Paluu arkeen

Nyt se loma sitten loppui. Ja samalla näköjään kesäkin. Vettä sataa ja ulkona on sen verran viileää, että sandaaleissa monta kuukautta vapaana heiluneet varpaat oli tänään pakko ahtaa sukkiin ja kenkiin. Kurkkukin on kipeä ja nenä vuotaa, mikäs sen paremmin sopisikaan tähän hetkeen. Vauva sentään armahti ja nukkui aamulla yhdeksään. Sunnuntaina nimittäin herättiin poikkeuksellisesti jo kuudelta. Maanantaiangstin lievittämiseksi sentään siivosimme jo eilen lomalla lievästi sanottuna räjähtämään päässeen kodin. Sehän tästä vielä puuttuisi, että pitäisi ensimmäisenä alkaa heilumaan imurin ja pölyrätin kanssa. Aloitinpa viimeisenä lomailtana tarmonpuuskassani ties kuinka kauan hokemani "pitäis tehdä"-homman, eli tytön vaatekaapin siivouksen.

Ilmojen viilentyessä omastakin vaatekaapista on pitänyt kaivaa esille lämpimämpää vaatetta. Farkkuja jalkaan kiskoessani huomasin, että ne ovat jotenkin mystisesti päässeet kutistumaan kesän aikana. Ihmekös tuo, jos viimeiset neljä viikkoa on syöty lähes yksinomaan ravintolaruokaa. Kotona ei ole tullut kokkailtua lainkaan, joten jääkaappi ammotti tänä aamuna tyhjyyttään. Aamupuurot sain sentään keiteltyä, mutta lounas vaati kauppareissua. Reippaana suunnittelin jo vauvanruokatehtailua ja kasvissosekeiton keittelyä, ehkäpä pyöräyttäisin siinä samalla sämpylätaikinankin. Vaan sitten soitti mies ja ehdotti lounasta Nanda Devissä. Nanosekuntin harkinta johti myönteiseen vastaukseen ja noin tuntia myöhemmin ihanaan intialaisähkyyn. No, jospa sitä sitten huomenna palaisi ihan oikeasti ruotuun...

Arkeen kiinnittymisessä auttoi myös illalla koko perheen voimin tehty reissu lähi-Prismaan. Kyllä sitä ihminen tuntee olevansa elossa ladatessaan ostoskärryn täyteen vihanneksia, vaippoja, broilersuikaleita, ruisleipää ja viiliä. Illalliseksi olisi varmaan proosallisesti pitänyt tehdä makaronilaatikkoa tai makkarakeittoa, mutta pari päivää sitten parasta ennen -päiväyksensä ohittanut mozzarella ohjasi salaattiruokailuun. Hyvä niin, jospa ne farkut vaikka huomenna kiristäisivät sitten vähän vähemmän (toiveajattelua, tiedän).

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Päivän oppituntina olkoon se, että jos ensin on harjoiteltu sormiruokailua, niin on ihan turha kuvitella, että sen jälkeen voisi yrittää syöttää lapselle lusikalla kaurapuuroa. Ja jos turhauduttuasi kokeilet, voisiko lapsi syödä myös kaurapuuro sormin, niin vastaus on ei, ei todellakaan voi. Mukavaa alkanutta viikkoa, kyllä tästä ihan hyvä tulee!

Vielä on kesää jäljellä

Okei, tuo Mamban biisi on ehkä yksi maailmankaikkeuden kamalimmista kappaleista, mutta tavallaan se sopii viime viikkoihin, kun olemme viettäneet kesälomaa poikkeuksellisen myöhään. Tai no eihän minulla varsinaisesti mitään lomaa ole, mutta miehen kesäloma laskettanee myös kotiäidin kesälomaksi. On ollut hieman yllättävää huomata, että lomasesonki todella päättyy melko vahvasti heinäkuuhun ja viimeistään koulujen alku laittaa pisteen monelle kesäaktiviteetille. Paljon kaikkea hauskaa on silti mahtunut tähänkin neljään viikkoon. Kesälomamme alkoi siis Viron matkalla ja sen jälkeen on seikkailtu kotimaassa milloin missäkin, enimmäkseen kuitenkin Pirkanmaalla. Kamera on kulkenut jälleen tiiviisti matkassa, joten sen pitemmittä puheitta, tässä vielä muutamia kuvia kuluneelta kesälomaltamme.

Lukioporukan mökkiviikonloppuna herkuteltiin ja nautittiin helteistä 

Tapahtumien Yöhön sisältyi mm. pyöräakrobatiaa, yhteislaulua ja tulishowta

Matkalla Savonlinnaan lounastettiin Mikkelissä Tertin kartanon vehreässä ympäristössä

Savonlinnassa veneiltiin Saimaalla, keinuttiin, ihasteltiin idyllistä keskustaa ja syötiin lörtsyjä

Savonlinnan visiittiin kuului luonnollisesti myös käynti Olavinlinnassa

On käyty marjassa (rasti seinään!)

Ja metsäretkellä (toinen rasti seinään!!)

Elokuisten iltojen hämärtyessä on tunnelmoitu takkatulen loimussa ja ihasteltu upeita auringonlaskuja ja kuutamoita

Ennen kaikkea on otettu rennosti ja nautittu yhdessäolosta

Hieno kesä, hieno loma! Ensi viikolla onkin sitten edessä paluu arkeen, kun mies palaa töihin. Ilmassa alkaakin jo olla vähän syksyn tuntua, mutta jostain syystä se ei tällä kertaa ahdista, vaan odotan ihan hyvillä mielin viileneviä säitä, arkirutiineja ja lupaa istahtaa illalla sohvalle television ääreen. Tämän sanottuani nyt alkaa vielä joku kaikkien aikojen intiaanikesä, mutta sekin otetaan toki ilolla vastaan.

MimiBo cafe

Suuntasimme tässä taannoin Puutarhakadulle piipahtaaksemme Kahvila Valossa. Kappas vaan, Valoa ei enää löytynytkään, vaan sen tilalle oli avattu MimiBo cafe -niminen paikka. Hieman pettyneinä Valon lopettamisesta päätimme kuitenkin antaa uudelle kahvilalle mahdollisuuden.

Alun perin tarkoituksenamme oli nauttia jotain virvoketta ja pientä makeaa, mutta kahvilan tarjontaa tutkaillessamme päädyimmekin ottamaan salaatit. Vaihtoehtoja oli muutama eikä mikään niistä sisältänyt lihaa tai kalaa. Raavas lihansyöjämieheni ei tästä kuitenkaan pahemmin hämääntynyt, vaan valitsi mozzarellasalaatin, itse päätin kokeilla halloumi-tofusalaattia. Juomiksi otimme kuusenkerkkälimonadia sekä eksoottiselta kuulostavaa kombuchaa (juu, piti ihan googlettaa mitä se on - teestä käymisen avulla valmistettu juomaa). Kun leivostiskissä myytiin lisäksi mm. raakasuklaata ja paikan itsetehdyistä jäätelöistä löytyi makuina esimerkiksi siitepölyä(!), saattoi tyhmempikin tajuta, että tämä kahvila ei ole ihan perinteinen paikka, vaan terveellisyys ja eettisyys näkyvät vahvasti tarjonnassa. Paikan pitäjät lupaavatkin, että valikoimasta löytyy aina jotain vegaanista ja erikoisruokavaliot huomioiden myös gluteenitonta tarjottavaa.

Myönnän rehellisesti, että olin hieman ennakkoluuloinen ruokien suhteen, olenhan enemmän tällainen "voita ja kermaa"-henkinen herkuttelija, jonka ruokavaliosta superfoodit ovat yhtä kaukana kuin kuu maapallosta. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että salaatit olivat yksinkertaisuudessaan todella maistuvia ja täynnä raikkaita, puhtaita makuja. Samaten jälkiruuaksi valikoituineet spelttijuustokakku sekä kookoskermaan tehty mansikka-spirulinajäätelö olivat herkullisia. Kombuchakin oli yllättävän hyvää, sen sijaan kuusenkerkkälimsaa ei välttämättä tarvitse toista kertaa kokeilla. Paikan kahvi- ja teevalikoimaa en valitettavasti pysty arvioimaan, sillä en juo kumpaakaan.

MimiBo cafe on pastellisävyineen ja värikkäine yksityiskohtineen sievä kuin karamelli. Omaan makuuni söpöydessä mentiin ehkä jo liiankin imelän puolelle, mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö kahvila olisi kaunis ja viihtyisä. Pikkuneitimme päätti sopivasti ottaa ruokailunsa päälle päiväunet, joten viihdyimme kahvilassa pitkälti toista tuntia. Rakennuksen sisäpihalta löytyy myös pieni terassi, joka vierailuajankohtanamme oli sateen vuoksi tyhjillään, mutta paremmalla säällä varmasti oikein mukava istuskelupaikka sekin. 

MimiBossa on myynnissä myös astioita ja pientä sisustustavaraa

Vaikka terveellisyys ei ehkä ole se sana, jonka ensimmäisenä haluaisi yhdistää kahvilatuotteisiin, niin suosittelen kuitenkin vierailemaan MimiBo cafessa ja kokeilemaan, miltä nämä asteen verran tiedostavammin tehdyt herkut maistuvat. Tuotteet tehdään tässä perheyrityksessä pääosin itse ja raaka-aineet tulevat mahdollisuuksien mukaan suoraan pientuottajilta, josta saa ehdottomasti lisäplussaa. Kyllä tämä voittaa ketjukahviloiden pakastepullat mennen tullen!

Pärnu

"Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä /

kastumme aina kun kävelemme keskustaan /

nähtävyyksiä ei ole mutta /

taloista katsoo pyöreät ikkunat."

Ultra Bran melankolinen kappale ei ehkä anna ihan osuvaa kuvaa Pärnusta, joka ainakin näin kesähelteillä oli juuri sopivan vilkas ja eläväinen kaupunki minun makuuni. Tykästyin Pärnuun kovasti, vaikka olimmekin siellä vain yhden yön ennen kotiinpaluuta Virosta.

Pärnu on kuulemma Viron kesäpääkaupunki ja sen väkiluku kuusinkertaistuu kesän aikana. En yhtään ihmettele, miksi väki viihtyy Pärnussa - löytyyhän sieltä upea hiekkaranta, sitä reunustava rantabulevardi sekä puistoja, ravintoloita ja kahviloita, joissa nauttia aurinkoisista kesäpäivistä ja lämpimistä illoista. Meidän Pärnussa viettämämme aika oli lyhyt, mutta siinäkin ehti jo saada oikein hyvän kuvan kaupungista.

Hotellissa puiston laidalla asuu vanhoja ihmisiä /

leskimummoja ja -vaareja /

jotka etsivät toisistaan seuraa /

mitä ne meistä ajattelevat /

eivät nuo varmaan käy edes hoidoissa.

Meidänkin hotellimme sijaitsi puiston laidalla, mutta asukaskunta Green Villassa oli kyllä hyvin kirjavaa, ei siis pelkkiä seurankipeitä vanhuksia. Hotelli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä sekä keskustasta että rannalta ja me tutustuimmekin kaupunkiin lähes yksinomaan jalan. Kävely teki oikein hyvää, sillä matkan aikana tuli istuttua melko paljon autossa ja luonnollisesti myös herkuteltua... Hoitoihin emme tässä(kään) kylpyläkaupungissa ehtineet, mutta kylpemisestä menköön isien ja tytärten yhteinen uimatuokio lähtöpäivän aamuna.

Steffanin pizzat olivat ehkä hivenen ylimainostettuja

"Ihmiset kantavat leivoslaatikoita /

kahviloita on paljon, tuollakin uusi kohvik /

muutaman päivän kuluttua myös meillä /

on kantakohvik ja siellä kantapöytä."

Me emme ehtineet Pärnussa viettämämme vuorokauden aikana vierailla kuin yhdessä kahvilassa, joten sitä ei nyt ehkä kehtaa ihan kantakohvikiksi kutsua, mutta oikein kiva paikka se kuitenkin oli. Kannattaa siis piipahtaa luomukahvila Mahedikissa, jos Pärnuun eksytte.

Pärnun visiitti kruunasi Viron-reissumme ja itse ainakin ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että menisin sinne mielelläni joskus uudestaan vähän paremmalla ajalla. Ehkäpä silloin voisi etsiä sen kantakohvikin ja käydä vaikka niissä hoidoissakin...

Etelän auringossa

Olemme jo useana kesänä tehneet ystäväperheemme kanssa jonkun reissun. Alkuun matkustimme  lapsettomina pariskuntina, jolloin kulkupelinä oli useimmiten moottoripyörät ja matkasuunnitelma muotoutui sitä mukaa, kun reissu eteni. Perhekoon kasvaessa moottoripyörien rinnalle oli otettava yksi huoltoauto ja suunnitelmallisuuttakin hieman lisättävä. Viime kesänä ystäväperheeseemme syntyi toinen lapsi, joten varsinaista kesälomareissua ei tullut tehtyä, mutta kävimme kyllä keväällä yhdessä Italiassa. Tänä vuonna matkustettiin sitten molemmat lapsiperheinä, moottoripyörät jäivät  kotiin ja reissuun pakattiin kaksi farmariautoa. Suunnitelmallisuuttakin lisättiin sille asteelle, että lauttamatkat ja majoitus oli varattuna jo ennen matkalle lähtöä, heh. Matkakohteeksi valikoitui tällä kertaa etelänaapurimme Viro. Vietimme reissussa viisi päivää, joista valtaosan Saarenmaalla, joka on tunnettu kauniista luonnostaan, tuulimyllyistä ja oluesta.

Majoituimme Saarenmaan pääkaupungissa Kuressaaressa, josta löytyy mm. keskiaikainen linna, pieni ja tunnelmallinen vanha kaupunki, hiekkaranta sekä paljon kylpylöitä ja ravintoloita. Itse jätimme kylpylät tällä kertaa väliin, sillä olimme vuokranneet mukavan tasoisen mökin muutaman kilometrin päästä Kuressaaren keskustasta. Lupauksiensa mukaan tasokkaaksi osoittautunut mökki sopi meidän tarkoituksiimme hyvin, vaikka keskustaan ei ollutkaan ihan kävelymatka. Hellesäät hellivät meitä koko reissun ajan ja ilmalämpöpumppu olisi siten ollut tervetullut lisä mökin varustukseen, mutta muuten mökki oli oikein hyvin varusteltu. Syöttötuolia ei tosin ollut, mutta sekin olisi varmasti järjestynyt, jos olisimme tajunneet pyytää sitä etukäteen.

Kuten Kuressaari, oikeastaan koko Saarenmaa tuntui melko pieneltä ja siten helposti lähestyttävältä. Ajomatkat ovat lyhyitä ja koko saaren ehtii halutessaan hyvin kiertämään parissa päivässä. Mitään suurempia nähtävyyksiä ei oikeastaan ole, mutta aika ei silti käynyt pitkäksi. Poikkesimme mm. Anglan tuulimyllymäellä, Sörven kynnäksellä sekä Kaalin meteoriittikraaterilla.

Pääasiassa keskityimme kuitenkin rentoon hengailuun ja yhdessäoloon. Lasten kanssa kaikki meni varsin mallikkaasti, vaikka voisi ajatella, että kolmen näin pienen matkalaisen kanssa joutuisi kovastikin säätäämään. Vielä mitä, nämä neidit kulkivat hienosti menossa mukana! Asiaa helpottanee se, ettei kummassakaan perheessä olla mitenkään kellontarkkoja syömisten tai nukkumisten suhteen, vaan ko. toimenpiteet voidaan hoitaa joustavasti tilanteen mukaan. 

"No niin lapset, nyt poseerataan, ottakaas tästä mallia!"

Niin ja kyllähän me tietysti syötiinkin. Ruoka oli ravintoloissa kautta linjan melko hyvää, edullista ja tuhtia - juuston ja rasvan määrässä ei ollut kitsasteltu. Ravintolasuosituksina Kuressaaresta voisi mainita italialaispaikka La Perlan sekä vanhaan tuulimyllyyn rakennetun Veski Trahterin. Paikallisista erikoisuuksista tuli maistettua mm. mustaa leipää sekä talkkunapiimää muistuttavaa kama-juomaa. Niin ja miehet tietysti nauttivat sitä kuuluisaa olutta.

La Perlan mainio pasta

Kupillinen kamaa

"Tarjoilija, tuopissani on ampiainen!"

Matkamme oli onnistunut ja mukava, mutta ehkä enemmänkin hyvän matkaseuran kuin erityisen vaikuttavan matkakohteen ansiosta. Suosittelen Saarenmaata, jos haluat ottaa rennosti etkä kaipaa mitään erityisempiä nähtävyyksiä. Reissu oli mukava ja voisin mennä Saarenmaalle toistekin, mutta en ollut mitenkään erityisen haltioissani paikasta. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, sen verran paljon olin kuullut kehuja Saarenmaasta etukäteen. Jos vertaan Saarenmaata esimerkiksi Ahvenanmaahan, jossa kävin ensimmäistä kertaa viime kesänä, taitaa kotimainen saarilomakohde viedä tässä kohtaa voiton. Kolmen yön jälkeen päätimmekin sitten suunnata Saarenmaalta Pärnuun, mutta se onkin jo toinen tarina...