Kylmästä lämpimään

Sen verran paljon on muka ollut taas kaikkea kiirettä, etten ole ehtinyt tehdä matkakertomusta parin viikon takaisesta Kanarian reissustamme. Oikeastaan tuntuu, että matkasta olisi jo ikuisuus, niin nopeasti sitä lopulta palautui tähän marraskuun harmauteen ja normaaliin arkeen. Mukavasti loma kuitenkin katkaisi synkkää syksyä ja nythän ollaankin jo kohta joulussa. Ennen sitä meidän olisi tosin tarkoitus tehdä vielä yksi matkakin tytön kanssa, joten puretaan nyt nämä etelän lomakuvat tänne blogiin ennen seuraavaa reissua.

Olimme siis viikon lomalla Maspalomasissa Gran Canarialla. Loman tavoitteena oli ottaa rennosti, nauttia auringosta ja päästä mahdollisimman helpolla. Nämä tavoitteet toteutuivat hienosti, kun otimme Aurinkomatkojen pakettimatkan, joita emme ole häämatkaamme lukuun ottamatta tähän mennessä harrastaneet. Koska kyseessä oli todella pikainen äkkilähtö, ei matkakohteen saati hotellin suhteen ollut suuremmin valinnanvaraa, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja lomamme oli kaikin puolin onnistunut. Hotellimme Cay Beach Princess oli siisti ja viihtyisä, erityisesti allasalue saa ison plussan. Huoneistohotelli sopi hyvin meidän tarpeisiimme, sillä vaikka emme siellä ihmeemmin mitään kokkailleetkaan, oli tytön aamu- ja iltapuurot helppo keitellä mikrossa. Erillinen makuuhuone toi sen lisäarvon, ettei kaikkien tarvinnut mennä samaan aikaan nukkumaan, vaan saimme miehen kanssa istua parina iltana omalla terassilla tytön mentyä jo unille. Myös hotellin puolesta oli tarjolla vaihtelevan laatuista iltaohjelmaa, jäätävän huonosta Elvis-laulajasta suhteellisen tasokkaaseen flamencoesitykseen.

Maspalomas on puhtaasti matkailukohde, mutta ei mielestäni kuitenkaan ihan samanlainen turistirysä kuin lähistöltä löytyvät Playa del Ingles ja Puerto Rico. Maspalomas on tunnettu matkailun lisäksi hiekkadyyneistään sekä maamerkkinä toimivasta majakastaan. Hotellimme sijaitsi parin kilometrin päässä hiekkarannalta, mutta kävimme muutamana päivänä siellä kävelemässä ja nauttimassa merimaisemista. Btw, rattaat ja hiekkadyynit - ei mikään voittajayhdistelmä...

Koska Maspalomasissa ei ollut suuremmin nähtävää, teimme viikon aikana muutamia retkiä ympäri saarta. Kävimme mm. lomaosake-esittelyssä(!) Amadores Beachillä, edellisen johdosta lahjaksi saamallamme delfiiniristeilyllä merellä, ihmettelemässä erilaisia eläimiä Palmitos Parkissa (tästä tulossa vielä oma postauksensa) sekä hotellimme vieressä sijainneessa huvipuistossa. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajoimme koko saaren halki mutkaisia vuoristoteitä etelästä pohjoiseen, josta palasimme pääkaupunki Las Palmasin kautta itärannikkoa pitkin takaisin.

Delfiiniretkellä nähtiin myös valaita!

Kuten te arvon lukijat varmasti tiedättekin, olen hyvän ruuan ystävä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ruokamatka, sillä söimme 95-prosenttisesti hotellilla. Meillä oli siis puolihoito, jonka hintaan kuului runsas ja hyvä aamiainen sekä runsas, mutta vähemmän hyvä illallinen. Kuvaavaa on, että reissun ainoa ruokakuva on tämä Las Palmasissa alkuruoaksi nautittu paikallinen erikoisuus, "Patatas Canarias". Hiukan repesin saadessani eteeni kymmenen keitettyä kuoriperunaa! No, olihan tuo perunoiden kanssa tarjoiltu kastike kyllä oikein maukasta.

Kaiken kaikkiaan Kanaria yllätti meidät positiivisesti. Voisin hyvin palata tuonne uudelleen, miksei jopa samaan hotelliinkin. Meitä vastapäätä asui suomalaispariskunta, jotka olivat 14. kertaa Maspalomasissa ja viidettä kertaa peräkkäin samassa majoituksessakin. Ihan samaan saavutukseen en usko meidän yltävän, mutta mielelläni lähden joskus tulevaisuudessakin Kanarian (lähes) takuuvarmaan aurinkoon. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, seuraavaa lomaa odotellen!

Lomakuvien aatelia

No niin, paluu Kanarian auringosta hämäläiseen harmauteen on tehty. Heti matkalta saavuttuamme reissasimme vielä muutaman päivän kotimaassa, mutta paluu kotiarkeen koitti viimein tänään. Lähdin innoissani purkamaan kameran muistikortille tallentuneita lomamuistoja, joita voisi jakaa täällä blogissakin. Varsinainen matkakertomus on luvassa myöhemmin, mutta näin alkuun tässä teille pari silmiä hivelevää helmeä valokuvauksellisesta perheestämme. Pitäisiköhän joku näistä oikein kehystää piirongin päälle? ;)

Jos kahdeksansadan kuvan joukosta ei löytynyt yhtään onnistunutta perhepotrettia, niin ei kai enää voi syyttää pelkästään kameraa tai kuvajaa...?

Pakoon marraskuuta

Tämä perhe tekee nyt todellisen äkkilähdön ja suuntaa huomenna Kanarialle! Varasimme matkan tänä aamuna, joten liikaa aikaa pakkailulle saati matkan suunnittelulle ei todellakaan ole. Eiköhän tästä silti jotenkin selvitä, onhan tässä vielä koko ilta (ja yö) aikaa haalia sopiva matkavarustus kuntoon... Se mikä unohtuu kotiin, niin sitä ei varmaankaan tarvita?

Seuraavan viikon ajan pitäisi olla luvassa tätä. Ei huono.

Kuva: Aurinkomatkat

Sääennuste: Foreca

Arjen yläpuolella

Sateisen harmaa marrasmaanantai saa ihan uuden ulottuvuuden, kun löytää itsensä juomasta samppanjaa Suomen korkeimmalla sijaitsevasta ravintolasta. Vaan miten sinne päädyttiin?

Ystävälläni oli eilen syntymäpäivä ja tarkoituksenamme oli juhlistaa sitä lounaan merkeissä uudenuutukaisessa Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa (apua mikä nimihirviö!). Olimme saaneet virheellistä tietoa, että 25. kerroksessa sijaitsevassa Moro Sky Barissa (taas kerran, apua mikä nimi!) tarjoiltaisiin keittolounasta, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Niinpä päädyimme ensin nauttimaan lounaan hotellin alakerrassa sijaitsevaan Grill It!-ravintolaan. Lounas oli neljäntoista euron hinnallaan hivenen Tampereen yleistä hintatasoa kalliimpi, mutta ruuat olivat sen verran maukkaita, että rahoilleen sai sopivasti vastinetta. Varsinkin marinoidut herkkusienet ja murea paahtopaisti ansaitsevat erityismaininnan. Lounas oli itselleni positiivinen yllätys senkin vuoksi, että aiemmin ravintolassa syömässäni hampurilaisessa hinta-laatusuhde ei ollut ollenkaan samalla tavalla kohdallaan. Ravintolan miljöö on ihan viihtyisä, mutta ei mitenkään erityisen säväyttävä tai erikoinen lukuunottamatta värikkäitä seinälaattoja.

Lounaan jälkeen päätimme katsastaa maisemat hotellin yläkerrasta käsin. Ensimmäisellä vierailukerrallani kattobaari jäi kokematta, mutta nyt sitä ei malttanut jättää väliin, vaikka seitsenhenkisen seurueemme jäsenistä kolme olikin alle 1-vuotiaita. Hyvin kuitenkin sovimme vaunuinemme joukkoon, sen verran kirjavaa kattobaarin asiakaskunta ainakin näin päiväsaikaan oli. Ja kyllä kannatti mennä, paikka oli todella hieno! Maisemat olivat komeat jopa näin tihkusateisena ja pilvisenäkin päivänä, mutta voin vain kuvitella miten hieno paikka on kirkkaalla ja aurinkoisella säällä. Jos hotellin alakerran sisustus ei välttämättä yllättänytkään moderniudellaan, niin kattobaarissa oli monta mielenkiintoista ja hauskaa yksityiskohtaa wc-tilojen kristallikruunusta terassin ulkotuliin ja halkopinobaaritiskiin.

Tornihotellia on parjattu yleisönosastokirjoituksissa mitä mielenkiintoisimmilla nimityksillä ja kritisoitu Tampereen katukuvan pilaamisesta. Omaan silmääni Torni on vaikuttava ja kauniskin, ehdottomasti positiivinen maamerkki Näsinneulan lisäksi. En ole vieläkään erityisen innoissani hotellin ravintoloihin valituista Manserock- ja sporttibaariteemoista, sillä olisin odottanut jotain vähän freesimpää lähestymistapaa. Kaikkiaan hotelli on kuitenkin hieno ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Pidän myös siitä, miten tornirakennus on yhdistetty vanhoihin veturitalleihin. Mielelläni voisin tuolla yöpyäkin, mutta siinä ei taida olla järkeä, kun oma koti sijaitsee parin kilometrin päässä hotellista.

Mitä mieltä olet Tornista, kauhistus vai kaunistus?