Taas yksi sadepäivä

Tiedetään, säästä valittaminen on ihan tyhjänpäiväistä. Ensinnäkin, se ei hyödytä mitään, koska asiaan ei voi itse vaikuttaa. Toisekseen, maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Siitä huolimatta en voi olla vähän nurisematta aiheesta. Let's face it - tämä kesä on ollut säiden puolesta ihan paska.

Useimmat meistä suomalaisista talsimme läpi pitkän ja pimeän talvikauden mielessämme toive kesällä koittavasta valosta ja lämmöstä. Keväällä kuoriudumme toppatakeistamme, heitämme hetkelliset hyvästit auton lämmitysjohdolle ja lasten kuravaatteille. Villasukkien jalkaan vetämisen sijaan laitamme lakkaa varpaankynsiin. Mitä lähemmäs juhannusta mennään, sitä useammin televisio unohtuu iltaisin kiinni ja löydämmekin itsemme pyöräretkeltä, iltauinnilta tai puuhailemasta pihamaalta, kuka mistäkin tykkää. Viimeistään heinäkuussa lomakauden alkaessa ihmiset heräävät eloon. Torit täyttyvät leppoisista lounastajista, kaikenkirjavat kesätapahtumat iloisista ihmisistä ja rannat auringonpalvojista. Iltaisinkin kaupungin kaduilla on elämää, saatamme jopa sattumalta törmätä tuttuihin, ihan tuosta noin vaan suunnittelematta ja sopimatta. Välillä sitä oikein ihmettelee, että missä nämä kaikki ihmiset ovat piileskelleet koko vuoden?

Tänä vuonna toiveet pitkästä, kuumasta kesästä ovat kirjaimellisesti vesittyneet matalapaineen alla. Ei aamukahveja aurinkoisella pihamaalla, ei leppoisaa kirjojen lueskelua laiturinnokassa. Ei kuumaa hiekkaa varpaiden välissä, ei viilentävää juomaa terassilla hikisen kaupunkikävelyn päätteeksi. Ei helteessä sormille sulavaa jäätelötötteröä, ei ilta-auringon lempeää lämpöä takapihalla herkullisen grilliaterian päätteeksi. Sen sijaan sadetta, harmaata, viileää ja vielä vähän lisää vettä. Tylsistymistä sisätiloissa, epätoivoista säätiedotusten kyttäämistä ja asteittaista lannistumista sen tosiasian edessä, että ei tästä tosiaan taida tulla kesää. Sandaalit ja sortsit saavat jäädä kaappiin odottamaan parempia aikoja, aurinkorasvakin ehtii härskiintyä tätä menoa ennen kuin sille on tarvetta.

Positiivarit voivat uskotella, että kesä ei ole sää- vaan mielentila. Tekemistä kyllä keksii, jos vain käyttää mielikuvitustaan. Voi lukea kirjoja, katsella elokuvia, järjestellä kaappeja, leipoa sämpylöitä. Voi käydä museoissa, istua kahviloissa, kierrellä kirpputoreja, kyläillä puolin ja toisin. Mutta kun minä en halua, kaikkea tuota ehtii sitten syksymmällä. Haluan aurinkoa, hellettä, valovirtaa akkuihini! Edes muutaman kauniin kesäpäivän, jolloin tehdä niitä asioita, joista voi nauttia vain kesällä. Haluan kaiken sen, mistä olen koko pitkän talven haaveillut. Kesä 2015, vielä ei ole liian myöhäistä - eihän?

Turkkilaisella illallisella Malabadissa

Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen turkkilaisesta ruoasta? No sitähän minäkin, kebab tietysti. Kun kuulin, että Tampereelle on avattu uusi turkkilainen ravintola, joka tarjoaa peruskebabin sijaan aitoa turkkilaista ruokaa modernilla otteella, nousi Malabadi kokeilulistani kärkeen. Kebabissa ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta olin erittäin utelias näkemään, mitä kaikkea muuta turkkilainen ruokakulttuuri pitää sisällään. Kun kävi vielä niin onnekkaasti, että sain Emmiltä kutsun osallistua bloggaajille järjestettävään turkkilaiseen iltaan, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä - suunta Tammelaan ja Malabadin herkkujen ääreen, kiitos nam!

