2. syyskuuta 2015

Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?

Ennen kuin täällä blogissakin heittäydytään ihan syksy- ja arkimoodiin, niin tässä vielä vähän lisää tunnelmia parin viikon takaisesta kesälomareissustamme Ouluun. Kalajoelta kirjoittelinkin jo yhden kuvapainotteisen postauksen, mutta nyt mennään tarkemmin itse matkan pääkohteeseen, eksoottiseen Ouluun.


Olin jo pitkään puhunut miehelle, että haluaisin käydä Oulussa, sillä olin kuullut kaupungista useita positiivisia kommentteja. Oulusta huhutaan myös löytyvän Suomen parhaan purilaiset, joten samalla reissulla pääsisimme testaamaan Kauppuri 5:n paljon kehutut burgerit. Yövyimme Oulussa kaksi yötä ja majapaikaksi valikoitui miehen työkaverin suosituksesta hotelli Lasaretti, joka oli siisti, viihtyisä ja vieläpä hintatasoltaan hieman huokeampi ydinkeskustan hotelleihin verrattuna. Hotelli sijaitsee joen varressa Lasaretinsaaressa noin vartin kävelymatkan päässä keskustasta. Lasaretinsaari on osa Hupisaarten kaupunginpuistoa, josta löytyy mm. ihanan vehreitä kävelyreittejä, valkoisia puusiltoja, kesäteatteri ja suuri leikkipuistoalue kahviloineen.


Oulussa viettämiemme parin päivän aikana sää oli aivan täydellinen, joten kulutimmekin lähes kaiken ajan ulkona puistoissa, torilla ja keskustan kävelykadulla Rotuaarilla. Kävimme myös Nallikarissa hiekkarannalla, jossa tunnelma oli lähes kuin ulkomailla. Tuuli oli sen verran kova, ettei itseni tehnyt mieli mennä mereen uimaan, mutta mies hoiti sen puolen ja minä sain keskittyä lueskelmaan kirjaa nurmikolla, kun tyttö nukkui päiväuniaan. Nallikarissa olisi ollut myös paljon muuta tekemistä: minigolfia, vauhtipuistoa, kylpylää, ponipihaa ja vaikka mitä muuta, mutta nälkä ajoi meidät takaisin keskustaan parin tunnin rantaloikoilun jälkeen.


Oulusta päällimmäisenä jäi mieleen vesi, sillä sitä tuntui olevan joka puolella. Se saattoi olla myös syy siihen, miksi kaupunki tuntui heti niin viihtyisältä ja kotoisalta - onhan vesi Tampereellakin melko hallitseva elementti kaupunkikuvassa. Oulu puistoalueineen oli kaiken kaikkiaan hyvin vehreä ja keskusta sopivan kompakti, kävellen pääsi lähes joka paikkaan. Aurinkoinen ja lämmin sääkin vaikutti varmasti osaltaan siihen, että koko kaupunki näyttäytyi positiivisessa valossa. Pidin siis Oulusta kovasti ja mielelläni lähden sinne joskus uudelleenkin kesäretkelle.


Entäpä sitten ne Suomen parhaiksi tituleeratut hampurilaiset? Valitettavasti täytyy sanoa, että Kauppuri 5 tuotti pienen pettymyksen. Odotukset olivat varmaan kaikkien lukemieni ylistysten jälkeen nousseet liian korkeiksi, mutta Kauppurin hampurilaiset eivät nousseet omalla listallani kärkeen. Mediumina lupailtu pihvi oli paistettu kypsäksi, itse leivotuksi mainostettu sämpylä ei lopulta juurikaan eronnut kaupan valmiista höttösämpylöistä ja miehen Teurastaja-burgerissa mukana ollut ylikypsä possu ei ollut meidän kummankaan makuun. Ranskalaiset ja sipulirenkaat olivat pakastetavaraa ja niissä oli niin paljon grillimaustetta, että niiden syömistä seuranneen janon sammuttamiseen olisi tarvittu sammiollinen vettä. Paikka oli muutenkin enemmänkin baari kuin ravintola, mikä ei ehkä ollut ihan se miljöö mitä haimme hääpäiväateriallemme. Mutta oma vika, asioista olisi voinut ottaa enemmän selvää etukäteen ja valita illallispaikaksi ehkä jonkun muun. Ruoka ei ollut missään nimessä huonoa, mutta ei myöskään kaiken hypetyksen arvoista. Vähintään yhtä hyviä burgereita saa Tampereella esimerkiksi Nekalan Wanhassa Tapissa tai vähän fiinimmässä ympäristössä August von Trappessa. Ouluun ei siis kannata lähteä pelkästään hampurilaisen perässä, mutta muuten suosittelen lämpimästi!


Paluumatkalla takaisin kotiin poikkesimme pikaisesti Hailuodossa, joka on Perämeren suurin saari. Valitettavasti visiittimme jäi hyvin lyhyeksi, sillä emme mahtuneet ensimmäiseen lauttaan ja seuraavaa odotellessa meni sen verran aikaa, että ehdimme olla paikan päällä vain pari tuntia, josta toinen meni ajamiseen saaren päästä toiseen ja takaisin. Erityisesti jäi harmittamaan, että en ehtinyt käydä kuvaamassa Marjaniemen hiekkarannalla, vaan jouduimme lähtemään ajamaan lautalle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Sieltä olisi saanut varmasti upeita valokuvia! Seuraavalla kerralla sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti