Brunssilla uudessa Fazer Caféssa

Bongasin aiemmin tällä viikolla, että Tempon taloon entisen vaateliikkeen paikalle ollaan avaamassa tänä viikonloppuna Fazerin kahvilaa. Yksi Fazer Café Tampereelta jo löytyykin, mutta Stockmannin yläkertaan tulee harvemmin eksyttyä ihan vaan kahvilan takia, joten siellä käyminen on jäänyt vähemmälle. Tämä uusi kahvila sijaitsee suorastaan paraatipaikalla Hämeensillan kupeessa, joten ajattelin, että sinne pitää päästä pian. Olin myös kuullut useammalta taholta kehuja Fazerin brunssista, joten laitoin sormet ristiin ja toivoin, että sitä olisi saatavilla myös uudesta kahvilasta. Fazerin hivenen hankalakäyttöisiltä internet-sivuilta ei asiaan tullut varmuutta, mutta siitä huolimatta suuntasimme sunnuntaina paikalle katsomaan, josko sitä brunssia olisi saatavilla - ja olihan sitä!

Vaikka kahvila oli vasta toista päivää auki, oli väki löytänyt paikalle kiitettävästi. Tyhjiä pöytiä ei juurikaan ollut ja tilan täytti vilkas puheensorina. Tyylikkään pelkistetty sisustus miellytti omaa silmääni, mustavalkoisesta värimaailmasta huolimatta tila ei ollut lainkaan kolkko. Meidät toivotettiin iloisesti tervetulleeksi heti ovella ja samalla lyhyesti esiteltiin, mitä brunssipöydässä on tarjolla. Kattaus oli varsin monipuolinen: salaatteja, leikkelettä, juustoja, lohta, skagen röraa, makkaraa, perunamunakasta, täytettyjä tomaatteja, erilaisia leipiä, croissantteja, puuroa, hedelmiä, jugurttia, mysliä, mehua, smoothieta, kahvia, teetä ja sokerina pohjalla muutamaa herkullisen näköistä kakkua. Ei siis muuta kuin istumapaikkaa etsimään ja brunssipöydän antimien kimppuun!

Kaikki ruuat olivat järjestäen hyvänmakuisia ja tuoreita. Kattaus oli runsas ja valikoimaa laidasta laitaan, joten uskoisin siitä löytyvän lähes jokaiselle mieluisaa syötävää. Esimerkiksi salaatit olivat yhtä lukuun ottamatta koottu siten, että ne sopivat mahdollisimman monelle ruokavaliolle eivätkä täten sisältäneet lihaa, kalaa tai viljatuotteita. Kala-allerginen miehenikään ei joutunut jättämään kuin yhden ruokalajin väliin, mikä on melko harvinaista, usein brunssit ovat enemmän kalapainotteisia. Itse kaikkiruokaisena maistoin lähes kaikkea mitä tarjolla oli, enkä kyllä parhaalla tahdollanikaan löydä erityistä moitittavaa. No, salaatit olivat ehkä keskenään hieman liian samankaltaisia ja mansikkasmoothie enemmän mehua kuin smoothieta, mutta kaiken kaikkiaan hinta-laatusuhde oli erinomainen. Yksivuotiaalle lapsellekin löytyi mukavasti maisteltavaa, tosin hedelmät ja kakku veivät (vähemmän yllättäen) voiton hänen menussaan.

Omena-inkiväärismoothie oli mielenkiintoinen makuelämys

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja meiltä käytiin ruokailun aikana huomaavaisesti kysymässä, miten ruoka maistuu. Tiedustelin samalla, tarjoaako myös Stockmannin Fazer Café edelleen brunssia, mutta pienen selvittelyn jälkeen meille kerrottiin, että brunssi on jatkossa saatavilla vain Tempon kahvilasta. Brunssin lisäksi tarjolla on aamiaista, lounasta, salaatteja sekä suolaisia ja makeita kahvilatuotteita. Kahvilan yhteydessä on myös pieni herkkukauppa, jossa on myynnissä mm. makeisia niin irtomyynnissä kuin lahjapakkauksissakin. Suklaastahan Fazer taitaa olla tunnetuin ja niinpä kahvinkin kanssa tarjoiltiin suklaakonvehti, mikä oli hauska, pieni yksityiskohta.

Tämän kokemuksen perusteella voisin todeta, että muinainen mainosslogan "Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää", pitää edelleen vahvasti kutinsa. Vaikka mieluusti suosinkin pienyrittäjiä, en voi olla kehumatta tätä Fazerin brunssia, niin ketjukahvilasta kuin onkin kyse. Käykää ihmeessä kokeilemassa!

