26. lokakuuta 2015

Kuinka hallita arkea?

On ihmisiä, jotka viikkaavat tuolin selkämykselle vaatteet seuraavaa päivää varten, lataavat kahvinkeittimen jo illalla ja suunnittelevat viikon ruokalistan kerrallaan. Tankkaavat auton heti kun bensavalo syttyy, merkitsevät viikottaisen siivouspäivän kalenteriin ja pitävät siitä myös kiinni. Vievät päiväkotiin uuden vaippapaketin ennen kuin asiasta on laitettu lappu lapsen lokerikkoon ja hankkivat joululahjoja jo pitkin syksyä. Ja sitten on vähän toisenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat aina myöhässä joka paikasta, jotka maksavat laskunsa useimmiten eräpäivän jälkeen ja jotka ostavat syntymäpäivälahjan vasta matkalla juhliin. Ihmisiä, jotka huomaavat perjantaina, että postilaatikolla on käyty edellisen kerran viime viikonloppuna ja joiden pyykkikori pullistelee siihen pisteeseen asti, kunnes puhtaat sukat loppuvat.


Ei varmaan ole vaikea arvata, kumpaan ihmisryhmään itse kuulun. En ole asiasta mitenkään ylpeä, mutta kai ne tosiasiat on vain tunnustettava. Nyt kun elämässä on liikkuvia osia enemmän kuin koskaan aiemmin, on tullut todettua, ettei pieni (tai oikeastaan vähän isompikin) määrä lisää suunnitelmallisuutta olisi pahitteeksi. Meille on esimerkiksi jo kertaalleen huomautettu päiväkodissa, kuinka lapsi olisi syytä tuoda vähän aikaisemmin, jos mielii hänen syövän aamupuuronsa siellä. Kerran olen hakenut tyttöä päiväkodista niin viime tipassa, että päiväkodin ovet olivat jo ehtineet mennä lukkoon. No, kiltistähän se pissapyykkipussi siellä odotteli seuraavaan päivään... Olemme jokusen kerran raahanneet nälkäkiukkuväsyneen lapsen ruokakauppaan siinä vaiheessa, kun olisi jo pitänyt istua kotona ruokapöydässä. Jotenkin se asioiden ennakointi ja valmistelu vaan tuntuu niin kovin työläältä ja kurinalaiselta, eikä todellakaan tule minulta luonnostaan. Paljon mukavampi olisi tehdä asioita sitä mukaa kun ne sattuvat eteen. Viime tipan varaan laskeminen ei kuitenkaan enää oikein toimi, kun kuviossa on mukana vajaa parivuotias lapsi, joka sekoittaa pakan kaatumalla lätäkköön tai saamalla raivarit juuri silloin kun ei pitäisi.

Meidän pakettimmehan ei lopulta ole edes kovin haastava. Lapsia on vain yksi, vanhempia kaksi ja me molemmat teemme säännöllistä päivätyötä. Esimerkiksi siskoni perheessä vaikeusaste nousee heti potenssiin neljä, kun jälkikasvua onkin kolme ja toinen vanhemmista vuorotyössä. En kehtaa varsinaisesti valittaa arjen raskaudesta, kun tiedän olevan olemassa yksinhuoltajia, suurperheitä ja perheitä, joissa lapsilla on erityisvaikeuksia, sairauksia ja vaikka mitä muita haasteita. Vaikka tietyssä mielessä pääsemmekin helpolla, ei se siltä aina tunnu. Olisikin mukava kuulla, millä keinoilla te muut saatte pyöritettyä arkirumbaanne. Kokkaatteko viikon ruuat valmiiksi pakastimeen viikonloppuna vai turvaudutteko valmisruokiin? Ulkoistatteko kodin siivouksen ammattilaiselle vai suljetteko tyynesti silmänne sotkuilta? Pakkaatteko seuraavan päivän tavarat valmiiksi edellisenä iltana vai laitatteko kellon aamulla soimaan aina niin paljon aiemmin, että ehditte ajoissa sinne minne pitääkin? Excel-taulukko kotitöiden jaosta, yhteinen sähköinen kalenteri, säännölliset treffi-illat puolison kanssa - mikä on ehdoton edellytys toimivalle arjelle?

