8. toukokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 18

1.5.
Maanantaina viikonlopun räntäsateet olivat muisto vain ja pääsimme nauttimaan vappupäivästä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kävimme yökylään jääneen ystäväperheen kanssa pyörähtämässä kaupungilla vapputorilla ja katsomassa teekkarikastetta. Koko keskusta pullisteli väkeä, kun ihmiset nauttivat auringosta ja vapputunnelmasta. Kaupungilla kävelyn jälkeen siirryimme ensin Torni-hotellin alakertaan brunssille ja sitten vielä ihailemaan Tamperetta yläilmoista Moro Sky Bariin. Kuvasta huolimatta ilmapallo-ostoksia ei tehty, sillä tämän vapun pallo oli hankittu jo aattona marketista. Olin lievästi sanottuna hämmästynyt, kun lapsi valitsi Frozen- tai My Little Pony-aiheisen pallon sijaan Teletappi-foliopallon. Meillä ei ole katsottu Teletappeja oikeastaan ollenkaan, joten ihmettelen miten tyttö edes tunnisti hahmot, mutta jostain syystä neiti halusi juuri Teletapit. Mikäs siinä, ihan hyväkin ettei kaikki ole vain vaaleanpunaista (tai siis vaaleansinistä) prinsessahattaraa. Tältä lauseelta menee tosin hieman pohja kun katsotte seuraavaa kuvaa...

 2.5.
Vappuna tuli varattua ehkä hieman yläkanttiin hot dogeja ja perunasalaattia, joten tiistaina isäni ja molemmat veljeni tulivat auttamaan meitä vapputarjottavien tuhoamisessa. Kun paikalla oli vähän suurempi yleisö, käytti tyttö heti tilaisuuden hyväkseen ja haki Frozen-mikrofoninsa esittääkseen meille minkäs muun kuin Let it go -kappaleen. Tarkalleen ottaen kappale taisi tulla neljästi, aina hieman uudenlaisena versiona. Eläytyminen oli käsiliikkeitä myöten kohdallaan ja pakkohan näitä lauluesityksiä oli vähän videoidakin. Arvaan, että lapsi on todella innoissaan päästessään joskus murrosikäisenä katsomaan näitä performanssejaan. 

3.5.
Keskiviikkona olin pitkästä aikaa koulutuksessa, mikä oli virkistävää vaihtelua normaliin työarkeen. Seminaarin aiheena oli työyhteisön johtaminen ja esimiestyön haasteet - molemmat teemoja, jotka ovat ajankohtaisia jokaisella työpaikalla. Vaikka en itse esimiesroolissa toimikaan, antoi tilaisuus paljon eväitä omaan työhöni esimiesten tukena. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla pitkän linjan organisaatiopsykologi Pekka Järvisen kokemuksia erilaisista työyhteisöistä. Tavallaan lohduttavaakin huomata, että oli toimiala tai toimintaympäristö mikä tahansa, ovat johtamisen haasteet pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Päivä toimi myös itselleni hyvänä muistutuksena siitä, että erilaisiin koulutuksiin ja seminaareihin kannattaa lähteä aina kun siihen suinkin on mahdollisuus. Uutta näkökulmaa ja ajattelun aihetta löytyy varmasti.

4.5.
Torstaina nautimme poikkeuksellisen hyvästä säästä takapihan terassilla, jossa tarkeni jo paitahihasillaan. Tyttö roudasi takapihalle kaiken maailman leluja sekä lopulta myös kaikki ruokapöydän tuolit sisältä, sillä hän halusi leikkiä eväsretkeä. Reppu oli pakattu täyteen muovisia hedelmiä ja muita leikkieväitä, joita sitten maistelimme ilta-auringossa. Lopulta hain ihan oikeitakin viinirypäleitä naposteltavaksi, kun kerran eväsretkellä oltiin. Menossa mukana oli myös tuo aiemmin mainittu Teletappi-pallo, jota leikkikoira ulkoilutti. Päivään mahtui ikävämpiäkin käänteitä, mutta yritän mieluummin muistaa tämän hyvän hetken ja tytön iloisen hymyn. Valoa ja varjoa, sitähän se elämä on.