Fazer Cafén (Hämeenkatu 15) brunssi on tarjolla sunnuntaisin klo 11–15. 

Brunssi maksaa 19,90 € ja alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi.

Kinuski-mascarponekakku

Viime sunnuntaina saimme harvinaisia vieraita, kun anoppi ja appiukko sekä miehen Helsingissä asuva sisko perheineen tulivat kylään. Pitihän sen kunniaksi leipoa kakku! Ohjeen sovelsin omasta päästäni, mutta ideaa kakkuun sain tästä Suklaapossun blogissa olleesta kinuskijuustokakun ohjeesta. Keksin taas ties kuinka monta asiaa, joita olisin halunnut parannella kakussa erityisesti sen ulkonäön suhteen, mutta koska kakku maistui vieraille hyvin, uskalsin jakaa reseptin täällä blogissakin.

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

75 g voita

Täyte:

3 dl vispikermaa

500 g mascarpone-juustoa

1 dl tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

1 tlk karamellisoitua kondensoitua maitoa

4-5 liivatelehteä

100 g vadelmia

Koristeluun:

1 dl vispikermaa

2-3 Digestive-keksiä

Hienonna Digestive-keksit muruiksi. Sulata voi ja sekoita keksimuru voisulan joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 22-24 cm) pohjalle ja pingota reuna kiinni. Voitele reunat kevyesti ruokaöljyllä ja tomusokeroi reuna, näin kakku irtoaa siistimmin vuoasta. Painele keksimuruseos vuoan pohjalle.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon mascarpone-juusto. Mausta seos tomusokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita joukkoon 2/3 karamellisoidusta kondensoidusta maidosta. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Itse käytin kakkuun viisi liivatelehteä ja rakenne olisi saanut mielestäni olla vielä moussemaisempi, joten seuraavalla kerralla laittaisin vain neljä liivatelehteä. Kun liivatelehdet ovat pehmenneet, kiehauta pieni määrä vettä ja sekoita liivatelehdet kiehuvaan veteen. Anna liivateseoksen jäähtyä muutama minuutti ja lisää sitten liivatteet ohuena nauhana mascarponetäytteen joukkoon samalla sekoittaen.

Kaada noin puolet mascarponetäytteestä keksipohjan päälle. Lusikoi loppu kinuski täytteen päälle. Mikäli kinuskia on hankala levittää, voit nopeasti lämmittää sitä mikrossa. Huom! Älä laita metallipurkkia mikroon, vaan siirrä kinuski mikronkestävään astiaan. Painele kinuskin päälle vadelmia ja kaada päälle loppu mascarponetäyte. Tasoita kakun pinta ja laita hyytymään peitettynä jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Irrota hyytynyt kakku vuoasta. Kakun viimeistelyä varten vaahdota 1 dl kermaa ja pursota siitä koristeita kakun päälle. Leikkaa Digestive-keksit palasiksi ja viimeistele koristelu keksinpalasilla.

Lähi-Idän makuja Zeytuunissa

Tampereelle avattiin muutama viikko sitten kaupungin ensimmäinen meze-ravintola Zeytuun. Sana uudesta paikasta on kiirinyt mukavasti niin suusta suuhun kuin somessakin, ja koska kommentit ovat olleet yksinomaan positiivisia, oli tietysti itsekin päästävä kokemaan, mistä kaikki kuhina johtuu. Kävin Zeytuunissa ensimmäisen kerran syömässä viikko sitten ja totesin, että lukuisat kehut eivät olleet katteettomia: ruoka oli maukasta, palvelu ystävällistä ja tunnelma viihtyisä. Niinpä halusin päästä sinne pian uudestaan. Siihen tarjoutui mahdollisuus eilen ja tällä kertaa kamerakin oli matkassa, joten pääsen jakamaan suositukseni paikasta myös teille.

Zeytuun on kasvisravintola, jonka listalla on meze-annoksia, falafelia ja salaatteja. Näiden lisäksi saatavilla on myös mehuja, smoothieta ja teetä. Lähi-Idän maut ovat jotain ihan uutta täkäläisessä ravintolakentässä ja tervetullutta vaihtelua nykyiseen tarjontaan. Hintataso on hyvin kohtuullinen, kaikki ruoka-annokset maksavat alle kympin. Asiakaspaikkoja on parisenkymmentä ja ainakin lounasaikaan paikka on kuulemma välillä ollut niin täynnä, etteivät kaikki halukkaat ole mahtuneet sisään. Ruokaa saa onneksi ostaa myös mukaan, joten vaikka pöydät olisivatkin täynnä, ei tarvitse jäädä nuolemaan näppejään.