Niin, että miten tämän paletin oikein saa haltuun? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

8 kommenttia:

  1. Mulla ei kyllä järkeviä vinkkejä ole, mutta kun stressasin juuri olenko myöhässä joulukorttien kanssa (nyt on lokakuu...) ja hermoilen, jos ollaan viikonloppuna reissussa, eli sunnuntainen koko kodin kuuraus uhkaa jäädä väliin, niin ei ole vaikeaa arvata kumpaan ryhmään itse kuulun. Ko teininä laitoin koulurepun ja vaatteet valmiiksi illalla. Mutta tällainen suorittaminen ja kontrollifriikkeys on välillä raskasta, olisi kivaa mennä enemmän fiiliksellä.

    Itse en ole samassa tilanteessa, mutta teen yleensä su pari ruokaa kaappiin, joita syötiin esim.viime viikolla koko viikko. Iso satsi keittoa, uunivuokia yms. Myös pakkasessa on yleensä jotain, minkä voi tarvittaessa sulattaa. Pesukoneen ajastin töissäkäydessä iltaisin, niin että heitin aamulla pyykit kuivamaan (varmaan lapsen kanssa ei enää onnistu) ja siivouspäivä on. Teen myös listoja etten unohtaisi mitään to do-asiaa. :)

    Täällä tosiaan haaveillaan enemmän heittäytyvästä luonteesta. :D Kovasti tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin kyllä oma taiteenlajinsa löytää se sopiva tasapaino suorittamisen ja stressaamisen sekä rentoilun ja riman laskemisen välillä. Tietyssä mielessä asioista kuitenkin pitää vähän ottaa paineita, koska eihän muuten saisi mitään aikaiseksi. Sitten taas ei elämä saisi kuitenkaan mennä sellaiseksi kilpajuoksuksi, jossa ei itsensä ruoskimiselta ehdi nauttia mistään.

      Toi viikonloppuisin ennakkoon kokkailu oliskin kyllä järkevää. Usein vaan viikonloppuisin on kaikkea muuta menoa ja meininkiä, mutta kyllähän siiä nyt varmasti ehtisi myös valmistella tulevan viikon ruokia, jos vaan ottaisi asiakseen. Arkikokkailu ylipäänsä ei oikein oo mun juttu, mutta yritän nyt innostaa itseäni siihen lukemalla kaikkia reseptejä lehdistä ja blogeista. :)

      Poista
    2. Niinpä, itselläni unohtuu sellainen rentoutuminen välillä kokonaan. Mietin juuri kun kello on lähes puoli kymmenen ja sain perunamuussin tehtyä ja lohen ulos uunista, että tekisi vaan mieli kaatua sänkyyn, mutta nyt olisi se oma aika-hetki! :D

      Poista
    3. No mutta nukkuminen on aina hyvä vaihtoehto, ota ilo irti nyt kun uni maistuu. :)

      Meillä on ollut eilen ja tänään yhteistä ilta-aikaa tytön kanssa vain pari tuntia ja ollaan käytetty se mm. makaamalla sängyssä lakuja syöden. Etta näin reipasta menoa ja ankaraa suorittamista meillä! :D

      Poista
  2. Koskahan meidän posti on viimeks haettu?! Mitä pyykkirumbaan tulee, niin itellä se menee useimmiten niin, että pyykkiä kerääntyy ja kerääntyy ja sitten jollain viikolla pyykkään ne vuoret raivolla pois, kone pyörii joka päivä niin kauan, että ollaan taas pienen hetken ajan sellasessa tilanteessa, ettei pyykkiä ole kasoina joka puolella. Sikäli en voi käsittää, miten perheet, joissa on paljon lapsia, handlaavat tuon pyykkirumban! Yhdenkin lapsen kanssa tuntuu, että koko ajan olisi jotain pestävää.. Ja sinänsä tunnistan hyvin tuon tunteen, että "ei saisi valittaa", kun monesti tulee mietittyä noita samoja asioita. Meilläkin vain yksi lapsi ja kaksi vanhempaa, tosin meillä arkea rytmittää Teemun 50 % työajasta Varkaudessa, eli käytännössä iskä on arkipäivistä puolet pois ja tulee sitten kotiin pyykkipussien ja pestävien eväsrasioiden ym. kanssa... Toisaalta on myös sanottava, että silloin kun iskä vaan on kotona, ei mun yleensä tarvi lapsenhoitoon kovin paljon osallistua :)

    Ulkoistamisen oon havainnut erittäin hyväksi vaihtoehdoksi siivouksen osalta! Ja ruokahuolto on meillä tavallaan osittain ulkoistettu siinä mielessä, että ollaan lapsen kanssa usein työ- ja hoitopäivän jälkeen liikenteessä jossain päin (kun Teemu on siellä Varkaudessa), jolloin saadaan yleensä ruokaa siellä, missä nyt ollaankin (jommilla kummilla isovanhemmilla tai siskon tykönä). Muutoin sitten tulee tehtyä isompi satsi jotain yleensä viikonloppuna tai maanantaina, jolloin siitä saadaan nopeasti mikron kautta lämmin ateria lautaselle monena päivänä viikolla. Niinpä, Vuoden Äiti-palkintoa odotellessa.

