Viikkokatsaus nro 28

10.7.

Toinen lomaviikko starttasi helteisissä tunnelmissa. Herkkähipiäisinä suomalaisina emme korkeista suojakertoimista huolimatta pystyneet viettämään ihan koko päivää auringossa, joten suuntasimme iltapäivästä kohti Elcheä ja Rio Safari-eläintarhaa. Suhtaudun nykyään vähän kaksijakoisesti eläintarhoihin ja niiden eettisyyteen, mutta onneksi tämä ei ollut olosuhteiltaan ihan pahimmasta päästä. Paikassa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, koska sieltä löytyi myös pieni vesipuisto, mutta itse ehdimme olla paikalla vain reilu pari tuntia ennen puiston sulkemista. Siinäkin ajassa ehti kyllä nähdä ne kiinnostavimmat eläimet, joihin ei tule yleensä törmättyä kuin kirjoissa tai luontodokumenteissa. Apinoiden touhuiluja olisi jaksanut seurata vaikka kuinka pitkään ja ne myös osasivat ottaa yleisönsä, kuten kuvasta näkyy. Paluumatkalla poikkesimme vielä illalliselle Alicanteen ja tällä kertaa autokin pysyi tallessa, kun jätimme sen turvallisesti parkkitaloon.

11.7.

Tiistaina oli viimeinen päivämme Espanjassa ja koska aurinkoihottumani alkoi helpottaa, jouskaltauduin pulikoimaan altaassa vähän pitemmän kaavan mukaan. Tämän seurauksena luonnollisesti poltin itseni. Sen siitä saa kun ei ole altistunut auringolle koko kesänä, edes SPF 50 ei riitä suojaamaan ihoa palamiselta. Hotellilla oli muuten tosi kiva ja suuri allasalue, jossa lapsi viihtyi todella hyvin. Tytön puolesta meidän ei olisi tarvinnut poistua hotellin alueelta varmaan koko lomalla. Kieltämättä viihdyn itsekin paljon paremmin altaalla kuin rannalla, koska en erityisemmin pidä merivedestä enkä varsinkaan joka paikkaan tunkevasta hiekasta. Sisämaan kasvatti on sisämaan kasvatti lomallakin.

12.7.

Keskiviikkona oli aika palata kotiin. Ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä miten hienosti lentomatkat menivät kolmevuotiaan kanssa, siitä isoin kiitos menee piirretyille. Lapsi tuijotti melkein koko matkan mennen tullen Taavi Tiikeriä ja Pipsa Possua eikä juuri muuta virikettä kaivannutkaan. Välillä aina kysäisin haluaako neiti syötävää tai juotavaa tai olisiko mahdollisesti vessahätä, mutta muuten sain keskittyä itse lukemaan kirjaa tai torkkumaan. Aika luksusta. Seuraava reissu voikin olla sitten vähän erilainen jos matkassa on toinenkin lapsi. Veikkaan, ettei päästä ihan yhtä helpolla.

13.7.

Torstaina suuntasimme Jyväskylään SuomiPop-festareille. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivä  festeillä yhdessä ystäväperheen kanssa, viedä lapset loppuillaksi hoitoon ja jatkaa iltaa aikuisten kesken, mutta ystäväperheen kuopukseen iskenyt vatsatauti laittoi suunnitelmat uusiksi. Harkitsimme jo lippujen myymistä, mutta päätimme lopulta kuitenkin lähteä matkaan sillä ajatuksella, että olemme paikalla niin kauan kuin tyttö viihtyy. Illan viimeisenä esiintynyt Antti Tuisku toimi niin hyvänä houkuttimena lapsellekin, että hän jaksoi valvoa yli puolenyön. Torstai oli muutenkin ilmeisen hyvä koko perheen festaripäivä, sillä alueella oli suht väljää ja meno muutenkin rauhallista. Kolea sääkin hillitsi ehkä osaltaan juhlijoita, paitsi Anatuden keikalla, jotka olivat hillittömät bileet sateesta huolimatta.

14.7.

Perjantaina reissaaminen alkoi vaatia veronsa ja olin aika poikki. Olimme kutsuneet lauantaiksi väkeä synttärikahveille, joten perjantaipäivä piti käyttää juhlavalmisteluihin, mutta en vaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Iltaohjelmassa oli ystävien tupaantuliaiset, joten keräiltyäni hetken voimia veimme lapsen hoitoon mummulaan ja suuntasimme juhliin. Epäilin etukäteen, että joudun lähtemään kotiin hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoin lopulta yllättävän hyvin jonnekin yhden kieppeille. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhaa lukioporukkaa, nauttia grilliherkuista ja kesän ensimmäisestä mansikkakakusta, eli kyllä kannatti lähteä väsymyksestä huolimatta.

15.7.

Lauantaina oli miehen syntymäpäivä ja pidimme yhteiset 70-vuotiskahvitukset. Olimme kutsuneet paikalle vain molempien perheet, mutta siitäkin tulee jo kolmisenkymmentä henkeä. Aamupäivä meni siis tehoillessa, kun piti siivota, leipoa, valmistella ruokia ja laittaa pihaa edellispäivänkin edestä. Valmiina ei perinteiseen tapaan ollut vieraiden saapuessa vielä yhtään mitään, mutta onneksi sää suosi ja väki viihtyi hyvin takapihalla auringonpaisteessa odotellessaan tarjoiluiden valmistumista. Vielä jonain päivänä järjestän kyllä juhlat joissa vieraat pääsevät valmiiseen pöytään, jossa kattaus on viimeistelty ja ruoat ehditty asetella kauniisti. Eläkkeellä ehkäpä?

16.7.

Sunnuntaina saimme vieraita heti aamusta, kun edellispäivän juhlahulinassa en ehtinyt seurustella ollenkaan paikalla olleen lapsuudenystäväni kanssa. Katoimme aamiaisen ensimmäistä kertaa tänä kesänä takapihan terassille ja herkuttelimme mm. edellispäivältä jääneellä Brita-kakulla. Se on muuten meidän juhlien vakioleivonnainen, mutta en ole tainnut koskaan laittaa siitä reseptiä blogiin. Täytyykin korjata asia, jos siitä saisi samalla hyvän syyn tehdä vielä yhden mansikka-Britan tälle kesälle... Iltapäivällä ajelimme anoppilaan viettämään serkkusynttäreitä lettukestien, saunomisen ja grillaamisen merkeissä. Ihan täydellinen kesäsunnuntai siis!