Viikkokatsaus nro 31

31.7.

Heinäkuun viimeisenä loma loppui ja arki periaatteessa alkoi, mutta ei kuitenkaan vielä täydellä teholla. Tytön päiväkoti oli nimittäin vielä tämän viikon suljettuna ja järjestelimme erinäisiä hoitokuvioita lapselle työpäiviemme ajaksi. Mies piti alkuviikosta pari etäpäivää ja työskenteli maalta käsin, sillä lapselle löytyi serkkuseuraa mummulasta. Itse sain siis aloittaa viikon ylhäisessä yksinäisyydessäni, mikä on aika harvinaista herkkua. Koti-ilta omassa rauhassa olisi kieltämättä houkutellut, mutta lähdin kuitenkin siskoni ja isäni kanssa syömään Olympiakorttelin Muusa-ravintolaan. Aiempi brunssikokemukseni ko. paikasta ei ollut mikään täysosuma, mutta koska Muusa on kerännyt niin paljon kehuja, oli sille pakko antaa toinen mahdollisuus. Ja oikein hyvää ruokaahan sieltä saa! Valikoima on hieman erilainen verrattuna moneen muuhun tamperelaiseen ravintolaan ja erityisesti kasvissyöjille täältä löytyy todella hyvin tarjontaa. Ehkä pitäisi käydä siellä brunssillakin vielä uudelleen. Josko toinen kerta olisi vähemmän kaoottinen kuin ensimmäinen.

1.8.

Tiistaina ajelin työpäivän jälkeen maalle muun perheen luo. Kävimme veneilemässä, grillasimme ja saunoimme, uskaltauduinpa järveenkin ehkä toista tai kolmatta kertaa tänä kesänä. Vietimme niin leppoisaa kesäiltaa, että melkein unohdin loman jo loppuneen. Tällainen pehmeä lasku arkeen on oikeastaan aika hyvä kesäloman jälkeen. Ihan heti ei kannata aloittaa sitä makaronilaatikkoarkea Pikku Kakkosineen ja pyykkipäivineen, sitä lajia ehtii harrastaa myöhemminkin syksyllä.

2.8.

En ole viime vuosina juurikaan pakastanut marjoja kahdesta syystä: 1) meillä on onnettoman pieni pakastin ja 2) hintaero kesällä torilta tai talvella kaupan pakastealtaasta ostettujen marjojen välillä ei ole ollut niin suuri, että olisin jaksanut nähdä itse perkaamisen ja pakastamisen vaivan. Keskiviikkona mies toi kuitenkin laatikollisen mansikoita, joten illalla oli luvassa säilöntäpuuhia. Aika kivuttomasti tuon yhden laatikollisen lopulta perkasi, pilkkoi ja pussitti, mutta enempää mansikkaa emme kuitenkaan lähteneet hamstraamaan talven varalle. Niitä saa sitten Lidlistä lisää kun on tarve.

3.8.

Torstaina tyttö sai viettää tädin kanssa laatuaikaa meidän vanhempien työpäivän ajan. Kotiin tulikin onnellinen neiti prinsessakruunu päässä, prinsessalehti ja prinsessaelokuva kainalossaan, maha täynnä Pyörykkäbaarin pyöryköitä ja jäätelöä. Aikamoista hemmottelua! Siskoni jäi meille vielä grillaamaan, samaten veljeni poikkesi parahiksi juuri kun ruoka saatiin pöytään. Grillaaminen on jäänyt tänä kesänä todella vähälle, mutta nyt panostimme vähän enemmän ja grillasimme mm. marinoituja jättikatkarapuja sekä fetajuustoa, jonka päällä oli itse tehtyä pestoa. Annos ei ole järin kaunis ja kuvakin aika surkea, mutta ruoka oli todella hyvää. Yllätyin myös, kuinka ennakkoluulottomasti tyttö pisteli jättikatkiksia poskeensa ensimmäistä kertaa ikinä. Ilmeisesti se, että ruoka tarjoillaan vartaasta, tekee ruuasta jo lähtökohtaisesti houkuttelevaa.

4.8.

Perjantaina oli ihan mukava päivä, mutta jostain syystä illalla kotiin päästyäni iski joku armoton ketutus, jonka aiheuttajaa en oikein itsekään tiedä. Päädyinkin jo aikaisessa vaiheessa iltaa peiton alle tuijottelemaan kattoon, kun en parempaakaan tekemistä keksinyt. Siinä omassa surkeudessani velloessani muistin, etten ollut vielä ottanut päivän kuvaa. Tässä siis meidän makuuhuoneen ikkuna sängystä käsin kuvattuna, muuhun en sillä hetkellä kyennyt.

5.8.

Lauantaina edellisillan harmitus oli onneksi ollutta ja mennyttä. Järjestimme pienimuotoisen brunssin siskoni ja hänen tyttönsä kanssa meillä kotona sekä kävimme retkeilemässä Reipin tilalla. Sitten lapsi lähtikin siskoni mukana yökylään ja me suuntasimme kohti miehen serkun yllätysnelikymppisiä. Ohjelmassa oli illallisristeily Pyhäjärvellä ja sen jälkeen jatkot päivänsankarin kotona, jossa viihdyimmekin yömyöhään. Juhlat olivat todella onnistuneet ja mukavat. Erityiskiitoksena pitää mainita, kuinka hyvin myös alkoholittomia juomavaihtoehtoja oli tarjolla. Tuo Codorniun Zero- kuohuviini oli oikeasti todella hyvää, ei ollenkaan sellaista äklömakeaa sokerilientä mitä monet alkoholittomat vaihtoehdot tuntuvat usein olevan. Jos siis on hyvälle alkoholittomalle kuohuvalle tarvetta, suosittelen tätä!

6.8.

Se on jännä juttu, miten juuri nukkumaanmenoaikaan tulee mieleen kaikki parhaat leikit ja jutut, joita ei millään malttaisi lopettaa. Viime aikoina olemme saaneet nauttia näistä erilaisista esityksistä, joiden pääpointti tuntuu olevan se, että kuulutetaan kovaan ääneen kuinka "kohta alkaaaa esityyyyys", mutta itse asiaan ei tunnuta koskaan pääsevän. Sunnuntai-iltana piti päästä hyvissä ajoin nukkumaan, koska seuraavana päivänä alkoi päiväkoti. Eihän se tietenkään niin mennyt. Tässä on siis käynnissä yksi niistä lukuisista esityksistä, joita meidän pitää herkeämättä tuijottaa ja tietysti taputtaa aina kun käsky käy. Melkoinen show-mimmi.