    Lahjoja mekin ostellaan menomatkalta, mutta toisaalta nykyään oon ottanu tavaksi hamstrata kivoja pieniä juttuja sitä mukaa, kun niitä jossain osuu silmiin (esim. reissussa). Tähän on syynä yksinkertaisesti se, että niitä "lahjottavia" on meillä nykyään niin paljon (Akselilla serkkuja 8+2 serkkupuolta, plus vielä yksi kummilapsi serkkujen ulkopuolelta), että joka tapauksessa koko ajan saa olla ostamassa jollekin synttärilahjaa ja joululahjarumba se vasta melkoinen onkin! Niin sikäli helpottaa, jos on joskus jo kaapissa valmiina jonkun lahja odottamassa oikeaa päivää. Yhden kummitytön joululahjan hommasin reissusta kesäkuussa, kun tuli vastaan sellasia, mistä ajattelin tytön pitävän. Voin suositella metodia, lieventää jonkin verran sitä ainaista lahjastressiä, vaikka ei kokonaan sitä poistakaan!

    Kaiken kaikkiaan oon tullu siihen tulokseen, että lapsiperhe-elämä on varmaan jokaisessa perheessä raskasta, oli tilanne mikä hyvänsä. Kaikilla on omat muuttujansa siinä arjen paletissa ja ne pitää jotenkin sovitella yhteen. Lisäks iso merkitys on sillä omalla kokemusmaailmalla ja sen takia on mun mielestä turhaa vertailla noita ulkoisia asioita kovin paljon (tyyliin meillä on vaan yksi lapsi ja miehen siskolla neljä, miten mua voi lapsiperhearki väsyttää, jos sekin jaksaa?), koska eri ihmisillä eri asiat kuluttaa niitä (erityisesti henkisiä) voimavaroja. Kuten edellinen kommentoijakin mainitsi, myös se kontrollifriikkiys voi olla todella raskasta. Saman kommentin olen kuullut eräältä kontrollifriikki-äidiltä, joka kulkee lasten perässä siivoamassa niiden sotkuja, vaikka ei millään jaksaisi, mutta ei osaa olla muutenkaan.

    Eli tsemppiä vaan teidänkin arkeen ja kyllä se oma tapa pyörittää sitä rumbaa sieltä löytyy, kunhan ei ota liikaa paineita siitä, miten joku muu asiat hoitaa tai miten jonkun muun mielestä pitäisi asiat tehdä! Ja vinkkinä, jos et ole vielä bongannut: Marja Hintikka Live - ohjelmassa Ylellä (pyörii paraikaa, löytyy myös Areenasta, on nettisivut yle.fi/mhl ja FB-sivukin) on mun mielestä todella virkistävä näkökulma lapsiperhe-elämään ja sieltä saa hyvää vertaistukea myös siihen kokemusmaailmaan, että välillä se arki vaan on rankkaa (eikä vaan sitä "aina on ihanaa ja koti on aina tiptop ja äiti valmistaa joka päivä ruoan kotimaisista luomuraaka-aineista ja plää plää")! Siellä mm. etsitään vuoden lapsiperhe-läävää ja muutenkin puhutaan asioista suoraan, tykkään ja suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, te oottekin pojan kanssa aina kaksin osan viikkoa. Mä oon monesti miettinyt, että miten niissä perheissä jaksetaan, joissa toinen vanhemmista on paljon työn vuoksi pois kotoa. Äitiyslomalla ollessa mua kiristeli jo ne satunnaiset työmatkat aika herkästi, mutta nyt kun on itsekin töissä eikä koko elämä pyöri pelkästään lapsen ympärillä, niin toisen aikuisen poissaolon jaksaa helpommin. Silti oon kyllä hyvin tyytyväinen, että miehen työreissut suuntautuvat kotimaahan ja yön yli reissuja on korkeintaan pari-kolme kertaa kuussa.