5.5.
Perjantaina kävimme pitkästä aikaa Hookissa. Tyttö taisi olla paikassa ensimmäistä kertaa ja hän ihmettelikin silmät pyöreinä paikan sisustukseen kuuluvia merirosvoja, laivoja, aarrearkkuja ja hurjaa haita. Itselleni Hook on jotenkin kovin nostalginen paikka, sillä tämä oli ensimmäisiä ruokaravintoloita, joissa aloimme lukioikäisenä käydä. Täysi-ikäistyttyämme viikonloppuihin alkoi kuulua baarittelua ja bileillan jälkeisiin sunnuntaihin kuului lähes yhtä usein ruokailu porukalla joko Hookissa tai Pancho Villassa. Ravintola ei ole juurikaan muuttunut näiden kuluneiden vuosien aikana, vaan ennallaan ovat niin ruokalista, sisustus kuin tuttu rasvan kärykin. Olen siipien suhteen vähän myöhäisherännäinen enkä silloin parikymppisenä suostunut koskemaan niihin, vaan söin aina kaikkea muuta upporasvassa paistettua "terveellistä" herkkua. Nykyään siivet jo maistuvat, mutta en edelleenkään väheksy myöskään mozzarellatikkuja ja ristikkoperunoita. Onhan tämä melkoista suonet tukkoon-tavaraa, mutta näin harvoin nautittuna aika hyvää sellaista.

6.5. 
Lauantaina saimme ystävältäni liput Mediapoliksen lastentapahtumaan, jossa oli järjestetty monenmoista ohjelmaa perheen pienimmille. Tapahtuma oli todella kiva ja tyttö oli haltioissaan tasapuolisesti kaikista esiintyjistä. Tai no, kyllähän se Elsana esiintynyt Juhlaprinsessa taisi vetää taas pisimmän korren. Olimme miehen kanssa varsin hämmästyneitä siinä vaiheessa, kun Elsa puhutteli tytärtämme nimellä ja muisteli heidän edellistä tapaamistaan. On toki mahdollista, että tyttö kertoi nimensä Elsalle niin ettemme rekisteröineet sitä, mutta jos hän todella muisti tyttömme maaliskuisilta lastenkutsuilta, olen kyllä todella vaikuttunut. Juhlaprinsessa on ihan elementissään jutellessaan lasten kanssa ja hän osaa todella hienosti huomioida jokaisen. Lapsi kävikin selittämässä Elsalle juttujaan useampaan otteeseen ja Elsa jaksoi kohteliaasti kuunnella ja eläytyä tytön tarinointiin. Vielä lähtiessäkin piti käydä kertaamassa mainosjulisteesta, keitä kaikkia olimme nähneet ja mitä olimme tehneet. Tein tapahtumassa myös pari kirppislöytöä tulevia perhejuhlia ajatellen: tyllihame ja juhlakengät yhteensä neljällä eurolla, ei paha. Annan kyllä täydet pisteet tapahtumalle, toivottavasti tämä järjestetään taas uudelleen.

7.5.
Sunnuntaina sain nukkua pitkään ja herätessäni muu perhe teki jo lähtöä ulos. Jäin sitten sisälle aamiaiselle ja naputtelemaan blogiin edellisviikon viikkokatsausta, kun mies ja tyttö lähtivät testaamaan vappuna tuliaisiksi saatuja pihaliituja. Hienoja teoksia pihatiellemme ilmestyikin ja tyttö esitteli niitä minulle varsin ylpeänä lähtiessämme myöhemmin päivällä asioille. Tuossa ne nyt sitten ilahduttavat naapureitakin siihen asti, kunnes seuraavan kerran sataa kunnolla vettä. Vesisadetta saadaan tosin odotella hetken, sillä näillä lämpöasteilla sateet tulevat alas lumena tai korkeintaan räntänä. Ei se kevät sitten tullutkaan, vaikka jo vähän lupailikin. Pöh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti