8. tammikuuta 2017

Viikkokatsaus nro 1

Viime vuodesta jäi hieman harmittamaan, ettei bloggaamiselle ollut aikaa eikä energiaa juuri lainkaan. Jäin miettimään, millä saisin patistettua itseni ahkerammin tämän harrastuksen pariin. Asiaa pyöriteltyäni totesin, että kaipaan selkeästi jotain pientä painetta tai haastetta, että saisin itsestäni enemmän irti tässä suhteessa. Niinpä päätin palata takaisin muutaman vuoden takaiseen 365-kuvahaasteeseen, eli ottaa kuvan vuoden jokaisesta päivästä ja julkaista sen täällä blogissa. Edellisen kerranhan toteutin saman haasteen vuonna 2013 ja perustin aikanaan sitä varten ensimmäisen blogini. Tuolloin julkaisin uuden postauksen päivittäin, mutta tässä elämäntilanteessa en kykene ihan samaan tahtiin. Niinpä päädyin tekemään kerran viikossa viikkokatsauksen, johon kokoan yhteen kunkin viikon aikana otetut kuvat. Näin jää myös paremmin tilaa sille, jos joskus haluan kirjoitella blogiin jotain muutakin tämän haasteen ulkopuolelta. Mutta pitemmittä puheitta, tästä se lähtee! Kuka on mukana seuraamassa?

1.1.

Uusi vuosi starttasi hieman väsyneissä, mutta varsin onnellisissa merkeissä. Viikonlopun aikana tuli juhlittua peräti kahdet kolmekymppiset, joten sunnuntaina ei ollut enää paukkuja järjestää lapselle kolmevuotisjuhlia. Tyttö oli tosin hieman ihmeissään, miten hänellä voi muka olla synttärit, kun ei ole juhlia eikä vieraita, mutta tyytyi lopulta siihen kun vakuutimme, että juhlimme kyllä myöhemmin tulevalla viikolla. Synttärilahjaksi saatu Elsa-paita lievitti myös osaltaan harmitusta, sillä se oli ensimmäinen Frozen-vaate jonka suostuin ostamaan. Tyttö oli niin onnellinen paidastaan, ettei seuravaalla viikolla päiväkodissa mikään muu vaate sitten kelvannutkaan.

2.1.

Kuten taannoin tilaamani joulukortit, on joulukukkammekin ollut hieman hidas liikkeissään. Amarylliksen toinen kukkavana päätti aktivoitua vasta tässä vaiheessa, kun joulukoristeita pitäisi jo pakata pois. Kieltämättä hieman ristiriitainen olo, kun maljakoissa on samaan aikaan sekä joulukukkia että tulppaaneja, jotka taas ovat itselleni selvä kevään merkki. Yritä tässä nyt sitten päättää onko joulu jo ohi vai ei.

3.1.

Myös töissä näkyi joululoman loppuminen. Joulun alla toteutetussa joulukalenterissamme järjestimme vuorotellen toisillemme jonkun tehtävän tai muun yllätyksen. Eräs kollega keksi laittaa meidät kokoamaan ja koristelemaan piparkakkutalon. No, tässä on se mitä talosta on jäljellä sen jälkeen, kun väki palasi lomilta töihin. Ilmeisesti ei tullut lomalla tarpeeksi herkuteltua.

4.1.

Välipäivinä yritimme välillä syödä myös terveellisesti. Tyhjensimme tehokkaasti jääkaappia ja käytimme pois kaikkea, mitä sinne oli kertynyt. Tämä ateria oli siitä harvinainen, että kokkasimme sen yhdessä miehen kanssa. Yleensä emme edes yritä mahtua samaan keittiöön, mutta nyt teimme poikkeuksen. Mies väänsi (nyrkin kokoiset) lihapullat sekä palasteli myskikurpitsan, minä pilkoin ruusukaalit sekä maustoin molemmat kasvislisukkeet. Kylkeen sitten turkkilaista jogurttia ja srirachaa. Omituiselta kuulostava ruoka oli varsin hyvää, mutta ei kyllä millään muotoa esteettistä. Tai sitten ruokastailaustaitoni ovat vain vajavaiset. Tällä ruokakuvalla ei nimittäin paljon kalasteltaisi tykkäyksiä Instagramissa.

5.1.

Torstaille olin ottanut vapaapäivän kahdestakin syystä: ensinnäkin tytöllä oli aamulla kolmevuotisneuvola ja toisekseen kuvittelin, että saisin näin paremmin valmisteltua seuraavana päivänä pidettäviä synttärijuhlia. Vapaapäivän kunniaksi vein tytön neuvolan jälkeen aamiaiselle kaupungille, vaikka pakkaslukemat houkuttelivatkin lähinnä palaamaan mahdollisimman pian kotiin. Kävimme aamupalalla Pella's Cafessa ja täytyy tunnustaa, että etukäteen visioimani idyllinen aamiaishetki ei ihan täyttänyt odotuksia. Yleensä suht hyvin ravintolassa käyttäytyvä lapsi innostui huutelemaan mitä sattuu, juoksentelemaan pitkin kahvilaa, lähtötilanteessa heittäytyi lattialle "tekemään lumienkeleitä" ja oli muutenkin aika raskaalla tuulella. Kun kahvilakäynnin jälkeen erehdyin vielä pyörähtämään lapsen kanssa Stockmanilla alennuslöytöjen toivossa vain saadakseni todeta, että tyttäreni on näemmä oppinut ruinaamaan leluja, katsoin parhaaksi unohtaa samalle reissulle suunnittelemani ruokakauppakäynnin ja lähteä suoraan kotiin. Vapaaksi suunniteltu päivä sisälsi lopulta myös töitä ja niinpä ruokaostokset sun muut juhlavalmistelut jäivät myöhäiseen iltaan, mikä takasi juhlapäivälle mukavan pikku kiireen ja stressin. Aina sama juttu.