      Siivouksen ulkoistaminen on meilläkin ollut harkinnassa, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ottaa selvää, mitä sellainen maksaa ja keneltä sellaista palvelua kannattaisi ostaa. Sain raskauden loppuvaiheessa mieheltä joululahjaksi siivouslahjakortin ja käytin sen sitten joskus keväällä tytön syntymän jälkeen. Niin kivaa kun olikin tulla puhtaaseen kotiin, niin en voinut välttyä vertailemasta siivousfirman työn jälkeä omaani ja olin ehkä hitusen pettynyt, ettei koti ollutkaan kiiltävän puhdas, vaan ihan "tavallisesti" siivottu. Mutta juu, sen verran paljon siivoamista inhoan, että mielelläni voisin siitä jollekin maksaa. :)

      Meillä on myös aika mittava tuo lahjaostoslista, kun sisarusten lasten ja kummilasten yhteenlaskettu määrä on pitkälle toistakymmentä. Lahjojen hankkimisesta en kyllä yleensä ota kauheasti stressiä, paitsi ehkä jouluaaton aattona ravatessani hiki päässä kaupasta toiseen. :D Lapsille on kuitenkin yleensä kohtuullisen helppo hankkia lahjoja, varsinkin jos kysyy vanhemmilta täsmätoiveet etukäteen.

      Oon ihan samaa mieltä sun kanssa siitä, että oma asenne ja suhtautuminen ratkaisee paljon. Jos lähtee hakemaan jotain täydellistä suoritusta (mitä se sitten ikinä onkin) ja vertailemaan kovasti itseään muihin, niin eihän siinä tule kuin paha mieli. Tunnistan olevani aika vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan ja sen kun yhdistää sellaiseen peruslaiskaan ja mukavuudenhaluiseen luonteeseen, niin eihän mikään ikinä riitä. Toisaalta töissä saa kyllä pingottaa ja suorittaa sen verran paljon, että ehkä sitä voisi ihan hyvällä syyllä ottaa kotona vähän rennommin. :) Marja Hintikka Liveä katsoin itse asiassa eilen ekan kerran ja vaikutti kyllä hyvältä ohjelmalta, täytyy laittaa seurantaan!

      Poista
  3. Äh, onpas kiva ja hienosti kirjoitettu blogit - et varmana lopeta juuri nyt kun vasta tämän löysin!

    Me täällä vasta pohditaan, miten arki pyörii lapsen syntymän jälkeen.

    Oon itse enemmän listatyyppiä, ja varsinkin nyt äitiyslomaillessa kaapista pääsee mikään loppumaan. Mun pedanttius ulottuu kuitenkin lähinnä ruokahuoltoon, missä oon muuten suunnitellut avuksi jonkinlaisen kotiinkuljetuspalvelun käyttämistä isoihin ostoksiin kerran viikossa - tuleepahan siinä suunniteltua pari reilumpaa ruokalajia jo etukäteen.

    Mies sen sijaan on varsin vannoutunut pyykkääjä. Meillä pestäänkin pyykkiä parin-kolmen päivänä välein, myös vajaita koneellisia. Epäekologista, kyllä, mutta kuivausrummun puutteessa on miltei pakko jakaa lastia tasaisemmin.

    Siinä vaiheessa, kun molemmat palataan töihin, oon suht varma, että siivous me ulkoistetaan. Toki sitten pitäisi muistaa vielä hakea lapsi hoidosta yms - ei varmaan auta kuin alkaa pitää sunnuntai-iltojen kalenteripalaveri ja pistää omat ja miehen työmenot tärkeysjärjestykseen. Hirvittää vähäsen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista, mukavaa kun löysit paikalle! :) Eiköhän tää blogi tässä säily edelleen, vaikken kovin ahkerasti aina ehtisikään päivitellä.

      Lapsen tulo on kyllä iso muutos, mutta näin jälkikäteen ajateltuna äitiysvapaalla oli yllättävänkin leppoisaa, kun elämässä oli niin paljon vapausasteita. Me treffailtiin päivisin ystäviä kaupungilla, kyläiltiin, kuljettiin miehen mukana työreissuilla ja tehtiin useampi ulkomaanmatkakin. Nyt töiden ja päiväkodin aloituksen jälkeen sosiaalinen elämä tuntuu kutistuneen lähes olemattomiin eikä aika oikein muutenkaan tahdo riittää mihinkään. Sen takia sitä ei haluaisikaan käyttää kauheasti sitä vähäistä vapaa-aikaa johonkin niin tylsään kuin siivoamiseen ja muihin kotitöihin. :)

      Tsemppiä teille tulevaan, ihana iso mullistus luvassa!

      Poista