9. maaliskuuta 2017

Viikkokatsaus nro 9

27.2.
Maanantaina oli loman upein sää - aurinkoa, sopivasti pakkasta ja kirpsakan raikas talvisää. Lähdimme tyttöjen kanssa kävelylle järven jäälle. Kävimme samalla reissulla kokeilemassa jäälle auratulla radalla, miten luistelu sujuu viidentoista vuoden tauon jälkeen. Taidot olivat päässeet lievästi sanottuna ruostumaan ja luistelin lähestulkoon yhtä sujuvasti kuin kolmevuotiaamme. No mutta jäällä osasin sentään kävellä ihan reippaasti, toisin kuin lapsi, jota olisi pitänyt milloin kantaa sylissä, milloin vetää pulkassa. Ei ole kovin innokas ulkoilmaihminen tämä tyttäremme, kehen lie tullut...

28.2.
Tiistaina vietin koko päivän yöpuvussa enkä poistunut mökiltämme minnekään. Osasyynä tähän oli työkone, jonka menin aamulla avaamaan ja jonka ääressä vierähti lopulta useampi tunti. Voisin myös vedota huonoon säähän ja siihen, ettei aurinkokaan enää paistanut houkutellen ulkoilemaan, mutta perimmäinen syy oli varmasti puhdas laiskuus. Reippailun sijaan nukuin päiväunet ja luin pinon naistenlehtiä, jotka olivat jääneet kotiarjessa pölyttymään lehtihyllyyn. Ei huono tapa kuluttaa päivä tämäkään.

1.3.
Keskiviikkona käytin mieheltä aikoja sitten saamani lahjakortin ja kävin kasvohoidossa. Kosmetelogi sai myytyä minulle kiinteyttävän kasvovoiteen, vaikka vähän nikottelinkin sekä tuotteen hintaa että tuotekuvausta, jossa puhuttiin ikääntyvästä ihosta. Tosiasiahan toki on, että tässä mennään kovaa vauhtia kohti neljääkymppiä ja ryppyvoiteet kuuluvat meillä "aikuisilla naisilla" asiaan. Silti se vaan vähän kirpaisee, että eikö tässä nyt muka vielä ihan hyvin porskuteltaisi jollain markettirasvoilla ja mietittäisi niitä ryppyjä sitten keski-iässä. Valitettavasti tämä voide ei ollut ihan nappiostos omalle iholleni, sillä sen päälle on todella vaikea saada levitettyä meikkivoide siististi. Tämä on nyt toinen kerta kun ostan jonkun kalliin laatutuotteen, jälleen huonolla menestyksellä. Edellinen, laivalta hankittu Biotherm-purnukka on ollut hyllyntäytteenä kohta vuoden päivät, koska voide nosti naamani täyteen pientä näppyä. Ehkä vaan parempi pysytellä siinä apteekin perusvoiteessa, niin ei ainakaan mene rahat hukkaan. Tulee niitä ryppyjä kuitenkin.

2.3.
Torstaina oli täydellinen lumiukkosää, joten pistimme pystyyn lumiveistoskilpailun. Pienemmillä oli perinteisempi lähestymistapa teoksissaan, isommat toteuttivat omansa vähän suuremmalla pieteetillä. Tässä työn alla on lumimoottoripyörä, joka lopulta voitti perheemme Whatsapp-ryhmässä järjestetyn äänestyksen. Vähän kyllä ihmetytti, ettei kulta-Iivolle tehty kunnianosoitus Oltermanni-pakkauksesta viriteltyine mitaleineen vienyt voittoa, mutta makuasioista ei kai voi kiistellä. "Lum1ivo" -niminen teos sai kuitenkin Instagramissa tykkäykset sekä Lahti2017-profiililta että itse Katri Niskaselta, joten se vähän lievensi tappion kirvelevyyttä.

3.3.
Perjantaina oli viimeinen lomapäivämme Vuokatissa. Saimme houkuteltua tytön laskemaan pari laskua lastenrinteessä, jotta minäkin pääsin näkemään miten homma sujuu. Holtiton olisi ehkä osuvin sana kuvaamaan lapsen laskettelutyyliä, mutta hän oli toki vasta toista kertaa laskettelusuksilla. Minua ei saa tuon lajin pariin kirveelläkään, eli jos tyttö laskettelusta innostuu, niin isänsä saa hoitaa opetuksen. Toistaiseksi laskettelurinteen juurella oleva sisäleikkipaikka vei kuitenkin vielä pitemmän korren. Hyvä niin, sen verran hurjan näköistä meno rinteessä oli.

4.3.
Lauantai oli kotiinlähtöpäivä, mutta emme ajelleetkaan Kainuusta kotiin asti, vaan jäimme matkan varrelle ystäväperheen luo. Tyttö sai hieman jälkijunassa kummeiltaan kolmevuotislahjan ja paketista paljastui mikäs muu kuin Elsa-puku! Se piti saada päälle heti, hiuspannasta ei ehditty ottaa edes hintalappua pois. Pian Putous-katsomossa pyörähteli kolme Elsaa. Melko tarttuva tauti tuo Frozen-kuume. 

5.3.
Lomaviikon kruunasi ihanan aurinkoinen sunnuntaisää. Isät lähtivät peruuntuneen Pirkan Hiihdon sijaan kiertämään Jyväskylää suksin, millä välin äidit ja lapset viettivät vähän vähemmän urheilullisen päivän. Kävelimme me sentään läheiseen leikkipuistoon, jossa nautittiin välipalabanaanit. Eväiden syöminen on aina yhtä kova juttu, kuten tytön ilmeestä näkee. Osaisipa sitä itsekin iloita samalla tavalla pienistä asioista. Iloinen olin toki minäkin, en tosin niinkään banaanista, vaan onnistuneesta ja rentouttavasta lomasta perheen ja ystävien parissa.

2 kommenttia:

  1. Liittyen tuohon hoitoon: kävin Katinkullassa hoidossa ja jäi tosi ammattitaidoton kuva, jätin palautettakin mutta asiaan ei reagoitu mitenkään. Onhan se rasva nyt aivan vääränlainen jos ei imeydy ennen meikkiä, itse epäilen suuresti näitä all skin types-tuotteita, eivät sovi myöskään minulle millään tapaa. Harmi homma. Onneksi loma oli muuten onnistunut ja pääsitte nauttimaan talvikeleistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei itse hoidosta oo mitään isompaa sanottavaa, sen tarkoitus oli olla lähinnä rentouttava enkä mitään ihmeempiä tehoja odottanutkaan. Mutta joo, tuote ei kyllä osunut kohdalleen ja kosmetelogin myyntiargumenttikin oli lähinnä se että "tää on tosi suosittu", ei mitään mun ihotyyppiin liittyvää. Mulla on nyt kyllä osunut muutenkin kosmetiikkahankinnat ihan hutiin viime aikoina, ärsyttää kun menee hirveästi rahaa hukkaan...

      Poista