Istahdimme pöytään kahdeksan bloggaajanaisen voimin ja saimme kirsikkaiset tervetuliaisdrinkit käteemme. Niitä siemaillessamme kuulimme ravintolan sisustuksen suunnitelleen Interiorin sisustusarkkitehti Petra-Miisa Juusenahon kertovan ravintolan rakentumisesta. Koko ravintolatila oli laitettu uusiksi, sillä aiemmin paikalla toimineen tissibaarin eroottisen ravintolan tunkkainen sisustus tummennettuine ikkunoineen ei vastannut sitä ilmettä, jota ravintoloitsija Faysal Bilmez halusi Malabadiin. Projekti tuntui olleen Petra-Miisalle mieluinen ja sisustuksessa tavoiteltu modernin skandinaavisuuden yhdistäminen perinteisempään orientaaliseen ilmeeseen oli toteutettu onnistuneesti. Vaaleaa puuta olevat, graafiset huonekalut sopivat tyylikkäästi yhteen ornamenttitapettien, kullanhohtoisten koristetyynyjen ja koristeellisten sermien kanssa. Visuaalinen ilme on huolella mietitty pienimpiä yksityiskohtia myöten ja olin jopa valmis antamaan anteeksi normaalisti karsastamieni paperimenujen käytön Petra-Miisan perusteltua niiden olemassaolon. Sisustus on kaunis ja ravintola tunnelmaltaan viihtyisä, erityismaininnan annan todella siisteistä wc-tiloista.

Kahvi tarjottiin Malabadissa näin kauniista astiasta

Myös Faysal toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi omasta taustastaan ja ruokafilosofiastaan. Faysal on toiminut ravintola-alalla koko ikänsä ja juuret ruoanlaittoon ovat jo lapsuudessa. Äidin keittiöstä  lähtöisin matkassa kulkeneet reseptit näkyvät jossain määrin myös Malabadin ruokalistalla. Faysal on asunut Suomessa 90-luvulta alkaen ja pyörittänyt mm. grillikioskia Hervannassa. Ensimmäisen Malabadi-ravintolansa Faysal avasi myöskin Hervantaan ja se toimii siellä edelleen tarjoten hieman perinteisempää kebab-pizzerialinjaa. Tammelan Malabadi taas on tyyliltään selvästi erilainen ja jossain määrin kunnianhimoisempi, sillä Faysal haluaa tuoda suomalaisille tutuksi turkkilaista keittiötä laajemmin. Laadukkaat ja tuoreet raaka-aineet sekä voimakkaat mausteet luovat perustan Malabadin maukkaille annoksille, joiden valmistamiseen Faysal osallistuu aktiivisesti. Kahden ravintolan pyörittäminen ja ympäripyöreiden päivien tekeminen pitää miehen sen verran kiireisenä, ettei kotona ehdi tällä hetkellä käydä muuta kuin nukkumassa, mutta mikäli työluvat saadaan kuntoon, on Malabadiin tulossa Turkista toinen kokki mahdollisimman pian.

Faysal veljenpoikansa Shevan kanssa, joka toimi illan tarjoilijanamme

Saimme maistella laajan kattauksen Malabadin herkkuja. Alkuruokina tarjoiltiin tuoretta leipää, tulista tomaattisalaattia, mintulla ja valkosipulilla maustettua turkkilaista jogurttia, filotaikinasta tehtyä feta-sipulipiirasta, viininlehtikääryleitä, munakoisosalaattia ja erilaisia avopiiraita lammas-, kana-, feta- ja kasvistäytteillä. Jo pelkkien alkuruokien jälkeen olimme kaikki aivan ähkyssä, mutta sitä seurasi vielä pääruoka, runsas ja lihaisa grillilajitelma, joka sisälsi mm. grillattua lammasta, kanaa ja jauhelihavartaita. Lihat olivat taitavasti valmistettuja ja esimerkiksi lammas oli todella hyvää, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys suomalaisissa ravintoloissa. Faysal onkin tunnettu lammasruoistaan ja kertoi käyttävänsä uusi-seelantilaista lammasta, sillä ulkona kasvaneen lampaan liha maistuu kuulemma paremmalta. Valtaosa annoksista löytyy Malabadin ruokalistalta, mutta meitä varten oli valmistettu myös jokunen turkkilainen erikoisuus listan ulkopuolelta. Faysal suhtautuu ruuanlaittoon intohimoisesti ja kertoo tiukan reseptiikan sijaan soveltavansa paljon keittiössä. Ruoissa käytetään paljon mm. tuoreita yrttejä, jotka toivat annoksiin freesin lisän. Annokset olivat kautta linjan maukkaita ja toinen toistaan herkullisempia, mutta jos yksi lempiruoka pitäisi valita, niin se olisi ehkä joku avopiiraista.

Bloggaajaillallisen henkeen kuuluu, että koko ajan joku kuvaa jotain...

...tai jakaa kuvia somessa

Lopuksi pöytään tuotiin vielä peräti neljä erilaista jälkiruokaa, joiden kohdalla tämän paatuneen sokeriholistinkin oli pakko taipua. Ihan kaikkea ei enää pystynyt syömään, vaikka mieli tekikin. Esimerkiksi baklava, jonka ylin ystävä en normaalisti ole, oli rehellisesti sanottuna parasta mitä olen koskaan maistanut. Turkkilaiset leivonnaiset olivat erittäin makeita ja tuhteja, mutta raikkaampien jälkiruokien ystäville listalla olisi ollut tarjolla myös persikkasorbettia. Palanpainikkeeksi nautimme turkkilaisia viinejä ja olutta sekä lopuksi vielä rakia, joka tiukkuudessaan sai yhden jos toisenkin yskimään. 