Ensimmäisellä käyntikerralla söin Meze Halloumin ja eilen valitsin Meze Zeytuunin. Meze-annokset ovat maistelulautasia, joissa on useampi pieni annos eri ruokalajeja, kuten falafelia, tabboulehia ja hummusta. Molemmat annokset olivat oikein herkullisia, mutta ehkäpä jälkimmäinen oli vielä hitusen parempi, sillä ihastuin ikihyviksi siinä olleeseen Baba Ganoush-munakoisotahnaan. Juomaksi otin appelsiini-minttumehun ja sekin oli todella hyvää ja raikasta, kuten Zeytuunin makumaailma yleensäkin. Annokset ovat kauniita, maut puhtaita eikä syömisen jälkeen tule ähkyä, vaan hyvä olo.

Ravintolan konsepti on jo nyt yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva, mutta jos ruokalista joskus tulee kokemaan muutoksia, olisi mukava jos listalta löytyisi myös vapaavalintainen meze-lautanen, johon saisi koota itse omat herkkunsa. Yhtä kaikki, voin suositella Zeytuunia lämpimästi ja tulen varmasti käymään siellä jatkossakin. Listalla on vielä monta juttua, joita haluan päästä maistamaan!

Zeytuun

Tuomiokirkonkatu 21

avoinna joka päivä klo 10–21

Hikinen iltapäivä Veronassa

Vielä yksi postaus Italian reissulta ja sitten voidaan siirtyä muihin aiheisiin. Toiseksi viimeisenä lomapäivänä teimme pikaisen piipahduksen Veronaan. Olimme aluksi harkinneet jopa majoittuvamme sinne, mutta koska perushotellit eivät innostaneet eikä Veronan lähistöltä löytynyt haluamamme tyyppistä yöpymisratkaisua, päädyimmekin Gardalle. Onneksi kuitenkin menimme käymään Veronassa, sen verran viehättävästä kaupungista on kyse. Ihanan aurinkoinen ja lämmin sää vaikutti varmasti osaltaan siihen, että Veronasta jäi lyhyen visiittimme perusteella varsin hyvä fiilis. Mieluusti menisin sinne joskus uudelleen katsomaan, oliko ensi-ihastus vain hetken huumaa vai hurmaisiko Verona minut kunnolla. 

Verona on noin 250 000 asukkaan yliopistokaupunki, joka on Venetsian ohella yksi Pohjois-Italian suosituimmista matkailukohteista. Muurikehän ympäröimä historiallinen keskusta on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja siellä voikin hienosti aistia menneiden aikojen tunnelmaa. Keskustasta löytyy mm. 2000 vuotta vanha amfiteatteri sekä lukuisia aukioita, kirkkoja ja muita historiallisia rakennuksia niin roomalais- kuin keskiajaltakin. Loman loppupuolella alkoi jo olla kuvausähky, joten näitä historiallisia kohteita ei tullut juurikaan ikuistettua, mutta ehkä sillä mahdollisella seuraavalla kerralla sitten...

Verona on myös tunnettu Shakespearen Romeo & Julia -näytelmän tapahtumapaikkana. Kaupunki ottaakin kaiken irti tuosta traagisesta rakkaustarinasta ja sieltä löytyy niin Julian kuin Romeonkin talot, joista ensin mainitussa kävimme mm. ihmettelemässä turistien tapaa poseerata Julian patsaalla neidon rintaa puristaen. Julian talon ympäristö tihkui markkinahenkistä romantiikkaa: Julian parvekkeen alle oli jätetty erinäisiä lemmenviestejä niin paperilapuille kuin kiviseinään raapustettuina, yksi seinä oli täynnä lemmenlukkoja ja viereinen turistikauppa myi kaikkea mahdollista rakkausaiheista krääsää. Kukapa nyt ei haluaisi matkamuistoksi vaikkapa oman ja rakkaansa nimillä kirjailtua, sydämin koristeltua essua? Mekin yritimme miehen kanssa heittäytyä romanttiseksi kameran edessä, tosin huonolla menestyksellä.

"Miten hitossa se sydän nyt muodostetaan käsillä?"

Arvatkaa muuten, mikä kappale soi jostain kumman syystä koko ajan päässä Veronassa?

"Puutarhan Veronan kauneimman, 

sun kanssas nähdä sain,

nyt mietin vain rakkaimpain,

milloin nään sen uudelleen."

Tästä tämä kiva korvamato teillekin, olkaa hyvät.