21. maaliskuuta 2017

Viikkokatsaus nro 11

13.3. 
Maijan kauneusnurkasta päivää! Onko sinullekin joskus käynyt niin, että kuivashampoo loppuu juuri kriittisellä hetkellä? Kaappiin jemmattu varapullokin on tyhjentynyt eikä aikataulusi anna mitenkään periksi käydä suihkussa? Hätä ei ole tämän näköinen! Hae keittiön kaapista maissitärkkelystä ja hiero sitä päänahkaasi - hiuksesi ovat kuin vastapestyt! Myös perunajauholla saavutat saman lopputuloksen. Helppoa, halpaa ja ennen kaikkea todellista ekokosmetiikkaa! Vinkki viitosena vielä mainittakoon, että mikäli olet pukeutunut tummasävyiseen paitaan, kannattaa se suojata ennen omatekoisen kuivashampoon levittämistä. Muuten saatat joutua vaihtamaan vaatteet vielä ennen lähtöä.

 14.3.
Tiistaina sain vihdoin aikaiseksi heittää koneeseen jo muutaman päivän kodinhoitohuoneen lattialla odotelleen pyykkikasan. Pyykinpesusta on tullut ihan oma taiteenlajinsa lapsen myötä, sillä aiemmin pesin vain omia, tummia vaatteitani, joissa ei yleensä ollut mitään tahroja. Nyt vaatteita löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä ja vaatteissa on kaikkia mahdollisia tahroja. Ja sitä pyykkiä tosiaan tulee. Aiemmin pyykinpesuun riitti yksi ainoa pesuaine, nykyään pyykkäystuotteita on kokonainen arsenaali: sappisaippuaa, nestemäistä tahranpoistajaa, jauhemaista tahranpoistajaa, värinkeräysliinoja, eri pesuaineita ja niin edelleen. Varmin lianpoistokombo on, kun tahrat esikäsittelee nestemäisellä tahranpoistajalla, laittaa koneeseen pesuaineen lisäksi jauhemaista Vanishia ja heittää pyykkien sekaan värinkeräysliinan. Näin samassa koneellisessa voi pestä niin pinkkejä, valkoisia ja mustia pyykkejä eikä tarvitse pelätä vaatteiden menevän pilalle. Ja kappas, tästä päivästä tulikin sitten Maijan Marttanurkkaus!

15.3.
Mies lähti keskiviikon työreissulleen jo edellisiltana, joten tyttö tuli tapansa mukaan äidin viereen nukkumaan. Se on kyllä jännä juttu, miten tämä täysleveä parisänky riittää vallan hyvin kahdelle isokokoiselle aikuiselle, mutta kolmevuotiaan kanssa sänkyyn ei tunnu mahtuvan muita. Heräsin aamulla sängyn laidalta ihmeellisellä kiemuralla likan vedellessä sikeitä reteästi poikittain keskellä sänkyä. Onneksi nukun itse sikeästi, muuten yhteisistä yöunista ei varmasti olisi tullut mitään.

16.3.
Torstaina kävin työterveydessä tuomiolla, eli kuulemassa millaisia tuloksia terveystarkastuksen verikokeista löytyi. Kaikki arvot olivat suorastaan erinomaisia, mikä oli positiivinen yllätys, koska elintapani eivät ehkä ole sieltä esimerkillisemmästä päästä. Erityisesti liikuntatottumuksissa olisi parantamisen varaa, sillä en tällä hetkellä liiku käytännössä lainkaan. Vaikka verensokerit, kolesteroliarvot, verenpaineet ym. ovatkin nyt hyvällä tasolla, ei sen varaan voi tuudittautua tulevaisuutta ajatellen. Keskustelimmekin työterveyshoitajan kanssa, josko lähtisin kokeilemaan ihan vain sitä terveysliikunnan minimiä, eli 20-30 minuutin kävelyä kolmesti viikossa. Yhtään pitempää aikaa ei kuulemma tarvitse liikkua, vaan lähteä hyvin pienin askelin liikkeelle. Katsotaan innostunko, tähän asti liikunnan ilo on nimittäin kiertänyt minut kohtalaisen kaukaa.

17.3.
Perjantai-iltana kävimme opiskeluporukalla syömässä uudehkossa Living Roomissa. Alkupalaksi tilaamani Choriqueso, eli chorizoa ja juustoa, oli melkoinen rasvapommi. Se olisi yksinään riittänyt ateriaksi, mutta koska olin tilannut kylkeen vielä kanaleivän, oli pakko luovuttaa ja jättää alkuruoka kesken. Latinalaishenkinen ravintola ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla herättänyt mitään valtavaa ihastusta, vaikkei ruuassa varsinaisesti mitään vikaa ollutkaan. Paikan keskeneräisyydestä olin kuullut kommentteja, mutta sen suhteen silmään ei pistänyt mikään erityisempi. Palvelu oli hetkittäin hieman kankeaa, mutta pääosin kuitenkin ystävällistä. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan, koska kokonaisarvioni olisi "ihan ok" eikä paikkaan ole kiirettä päästä toista kertaa. Mielenkiintoista nähdä, miten ravintolan konsepti kehittyy. Nyt se kurottelee vähän joka suuntaan kahvilana, lounaspaikkana, iltaravintolana, drinkkiloungena ja ties minä muuna. 

18.3.
Lauantaina olimme Frozen-teemaisilla lastenkutsuilla, jossa vieraili ihan oikea Elsa! Ihastuneet lapset pääsivät leikkimään ja tanssimaan Elsan kanssa ja jääkuningatar teki halukkaille myös taidokkaat kasvomaalaukset. Pienet vieraat olivat varsin tohkeissaan Elsan tapaamisesta ja isommat olivat tyytyväisiä, kun joku muu huolehti lasten viihdyttämisestä. Juhlaprinsessa tekee keikkoja myös muina prinsessahahmoina, joten jos kaipaat lastenkutsuille ohjelmaa ja olet valmis satsaamaan siihen reilun satasen, niin kannattaa tutustua Juhlaprinsessan sivuihin.

19.3.
Sunnuntaina ulkoilimme ihanassa auringonpaisteessa yökylään tulleen ystäväperheen kanssa. Järven jäällä liukastellessamme päätin pitkästä aikaa ottaa selfien. Tai siis kolmetoista selfietä, jotta sain edes yhden julkaisukelpoisen. Harjoituksen puutetta varmaankin, koska naamassahan ei voi olla mitään vikaa...? Harmi kun puhelimen etukamera ei ole käyttökelpoinen enkä voi käyttää siinä olevaa "Kauniit kasvot"-appsia. Työpaikalla ei taida ihan mennä läpi, jos pyytäisin uutta puhelinta paremmilla selfie-ominaisuuksilla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti