Viikkokatsaus nro 50

11.12.

Lasten ennakkoluulottomuus ruuan suhteen pääsee välillä yllättämään. Tai ei ehkä niinkään ennakkoluulottomuus, vaan se, ettei syöminen ole vielä kaavoihin kangistunutta tyyliin "kinkku alle, juusto päälle, mitään muuta ei voi edes harkita". Tässä siis esikoisen maanantain aamupala, satsumaleipä. Eipä ole itselle koskaan tullut mieleen, että perusvoikkarin päälle voisi laittaa perinteisten tomaatin tai kurkun sijaan hedelmiä. Hyvin tuo näytti kuitenkin maistuvan.

12.12.

Esikoisella oli poikkeuksellisesti päiväkotipäivä tiistaina, joten lähdin itse vauvan kanssa Ideaparkiin jouluostoksille. Vakaa aikomukseni oli, että lahjat hankitaan tänä vuonna ajoissa. Liki kaksi viikkoa ennen aattoa on omalla kohdallani todella ajoissa, sillä normaalisti olen kiertänyt kauppoja tuskanhiki ohimoilla vasta kaksi päivää ennen joulua. Lahjalista on kohtalaisen pitkä, sillä tytöillämme on paljon serkkuja ja siihen vielä meidän kummilapset päälle. Nyt pääsin kuitenkin vauhdikkaaseen alkuun, sillä serkkusarjojen isommat olivat toivoneet lelujen sijasta lahjakortteja. On muuten huomattavasti helpompaa käydä urheilukaupassa hakemassa neljä lahjakorttia, kuin metsästää tiettyä hittilelua viidestä eri kaupasta vain todetakseen sen olevan joka paikasta loppu. Eikä pidä tulkita väärin, on mukava antaa lahjoja ja ilahduttaa lapsia, mutta on siinä silti vaan oma hommansa. Ostosten lomassa piti välillä käydä tankkaamassa ja päädyin tällä kertaa Arnoldsin bageliin. Pastrami on ilmeisesti uutuus valikoimassa ja se iski omaan makuhermooni kyllä kunnolla. Tuo jouludonitsi ei sen sijaan ollut häävi, mutta tulipahan kokeiltua. 

13.12.

Keskiviikkona oli esikoisen päiväkodin joulujuhla. Sitä ennen kävimme HopLopissa käyttämässä vanhaksi menevän pääsylipun sekä viime tingassa hakemassa influenssarokotteet terveyskeskuksessa, jonka seurauksena myöhästyimme kymmenisen minuuttia. Onneksi juhla alkoi piparien ja glögin merkeissä ja varsinaiseen ohjelmaosuuteen ehdimme hyvin. Mieheltä tuli kuitenkin hieman kuittia, sillä olin vannottanut häntä olemaan myöhästymättä, mutta lopulta hän ehti paikalle työreissustaan ennen meitä. Enpä ollut huomioinut esim. sitä, että influenssarokotteen jälkeen ei saa lähteä suorilta kotiin, vaan paikan päälle pitää jäädä odottelemaan mahdollisten sivuvaikutusten ilmaantumista. Siinä neuvolan käytävällä odotellessa oli sitten hyvää aikaa letittää tytön hiukset juhlakuntoon, ennen kuin kurvasimme vielä kodin kautta vaihtamassa juhlatamineet päälle. Tämä ajanhallinta on kyllä ikuinen ongelma meikäläisellä ja vaikka kuinka yritän tsempata, olemme aina myöhässä. Mikä siinä voikin olla niin vaikeaa suunnitella aikataulut vähän väljemmiksi ja lähteä ajoissa liikkelle?

14.12.

Torstaina leivoimme pipareita. Edellisvuonna tein itse taikinan, mutta koska sitä tuli niin suuri annos, jäi osa valmiista pipareista syömättä ja loput taikinastakin meni roskiin kun kesällä perkasin pakastinta. Tästä viisastuneena ostin vain yhden paketin valmista taikinaa, mutta valitettavasti piti todeta, etteivät valmistaikinasta leivotut piparit ole kyllä mistään kotoisin verrattuna omatekoiseen taikinaan. Josko ensi jouluna tekisi taas taikinan itse, mutta vain puolikkaan annoksen. Esikoista ei paljon haitannut, vaikka taikina olikin kaupan pakastealtaasta, vaan piparit hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön. Parempi näin, kuin heittää pääsiäisenä pölyiset piparkakut pois kaapin perukoilta.

15.12.

Perjantaina oli minun tämän vuoden ainoat pikkujoulut. Istuimme iltaa ystäväporukalla työkaverini luona. Menin alkuillasta paikalle vauvan kanssa, mutta mies ja isompi neiti kävivät sitten hakemassa pikkusiskon kotiin joskus kahdeksan maissa, jotta sain oltua hieman pidempään. Iltaan kuului paitsi hyvää seuraa ja ruokaa, myös pelailua. Perinteisesti olemme pelanneet lautapelejä ja ohjelmassa olikin tuttuun tapaan aina naurut irrottava pantomiimi-Alias, mutta sen lisäksi myös vähän modernimmin toteutettu tietovisa. Kahoot oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta todella hauska sellainen. Illan emäntä oli kerännyt jokaiseen meihin liittyen muutamia kysymyksiä vaihtoehtoineen, joihin jokainen sitten vastasi parhaan tietonsa mukaan kännykän avulla. Pelissä ratkaisi paitsi oikeiden vastausten määrä, myös vastaamisnopeus. Olen yleensä aika vahvoilla erilaisissa tietovisoissa, mutta nyt oli sen verran kinkkiset kysymykset ja vahva vastustaja, että jäin hopealle. Hiukan huvitti tämä kysymys blogini nimestä, tai oikeammin nuo muut vastausvaihtoehdot. Olen tässä vähän miettinyt, että pitäisikö blogin nimeä päivittää, kun meitä on nykyään neljä. Mitä olette mieltä, löytyisikö tuolta joku varteenotettava vaihtoehto?

16.12.

Lauantaina olin kutsunut meille ystäviä lapsineen pikkujoulubrunssille. Todella fiksu veto ottaen huomioon, että edellisiltana meni kohtuullisen myöhään. Taisin päästä nukkumaan vasta lähempänä neljää, kun kotiin päästyäni piti vielä alkaa pumpata maitoa. Olin toivonut, että vauva heräisi sopivasti syömään siinä kohtaa kun kotiudun, mutta hän oli juuri silloin nukkumassa enkä tietenkään viitsinyt herättää toista syömään kesken unien. Noin viiden tunnin yöunet parilla herätyksellä eivät ihan riitä, mutta väsymyksenkin uhalla en halunnut tinkiä ystävien näkemisestä kumpanakaan päivänä. Olimme onneksi sopineet brunssitarjottavien hoituvan nyyttärimeiningillä, joten itse hoidin pöytään vain makeat. Nuo minijoulutortut olivat hauska kokeilu ja ne sopivat erityisesti sellaiseen kahvipöytään, jossa on tarjolla useampaa sorttia. Jonkinmoiseksi some-hitiksi nousseet piparikupit eivät mielestäni olleet ihan hypetyksen arvoisia. Nämä kupit tein jo torstaina siitä valmistaikinasta, jonka maku ei ollut mieleeni. Täytteeksi laitoin luumu-kanelivaahtoa, joka oli sellaisenaan ihan hyvää, mutta piparin kanssa aika raskas makuyhdistelmä. Ehkäpä joku kirpsakka puolukkarahka olisi toiminut paremmin. Yritimme myös laittaa kalenteriin taas seuraavaa brunssia, mutta yllättävän haasteellista se tuntuu olevan, vaikka katsottaisiin kuukausi tai parikin eteenpäin. Oma kalenterini on tällä hetkellä koko lailla tyhjä (tai siellä on enemmänkin miehen menoja), mutta se on ihan hyväkin näin pienen vauvan kanssa. Lähteminen ilman vauvaa on aina sellainen projekti maidon pumppauksineen ja muine järjestelyineen, ettei sitä viitsikään kovin usein harrastaa. Mutta jos nyt kuitenkin saataisiin alkuvuoteen edes se yksi brunssi sovittua, että pysyy edes jonkinlainen sosiaalinen elämä, etten vallan mammaudu tänne kotiin.

17.12.

Sunnuntaina meillä kävi ystäväperhe kylässä ja alkuillasta lähdimme vielä ajelemaan kohti Jyväskylää. Miehellä oli sovittu sinne suunnalle alkuviikkon asiakaskäyntejä ja hän otti meidät matkaan. Lapsi oli aivan into piukassa päästessään hotelliin ja nähdessään ystäväperhettämme, jota emme välimatkan vuoksi kovin usein pääse tapaamaan. Pelkkä hotellin sänkykin herätti sen verran iloiset hihkumiset ja hyppelyt, ettemme voineet miehen kanssa olla hymyilemättä toisen riemulle. Tosin innostuksen kääntöpuoli oli se, että kierrokset nousivat iltaa kohden sille tasolle, että uni tuli vasta pitkälti puolen yön jälkeen. Vauvakaan ei oikein malttanut nukkua, joten mies sai lähteä aamulla asiakaskäynnilleen todella "hyvin" levänneenä. Mahtoikohan häntä kaduttaa, että otti perheen mukaan...?