Viikkokatsaus nro 25

19.6.

Maanantaina vietin vielä puoli päivää helteisessä Amsterdamissa. Kävimme pyörimässä vähän kaupoilla, sillä pitihän sitä tuliaisia saada. Itselleni en sattuneesta syystä edes yrittänyt katsella mitään vaatteita, mutta matkaseuralaiseni teki hyviä löytöjä Primarkista. Itsekin ostin sieltä naurettavan halpoja lastenvaatteita tytölle viemisiksi. Amsterdamin keskusta on kyllä huvittava, kun siellä on sulassa sovussa rinnakkain H&M:t, jäätelöbaarit, Coffee Shopit ja erotiikkaliikkeet. Itse en oikein tiedä miten noin avoimeen huume- ja seksibisnekseen pitäisi suhtautua, mutta ehkä nuo asiat on parempi hoitaa päivänvalossa kuin rikollisesti hämärähommina. Vielä ennen lähtöäni poikkesimme pikaisesti kuuluisalla kukkatorilla, joka kuvasta poiketen ei ole lainkaan noin esteettinen. Kukkatorilla siis myydään pääasiassa kukkasipuleita, juurakoita ja siemeniä, ei suinkaan kukkia. Jostain kumman syystä multaiset kukkasipulit eivät houkutelleet kuvaamaan, mutta onneksi yhdestä kojusta löytyi ihan kukkiakin.

20.6.

Tiistaina päädyimme parin sattuman vuoksi poikkeamaan Hinttalan kotiseututalossa Nokialla. Olimme paikalla vasta vähän ennen sulkemisaikaa, joten kahvilan antimista täytyy mennä nauttimaan toisella kertaa, mutta sen sijaan saimme pikaisen opastuksen pihapiirin rakennuksiin. Kolmevuotiaalla ei meinannut ensin kiinnostus riittää vanhojen tavaroiden ihmettelyyn, mutta kun yhtymäkohtia alkoi löytyä niin Koiramäki-kirjoihin kuin Prinsessa Ruususeen (vanha rukki), muuttui ympäristö huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Päällimmäisenä lapselle taisi kuitenkin jäädä mieleen vanha potta. Hinttalassa kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla ajelee. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja hyvällä säällä sisäpihalla on varmasti mukava nauttia pullakahvit. Hinttalan kesäkahvila järjestää sunnuntaisin myös brunsseja, pitää koittaa jos ehtisi testaamaan tässä kesän aikana.

21.6.

Siskoni oli reissussa ollessani lähettänyt meille raparperia, joten ne piti hyödyntää. Päädyimme leipomaan klassisesti raparperipiirakkaa ja pistin tietysti tytönkin hommiin. Pilkottuaan noin puolet ensimmäisestä varresta tyttö oli sitä mieltä, että kiitos riittää tätä lajia. Jotenkin hän sitten kuitenkin pääsi vauhtiin ja pilkkoi lopulta kaikki raparperit. Ihan mahtavaa, kun lapsesta on jo apua keittiössä! Lämmin raparperipiirakka maistui iltapalaksi ja kun mies vielä toi iltamyöhään treeneistä palatessaan vaniljajäätelöä, oli makuelämys täydellinen. Leipominen on ollut taas vähän tauolla kun joudun tarkkailemaan verensokereitani, mutta tulipahan nyt edes yksi raparperipiirakka tehtyä tälle kesälle.

22.6.

Torstaina suuntasimme maalle anoppilaan, jonne miehen sisarukset perheineen kokoontuivat viettämään juhannusta. Itse kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä rantasaunassa ja pulahdinpa järveenkin, vaikka vesi edelleen hyisen kylmää olikin. Tosin talviturkin kastamiseksi tuota ei miehen mukaan lasketa, koska sauna oli mukana kuvioissa, mutta uin sitten muuten vaan. Tai eihän sitä oikein uimiseksi voi sanoa, jos tekee vedessä muutaman uimaliikkeen tapaisen henkeään haukkoen ja kymmenen sekunnin kastautumisen jälkeen juoksee äkkiä takaisin saunaan. Edelleen elättelen toiveita, että tänä kesänä pääsisi vielä ihan kunnolla uimaan, mutta toistaiseksi ei ole näyttänyt kovin lupaavalta.

23.6.

Juhannusaattona käytiin perinteisesti kokolla kokkosaaressa. Monena vuonna on ollut niin kosteaa, että kokon sytyttäminen on ollut vähän työn alla. Tänä juhannuksena kokko roihahti kuitenkin komeasti eikä kenenkään tarvinnut leikkiä bensalla määräänsä enempää. Mies oli päättänyt olla koko juhannuksen ilman paitaa, oli keli mikä hyvänsä. Kokon lämmössä toki tarkeni, mutta ihmettelen kyllä miten mies ei vilustunut viikonlopun aikana lämpömittarin painuessa välillä reilusti alle kymmenen asteen. Kesä on ilmeisesti enemmänkin mielentila.

24.6.

Juhannuspäivänä siirryimme toiseen kyläpaikkaan edesmenneiden isovanhempieni rakentamalle kesämökille, joka on menossa kesän jälkeen myyntiin. Tämä oli siis todennäköisesti viimeinen mahdollisuus, jolloin mökillä voi viettää juhannusta ja toki halusimme sielläkin poiketa. Iso osa porukasta talkoili uuden huussin rakentamisen ja vanhan purkamisen parissa, itse keskityin lähinnä oleiluun. Illalla saunoimme siskojeni kanssa ja kävimme lauteilla mm. mielenkiintoista keskustelua nuorimman sisarukseni kanssa siitä, miksi toinen siskoni ei ole välttämättä halukas hoitamaan synnytystäni, vaikka kätilö onkin. Vaikka eihän sitä tiedä vaikka siihen vielä päädyttäisiin, saa nähdä. Tuosta saunajuomasta tuli muuten mieleen, että vaikka alkoholittomat oluet ja viinit ovat kuulemma järjestäen aika kauheita, on alkoholittomissa siidereissä ihan hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Oma suosikkini on Magners, hyvänä kakkosena tulee Stowford Press ja kolmossijaa pitää sitten tämä Happy Joe, jota on yleisimmin saatavana kaupoissa.

25.6.

Mielestäni pyörin juhannuksena koko ajan joko kännykkäkameran tai järkkärin kanssa, mutta niin vain seuraavalla viikolla tajusin, etten ollut ottanut sunnuntaina yhden yhtäkään kuvaa. Periaatteessa tämä 365-projekti meni siis pilalle, mutta ehkä hanskoja ei kannata heittää tiskiin vielä yksittäisen unohduksen takia. Laitetaan tähän nyt siis bonuskuva juhannusaatolta meidän neiti kesäheinästä ihanassa kukkaseppeleessään. Itse en olisi osannut tuollaista väkertää, mutta miehen veljen perheen juhannusvierailla on ruotsalaiset juhannusperinteet ja siten monen vuoden harjoitus seppeleiden teossa. He innostuivat jopa rakentamaan juhannussalonkin, jollaista ei näissä maisemissa yleensä nähdä. Hauskaa kun tuli vähän erilaisia juhannusjuttuja niiden omien perinteiden sekaan.