Juodako vai eikö juoda, kas siinä Emmin pulma

On ehkä hieman vaikea tehdä täysin objektiivista arvioita Malabadista, sillä meitä pidettiin illan aikana kuin kukkaa kämmenellä. Ruokaa ja juomaa kannettiin pöytään enemmän kuin jaksoimme nauttia ja myös palvelu oli poikkeuksellisen henkilökohtaista. Paikalle oli hankittu elävää musiikkia ja Faysal istui kanssamme pöydässä juttelemassa pitkälle iltaan. Vuorokausikin ehti vaihtua hyvässä seurassa ja siinä vaiheessa Faysal loihti meille paikalle jääneille vielä toisen kattauksen. Söin lähes liikuttuneessa tilassa uunituoretta, lämmintä leipää ja mietin, kuinka hienoa oli päästä mukaan tällaiseen tilaisuuteen. Kiitos siis Faysal & kumppanit unohtumattomasta elämyksestä ja Emmi sekä muut naiset hyvästä seurasta! Malabadiin palaan uudestaan, se jos joku on varma.

Melkein koko illallisseurueemme yhteiskuvassa:
vasemmalta Emmi, Faysal, Laura, Janica, Anna, minä, Annukka ja edessä  Sheva.
Elina ja Sanna olivat ehtineet jo lähteä tässä vaiheessa.

Malabadi 

Tammelanpuistokatu 26–28

Avoinna

ma-to 10–22

pe 10–24

la 12–24

su 11–20

Vaihtuva lounas arkisin klo 10–15

Brunssi sunnuntaisin klo 11–17

Tässä on ollu vähän kaikenlaista

Taas huomaan parin viikon vierähtäneen niin, etten ole saanut päivitettyä tänne blogiin mitään. Erilaisia aiheita pyörii kyllä mielessä ja kuviakin olen ottanut tasaiseen tahtiin, mutta jostain syystä ne eivät ole jalostuneet teksteiksi asti. Osasyynä siihen lienee se, että viime viikkoihin on sisältynyt paljon kaikenlaista ohjelmaa: synttärijuhlintaa, Lappeenrannan reissu, vimmaista kodin laittamista, tupaantuliaiset, asuntomessut, lisää synttärijuhlintaa... Kun jossain välissä on ollut mahdollisuus istua sohvalle ja hengähtää, olen bloggaamisen sijaan mieluummin avannut Netflixin ja katsellut Orange Is The New Blackia. No, nyt on OINTB:n kolmoskausikin kahlattu läpi ja miehellä alkoi loma, joten ehkäpä saan toteutettua edes osan mielessä pyörineistä jutuista ihan postauksiksi saakka. Sitä odotellessa, tässä teille muutamia sekalaisia ja varsin epätasalaatuisia kuvia viime viikoilta.

Neiti kesäheinä Arboretumissa

Juhannusruusut kukkivat vasta heinäkuussa

Ehkä mieluisin hankinta kotiin, Labyrinth-hylly

Maijanpäiväkahveilla oli tarjolla mm.marenkileivoksia

Lappeenrannan satama ilta-auringossa

Hiekkaveistoksia Lappeenrannassa

Malttamaton ruokailija ei tahtonyt pysyä penkissä

Synttärilahjaksi saadut ripset ja selfien ottamisen jalo taidottomuus

Tupareissa oli väkeä melkein 60 henkilöä, ihmeen hyvin mahduttiin

Terassillakin tarkeni

Pita-aiheiset tuparitarjoilut

Mansikkabrita, mojito-juustokakku, brookiet

Blogiuskottavat booliastiat vähemmän blogiuskottavasti kuvattuna

Kylmätilan loppuessa kesken voidaan hyödyntää ruotsinlaivamenetelmää

Tuparilahjaksi saatu huikea grillisetti, kyllä nyt kelpaa käristää!

Tuparilahjassa oli mukana myös kokkausessut koko perheelle

Yksivuotiaan kanssa kaksin asuntomessuille koko päiväksi - loistava idea!

Joo, tiedetään, viime kesänä oli jopa hellettä...

Kaapelivesihiihtoa Wake Valleyssa miehen synttärinä

Uusia postauksia odotellessa ei ehkä kuitenkaan kannata pidättää hengitystä, sillä mieheni tuntien lomalla ei ehditä paljon kotona kökkiä. Sitä paitsi Netflixistä löytyi Californicationin vitoskausi, jota en ole vielä nähnyt.