 6.1.

Loppiaisena koitti viimein se kauan odotettu synttärijuhlapäivä. Tyttö oli suunnitellut juhliaan jo syksystä asti ja mm. kakun suhteen oli asetettu melkoisen tarkat speksit. Kakun piti olla Elsa ja Anna -teemainen mansikkakakku, jonka leipomiseen myös päivänsankari itse halusi osallistua. Aluksi hän ilmoitti tekevänsä kakun yksin, mutta onneksi äiti sai edes hiukan auttaa. Kakkupohjan leivoimmekin yhdessä, mutta täyttäminen ja koristelu jäivät minulle. Kakun koristelussa unohdin sokerimassaviritykset ja menin sieltä missä aitaa ei ollut, mutta onneksi lapselle kelpasi. Tupa oli täynnä ja hulinaa riitti, sillä vaikka moni kutsutuista ei päässytkään osallistumaan, oli vieraita silti yli 40. Juhlien järjestäminen on aina hauskaa, mutta omalla tavallaan myös kuormittavaa. Joka kerta saan saman meltdownin hetkeä ennen juhlien alkua kun tajuan, että aikataulut pettävät taas kerran eikä mikään ole valmista kun vieraat saapuvat. Tämä viime tipan kohellus taitaa vain olla niin sisäänrakennettua, etten taida oppia siitä pois vaikka kuinka yrittäisin. Enkä näköjään opi sitäkään, että jos syntymäpäiväjuhlista haluaa kuvia muistoksi, niin kannattaa ottaa se kamera käteen. Mutta kaikesta huolimatta, hyvät kemut oli!

7.1.

Tyttömme lisäksi myös kaksi hänen serkuistaan juhlii syntymäpäiviään vuodenvaihteen tienoilla. Lauantaina veimme nämä kaksi synttärisankaria Superparkiin riekkumaan. Vietimme muksujen kanssa hauskan ja hikisen illan trampoliinien, seikkailuratojen, polkuautojen ja muun mukavan parissa. Parinkympin sisäänpääsyn itsekin maksaneena en tohtinut jäädä vain seisoskelemaan seinustalle, vaan kokeilin lasten perässä jos jonkinlaista aktiviteettia. Seuraavana päivänä olikin sitten aika hakattu olo. Eipä ole tullut viime aikoina paljon esimerkiksi kiipeiltyä, joten Superpark-vierailun vuoksi löysin taas ihan uusia lihaksia itsestäni. Sen myös opin, että sukkasillaan ei voi kiivetä köysiseinää, koska sukissa ei ole pitoa nimeksikään. Olihan se vähän koomista kun meikä sutii paikallaan ja sukat rullaavat lopulta jalasta pois. Ensi kerralla siis sisätossut mukaan.

 8.1.

Sunnuntaina tuli jätettyä vielä yhdet hyvästit ukille ja mummille. Saimme sisarusteni kanssa käydä katsomassa itsellemme muutamia mummilan tavaroita ennen kuin asunto menee myyntiin. Aikaa isovanhempien poismenosta oli kulunut nyt sen verran kauan, ettei mummilavierailu herättänyt suurempia tunnekuohuja, ennemminkin vain lämpimiä muistoja. Tuokin taulu - muistan aina lapsena ihmetelleeni, miksi mummilassa on kuva ihan ukin näköisestä miehestä naiseksi pukeutuneena. Jännä juttu, ettei tauluun ilmestynyt kenenkään nimilappua ilmaisemaan kiinnostusta saada kuva koristamaan oman kotinsa seinää.

4 kommenttia:

  1. Näistä jää kyllä kiva muisto itselle! Muistan kun öisin imetin ja luin vuoden 2013 päivän kuva-juttuja. :) Kiitos teille kemuista, hirmuisesti olit tehnyt tarjoiluja torstain sujuvuuteen nähden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli kyllä hauska juttu viime kerralla ja innosti kuvaamaan ihan eri tavalla kun homma oli päivittäinen rutiini. Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy... :) Mulla alkaa olla myös ihan hyvä rutiini tuossa viime hetken rutistuksessa tarjottavien suhteen, yhdessä päivässä saa yllättävän paljon aikaan. : D

      Poista
  2. Mukana lukemassa! Ja hah, mä niin pystyn samaistumaan tuohon juhlien järjestämisstressiin sekä tuohon että havahdun aina juhlien jälkeen siihen että yhtään kuvaa ei tullutkaan otettua... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu kun seuraat mukana! Toi on kyllä harmi että juhlissa ei juuri koskaan ehdi ottaa kuvia. Omia synttärikuvia lapsuudesta on niin kiva katsella, joten olisi kiva saada samanlaisia muistoja omallekin lapselle. :)

      Poista