14. kesäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 22

29.5.
Viikon alkajaisiksi pääsimme katsomaan ystäväpariskunnan viiden päivän ikäistä esikoista. Käsittämättömän tuuheatukkainen pikkumies nukkui melkein koko vierailumme ajan, mutta heräsi onneksi lopulta niin, että ehdin häntä vähän sylitelläkin. Tuliaiset vauvalle haimme Babystylesta, joka on yksi niitä kauppoja, josta en ennen omaa lasta tiennyt mitään, mutta jossa nykyään vierailen mieluusti. Olen erityisen ihastunut noihin Done by Deer -merkkisiin tuotteisiin, joita tuli hankittua myös kälyn vauvajuhliin. Niin paljon kaikkea ihanaa ja suloista on tarjolla pienille nykyään! 

30.5.
Tiistaina oli jälleen yksi sateinen päivä. Säästä huolimatta innostuin illalla pyörimään takapihamme ainoan omenapuun ympärillä kameran kanssa. Pari vuotta sitten vietimme ensimmäistä kesäämme nykyisessä kodissa ja jännityksellä odotimme, mitä kaikkea pihamaalta oikein ilmestyykään esiin. Silloin omenapuuhun ei tullut kukan kukkaa, mutta sen juurelle kasvoi komeat määrät liljoja. Viime kesänä omenankukkia tuli jonkin verran, kun taas liljoja nousi maasta vain pari hassua. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että sekä omenapuu että liljat mahtuvat kukkimaan sulassa sovussa. Näköjään mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän jaksaa ihastella kukkia ja luonnon heräämistä. Edelleenkään en jaksa nähdä kovin paljoa vaivaa pihan laittamisen eteen, mutta ehkä sekin aika tulee vielä. Jos nyt edes muutaman kesäkukan saisi laitettua, niin hyvä. Haaveilemani pionipenkin toteutus seuraa sitten joskus myöhemmin.

31.5.
Keskiviikkona saimme vieraita, kun veljeni saapui poikansa kanssa meille pannukakun houkuttelemana. Pikkumiehellä oli sopivasti päällä body, jonka ostin hänelle joululahjaksi ennen hänen syntymäänsä. Mr. Wise Guy oli vähän kiukkuisella päällä saatuaan edellispäivänä rokotteet, mutta viihtyi sentään jonkin aikaa myös lattialla pötköttelemässä, että täti sai räpsittyä kuvia serkusten touhuista. Samalla muistin, kuinka haastavaa noiden pikkuisten kuvaaminen onkaan, kun koko ajan joku raaja huitoo menemään ja ilmeetkin ovat aika hallitsemattomia. Kuvia pitää ottaa kymmenittäin, että saa edes yhden onnistuneen. Tyttö jaksaa joka kerran kysellä, joko vauvaserkku on kasvanut isoksi. Aina se hämmästyttää yhtä paljon, että miten se vauva voikin olla vielä niin pieni. Kovasti jo odoteltaisiin Maukka-vauvasta leikkikaveria. 

 1.6.
Torstaina puhelin piippasi "Kuka lähtee siiville?" sopivasti siinä kohtaa, kun olisi pitänyt aloittaa ruuanlaitto. Tartuimme kutsuun ja kävimme Sticky Wingersissä. Tilasin uteliaisuudesta jälkiruuaksi friteerattua jäätelöä. Annoksen saapuessa koko pöytäseurue purskahti nauruun - aivan hervottoman kokoinen pläjäys! Taikinakuoreen kääritty jättimäinen jäätelöpallo tarjoiltiin kermavaahtovuoren päältä suklaakastikkeella höystettynä ja annos oli todella niin suuri, että siitä riitti neljälle ihmiselle. Omaan makuuni tämä ei ollut edes kovin hyvää, mutta tulipahan kokeiltua.

2.6.
Perjantaina koitti kauan odotettu päivä, kun kävimme rakenneultrassa. Niin, tämän myötä paljastettakoon, että perheeseemme odotetaan syksyllä saapuvaksi toista lasta. <3 Ultran mukaan kaikki on kuten pitääkin, joten ehkä tässä voi alkaa vähitellen oikeasti orientoitua siihen, että lokakuusta alkaen meillä eletäänkin neljän tähden arkea. On ollut kieltämättä vähän hassua kirjoitella blogiin kuulumisia, kun niin suuresti elämään ja päivittäiseen arkeen vaikuttava asia on pitänyt rajata pois aihealueista. Käytännössä kuitenkin lähes koko tämä vuosi on eletty odotusta ja blogin viikkokatsaukset ovat kulkeneet käsi kädessä raskausviikkojen kanssa. Mutta nyt kun se on sanottu julkisesti ääneen, tullaan raskaus- ja vauvajuttuja varmasti näkemään blogissa jatkossa enemmänkin. Sinänsä huvittavaa, että edellisen 365-projektini aikana tulin myös raskaaksi. Esikoisen odotusta tuli jonkin verran dokumentoitua silloiseen blogiin ja lopulta lähdin synnyttämään muutama tunti 365:n kuvan ottamisen jälkeen. Tällä kertaa myös vauvan syntymä ja ensikuukaudet ehtivät mukaan blogiin, jos vain kaikki menee hyvin. Toivottavasti menisi, sitä kovasti toivomme.

3.6.
Lauantaina olimme serkkuni yo-juhlissa. Koko viikon sää oli ollut todella kylmä ja sateinen, mutta juhlapäivälle saatiin lopulta upea auringonpaiste. Juhlat pidettiin ylioppilaan kotona idyllisellä Käpylän puutaloalueella kukkivien omenapuiden katveessa. Kyllä kelpasi paistatella päivää ja nauttia juhlatunnelmasta, kun puitteet olivat niin mahtavasti kohdillaan. Päivänsankari yllytettiin jossain vaiheessa iltaa vanhan harrastuksensa pariin esittelemään taitojaan diabololla. Esityksestä ja ylioppilaan saamista huimista suosionosoituksista innostuneena myös tyttömme päätti pistää oman shown pystyyn. Ensin hän tanssi ja kun juhlavieraiden mielenkiinto alkoi hiipua, laulaa luritti vielä pari laulua päälle. En tiedä mistä ihmeestä tuo esiintymisgeeni on tullut, mutta neiti nauttii kyllä melkoisesti saadessaan olla huomion keskipisteenä. Itse en muista lapsena olleeni yhtään noin innokas saati rohkea esiintyjä.

4.6.
Sunnuntaina kävimme ajelulla Lielahden Hiedanrannassa, jonne on rakentumassa kokonaan uusi kaupunginosa. Tällä hetkellä alueella on käynnissä varsin mielenkiintoinen kokeilu Välikainen Hiedanranta, jonka puitteissa Tampereen kaupunki avaa alueella toimintamahdollisuuksia mm. tapahtumien, työpajatoiminnan ja yhteisöllisten hankkeiden myötä. Hiedanrannan Pajalla työskentelee taiteilijoita ja käsityöläisiä, kulttuuritila Kuivaamolla järjestetään erilaisia tapahtumia, Lielahden Kartanolla toimii kesäkahvila ja alueelle rakentuu parhaillaan myös sisäskeittihalli. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa paikan päällä! Itseäni jäi kiinnostamaan sekä alueen historia että sen tulevaisuuden suunnitelmat sen verran paljon, että mielelläni menisin tuonne uudestaan opastetulle kierrokselle. Järjestetäänköhän sellaisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti