26. heinäkuuta 2015

Taas yksi sadepäivä

Tiedetään, säästä valittaminen on ihan tyhjänpäiväistä. Ensinnäkin, se ei hyödytä mitään, koska asiaan ei voi itse vaikuttaa. Toisekseen, maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Siitä huolimatta en voi olla vähän nurisematta aiheesta. Let's face it - tämä kesä on ollut säiden puolesta ihan paska.


Useimmat meistä suomalaisista talsimme läpi pitkän ja pimeän talvikauden mielessämme toive kesällä koittavasta valosta ja lämmöstä. Keväällä kuoriudumme toppatakeistamme, heitämme hetkelliset hyvästit auton lämmitysjohdolle ja lasten kuravaatteille. Villasukkien jalkaan vetämisen sijaan laitamme lakkaa varpaankynsiin. Mitä lähemmäs juhannusta mennään, sitä useammin televisio unohtuu iltaisin kiinni ja löydämmekin itsemme pyöräretkeltä, iltauinnilta tai puuhailemasta pihamaalta, kuka mistäkin tykkää. Viimeistään heinäkuussa lomakauden alkaessa ihmiset heräävät eloon. Torit täyttyvät leppoisista lounastajista, kaikenkirjavat kesätapahtumat iloisista ihmisistä ja rannat auringonpalvojista. Iltaisinkin kaupungin kaduilla on elämää, saatamme jopa sattumalta törmätä tuttuihin, ihan tuosta noin vaan suunnittelematta ja sopimatta. Välillä sitä oikein ihmettelee, että missä nämä kaikki ihmiset ovat piileskelleet koko vuoden?


Tänä vuonna toiveet pitkästä, kuumasta kesästä ovat kirjaimellisesti vesittyneet matalapaineen alla. Ei aamukahveja aurinkoisella pihamaalla, ei leppoisaa kirjojen lueskelua laiturinnokassa. Ei kuumaa hiekkaa varpaiden välissä, ei viilentävää juomaa terassilla hikisen kaupunkikävelyn päätteeksi. Ei helteessä sormille sulavaa jäätelötötteröä, ei ilta-auringon lempeää lämpöä takapihalla herkullisen grilliaterian päätteeksi. Sen sijaan sadetta, harmaata, viileää ja vielä vähän lisää vettä. Tylsistymistä sisätiloissa, epätoivoista säätiedotusten kyttäämistä ja asteittaista lannistumista sen tosiasian edessä, että ei tästä tosiaan taida tulla kesää. Sandaalit ja sortsit saavat jäädä kaappiin odottamaan parempia aikoja, aurinkorasvakin ehtii härskiintyä tätä menoa ennen kuin sille on tarvetta.


Positiivarit voivat uskotella, että kesä ei ole sää- vaan mielentila. Tekemistä kyllä keksii, jos vain käyttää mielikuvitustaan. Voi lukea kirjoja, katsella elokuvia, järjestellä kaappeja, leipoa sämpylöitä. Voi käydä museoissa, istua kahviloissa, kierrellä kirpputoreja, kyläillä puolin ja toisin. Mutta kun minä en halua, kaikkea tuota ehtii sitten syksymmällä. Haluan aurinkoa, hellettä, valovirtaa akkuihini! Edes muutaman kauniin kesäpäivän, jolloin tehdä niitä asioita, joista voi nauttia vain kesällä. Haluan kaiken sen, mistä olen koko pitkän talven haaveillut. Kesä 2015, vielä ei ole liian myöhäistä - eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti