehkä hieman liian makea eikä hän saanutkaan ihan kaikkea syötyä, mutta minua sokerin määrä ei huimannut.

"Whole works"

Mies vaihtoi omaan annokseensa pekonit bratwurstiin

Kevyttä ja terveellistä ameriikan malliin

Paikkana Cafe Pispala on viihtyisä ja tunnelmallinen. Sisustuksessa on yhdistelty mukavasti uutta ja vanhaa. Asiakaspaikkoja ei ole mitenkään valtavasti, mutta mahduimme kuitenkin onneksi sisään, vaikka Pispankadun varressa olleiden autojen määrä saikin jännittämään, mahtaako ravintola olla tupaten täynnä. Ravintolan syrjäisemmästä sijainnista huolimatta väki on ilmeisesti löytänyt ihan mukavasti paikalle. Palvelu oli oikein ystävällistä ja asiakkaat mukavasti huomioivaa. Tästä esimerkkinä se, kuinka viereiseen pöytään kiikutettiin veloituksetta ekstrapannukakut, kun asiakaspariskunta oli jostain syystä jäänyt siihen ymmärrykseen, että pannukakkuja kuuluu annokseen kaksi, vaikka niitä olikin vain yksi. Minulle taas tarjottiin ekstrana jääteetä, kun en halunnut annokseen kuuluvaa teetä tai kahvia.

Lapsillekin löytyi viihdykettä

Hintatasoltaan Cafe Pispala ei ole ihan sieltä edullisimmasta päästä. Kun esim. Suomalaisen Klubin brunssi buffet-pöydästä maksaa 20 euroa, oli tämä meidän valitsemamme lautasannos 22 euroa, eli suhteessa selvästi kalliimpi. Toisaalta paikan lounasannokset ovat kymmenen euron molemmin puolin, eli suunnilleen samaa hintaa kuin keskustan paikoissakin. Tarkoituksena olisikin mennä seuraavaksi kokeilemaan Cafe Pispalan lounasta, tällä viikolla lista näyttää sisältävän meksikolaisia makuja. Niin ja kyllähän nuo vitriinissä olleet kakutkin jäivät kiinnostamaan...

Terggui Turuust

Tällä viikolla piipahdimme yhden yön reissulla Turussa, jonne mies suuntasi työn merkeissä ja otti meidät likatkin mukaan. Vaikka paljasjalkainen tamperelainen olenkin, en jaksa edes huumorimielessä olla Turku-vastainen, vaan avoimesti tunnustan tykkääväni kaupungista kovasti. Erityisesti kesä-Turku on ollut mieleinen monella reissulla, Ruisrockilla ja ilman. Nyt ei ollut luvassa kesähellettä, Ruissaloa eikä festarihumua, mutta kaunis syyspäivä, leppoisaa kuljeskelua kaupungilla ja monenlaista herkuttelua kyllä.

Miehen ollessa hommissaan vaunuttelimme ensin tytön kanssa edestakaisin Tuomiokirkon ympäristössä (mukulakivillä sai mukulan nukahtamaan helposti päiväunille) ja jatkoimme lenkkiä jokivartta pitkin kohti keskustaa. Kävin Hansa-korttelissa lounaalla parissakin blogissa ylistetyssä Pizzariumissa, jonka pizza kolme vuorokautta kohotettuine pohjineen olikin kyllä hehkutuksen arvoista.

Miehen vapauduttua iltapäivällä työvelvoitteistaan jatkoimme kaupunkikierrosta ja suuntasimme kohti Gaggui-kahvilaa, josta olin niinikään lukenut ex-turkulaisen Eeva Kolun blogista. Gaggui oli paikkana paitsi periturkulainen, myös äärimmäisen sympaattinen. Kahvilan taustalla on mielenkiintoinen tarina identtisistä kaksosista, jotka päättivät hylätä aiemmat ammattinsa solubiologian ja kuvataiteen parissa ja tehdä kakuista itselleen työn. Kyllä kannatti, ainakin näin asiakkaan näkökulmasta!

Turussa käydessä täytyy tietysti käydä myös istumassa jokilaivalla. Nautimme virvokkeemme ihanassa ilta-auringossa ja kuuntelimme samalla hyvin hämmentävää iskelmää. Liekö syy musiikissa vai myöhäisessä ajankohdassa, olimme lopulta ravintolalaivan ainoat asiakkaat. No, olipahan varaa valita istumapaikkansa...

Illallisen söimme Tintåssa, joka oli myös oikein positiivinen kokemus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, palvelu pelasi ihan mukavasti ja ravintolan sisätilat näyttivät oikein viihtyisiltä. Päädyimme itse tällä kertaa ruokailemaan ulkona, kun nyt kerran vielä tarkeni.

Asettamatta kaupunkeja mitenkään paremmuusjärjestykseen, on Turku Tampereeseen verrattuna jotenkin elegantimpi ja hienostuneempi. Tampere on rehellisesti vähän juntti teollisuuskaupunki, kun taas Turussa on iän tuomaa arvokkuutta. Turun keskusta on myös todella vehreä ja puistoja löytyy paljon, mikä lisää Turun viehätystä. Molemmissa paikoissa viihdyn, mutta onhan Tampere tietysti se kotikaupunki ja siten rakkaampi. 

Mitäs tykkäätte Turusta? Entä kannattaako sinne mennä myös talvisaikaan?