23. kesäkuuta 2015

Juhannustunnelmia

Heti alkuun pieni avautuminen tekniikasta: voi hemmetti mikä homma oli saada tämä postaus tehtyä, kiitos Androidin ja Macin yhteensopimattomuuden (ja ehkä vähän myös käyttäjän osaamattomuuden)! En siis pakannut juhannuksena kameraa matkaan, mutta napsin kuitenkin kuvia uudella puhelimellani, joka näytti toimivan yllättävän hyvin siinä tarkoituksessa. Yritin sitten siirtää kuvat puhelimesta tietokoneelle ja sehän ei mennytkään ihan niin kuin siinä suomenruotsalaisessa lifestyle-ohjelmassa. Monen monta yritystä, erehdystä, säätöä ja kirosanaa myöhemmin sain vuorokauden taistelun jälkeen kuvat koneelle ja pääsin tämän postauksen pariin, jota kirjoitan muuten Yyterin leirintäalueella asuntoauton etupenkillä. Aika usein tuntuu, että tekniikka ja minä emme yksinkertaisesti sovi yhteen, sen verran usein joudun taistelemaan erinäisten aparaattien kanssa. Siitä en ole vielä ihan varma, miten asuntoautoilu ja minä sovimme yhteen, siihen palaan ehkä myöhemmin...


Mutta jospa mennään itse asiaan, eli juhannukseen. Vietimme sitä yhdeksän kaveriporukassa vietetyn juhannuksen jälkeen vaihteeksi perhepiirissä miehen kotikotona maalla. Mies ja tyttö lähtivät sinne jo torstaina edeltä, kun minä jäin rilluttelemaan työpaikan kesäjuhliin. Itse seurasin aattona perässä, kunhan olin toipunut edellisillan rasituksista. Emme olleet suunnitelleet juhannusta sen tarkemmin ohjelman, aikataulujen tai edes ruokalistan suhteen, vaan mies kävi hakemassa aattona juuri ennen puoltapäivää kolme kassillista ruokaa, josta sitten lennossa sävellettiin jotain. Niin hauskoja, välillä suorastaan eeppisiä kuin rymyjuhannukset ovat olleetkin, oli tämä mutkaton ja takuulla lapsiystävällinen juhannus ihan tervetullutta vaihtelua. Saunoimme, grillasimme, nukuimme ja katselimme serkusten leikkejä. Juhannusaaton ohjelmaan kuului myös perinteinen kokko saaressa, jonne lähdettiin koko perheen voimin, vaikka tytön nukkumaanmenoaika olikin jo ohitettu.

Kummipojan taidonnäyte vaahtokarkkien grillaamisesta
Tuohon kyseiseen saareen ja juhannuskokkoon liittyy myös yksi rakkaimmista muistoistani. Tasan kymmenen vuotta sitten mies vei minut kokolle kanootilla ja kesken matkan kysyi kysymyksen, jota olin jo kauan odottanut. Tai todellisuudessa hän ei tainnut koskaan päästä kysymään sitä varsinaista kysymystä, sillä itkin siinä vaiheessa jo niin hillittömästi kosintaan sisältyneiden alkusanojen takia. Kihlauduimme siis tuolloin ja se oli siihenastisen elämäni kirkkaasti onnellisin hetki. Tänä vuonna mies vei minut samaisella kanootilla jälleen katsomaan kokkoa ja matkaan oli pakattu kuohuviinipullo merkkipäivän juhlistamiseksi. Kokkosaareen meloimme kolmihenkisellä kokoonpanollamme, mutta tiputimme lapsen hetkeksi aikaa kyydistä sukulaisten hoiviin ja siirryimme vähän kauemmas rannasta skoolaamaan ja ihailemaan kokkoa. Romantiikka kyllä karisi melko tehokkaasti siinä vaiheessa, kun palasimme saareen ja tyttö päätti järjestää pientä aktiviteettia vaipanvaihdon merkeissä - paha vaan, ettei meillä ollut sitä vaihtovaippaa mukana.


Ripaus romantiikkaa saatiin kuitenkin vielä aamuyöstä, kun hipsimme miehen kanssa ennen nukkumaanmenoa ulos katsomaan, miltä peilityyni järvi näyttää kello kaksi yöllä ja kuinka usva nousee pelloilla. Tuota tunnelmaa ei oikeastaan pysty sanoin kuvailemaan, valokuvat puhukoot puolestaan. Todellista kesäyön taikaa.

3 kommenttia:

  1. Ihana tunnelma varsinkin vikoissa kuvissa! Oma puhelin toimii kyllä helposti yhteen koneen kanssa ja päivittäin siirtelen Samsungista kuvia, mutta liekö syynä sitten eri tietokone tms. Onnistuit kuitenkin! Toivottavasti Yyterissä sataa edes himpun verran vähemmän kuin Tampereella ja teillä on kivaa asuntoautoillessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hienot tunnelmat silloin yöllä! Mulla ei tosiaan tietokone tunnistanut puhelinta eikä kuvien siirto perinteisesti piuhalla onnistunut, kuten ei myöskään bluetooth-yhteydellä. Meni sitten lopulta niin kikkailuksi, että latasin kuvat puhelimesta Googlen kuvagalleriaan ja sieltä latasin ne tietokoneelle, superhidasta ja hankalaa... Yyterissä tuli kyllä vettä ihan reippaasti koko yön ja aamupäivän kun siellä oltiin, sää parani oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun ajeltiin eilen yöllä Naantalista kotiin. :D

      Poista
    2. No jo kuulostaa hankalalta! Mulla kyllä ihan piuhalla siirtyy. Kesäkelit ovat kyllä nyt olleet "loistavat", harmi. :P

      Poista